Turistina hengailua ja laskeutumista caminolta

Vielä tänä aamuna kaupungilla näimme tuttuja peregriinoja. Erikoisin oli hollantilaisen Antonion tapaaminen asemalla. Hän oli suuntaamassa Madridiin kun olimme ostamassa lippuja huomista varten. Me olimme ensimmäiset, jotka hän tapasi caminolla kaksi viikkoa sitten ja me olimme myös viimeiset. Näin ympyrä sulkeutui.

Tänään on pincho-päivä. Vasta kerran ennen Salamancaa olemme löytäneet pinchoja ja täällä niitä on sitäkin enemmän. Pinchoja aamiaisella, pinchoja kahvin kanssa, pinchoja lounaaksi, mitenhän käy illallisella.

Olenkin kertonut, että pinchot olivat Camino del Norten löytö, kun nuoremme innostuivat niistä. Kerrattakoon vielä joittenkin aamujen eväs, jos albergassa tai lähistöllä ei ollut aamiaista. Bocadillo ja zumo naturalis eikä bocadillo ollut mikään pikkuleipä.

Salada da mixta kuului suosikkiruokiini

Espanjalainen churros on kuulema pakollinen maisteltava. Täällä on Churrerioita, joissa myydään churroksia, joita kastellaan kahviin tai kuumaan suklaaseen.

Mies juo yleensä kaakaota (tai zumoa). Kerran myyjä ei oikein ymmärtänyt, mitä hän halusi ja kysyi varmuudeksi "Chocolat?", "Si, si", mies vastasi ja niinpä hän sai kupillisen paksua kuumaa suklaata.

Espanjalaiset ovat joissain asioissa hyvin käytännöllisiä ihmisiä. Kaikkien vessojen lukot olivat peruslukkoja. Mitäpäpä sitä monimutkaisemmaksi tekemään.

Sen verran turistina hengailusta, että vanhaan yliopistoontutustuminen sisältä oli suurenmoinen elämys. Rakennus on eräänlainen yliopistomuseo, tosin joitain luento ja juhlasaleja käytetään edelleen esim. valmistujaisiin tai kuten tänään, väitöstilaisuuteen. Yliopiston käytävillä oli aistittavissa satoja vuosia sitten ollut tunnelma, etuoikeus opiskella, lahjakkaiden tiedonhalu ja yhteentuleminen. Pian yliopisto juhlii 800vuotista taivaltaan. Kuva ehkä vanhimmasta luentosalista, jossa oli ajan patinoimat kapeat penkit istuimena ja vähän leveämmät hirret pöytinä.

Hyvästit roomalaisille silloille. Salamancan silta onkin erityisen pitkä. Sitä tulee päivittäin kulkemaan kymmenet peregriinot. Sitä kulkee sadat ja tuhannet oman arkisen elämän osana. Jos se osaisi kertoa kulkijoitten tarinat...

Uusia siltoja rakennetaan uusista materiaaleista. Yli jokien, yli virtojen, yli laaksojen...

Uusia sillanrakentajia tarvitaan erityisesti yhteydenrakentajiksi ihmisten välille, erilaisten näkemysten välille, erilaisten mielipiteiden välille. Erilaisuudesta huolimatta on mahdollista löytää yhteistä ja yhteys. Caminolla se toteutuu konkreettisesti. Jos vähänkin yhteistä kieltä löytyy, on myös yhteistä puhuttavaa: "Mistä aloiti caminon?", "Missä nukuit viime yön?",  "Nukuitko hyvin?", "Kuinka jalkasi voivat?", "Oletko aikaisemmin kulkenut caminolla?", "Mikä saa sinut lähtemään caminolle?". Sillat ovat olemassa yhteisen matkan ajan ja uskon niiden olevan, jos joskus sattumalta tapaisimme. Uusikin silta voi olla yksityiskohdiltaan kaunis.

Tämän päivän eucaristico
* kiitollisuus terveydestä ja jaksamisesta caminon aikana
* kaikki sulateltava muistojen varastoissa
* laskeutumisen hitauden mahdollisuus

Kiitos caminon kulkijoille, jotka olette olleet kanssakulkijoita lukemisen muodossa. Kiitos viesteistä. Näen tilastoista, että blogia on luettu. Camino del Vita jatkuu nyt, Via de la Plata joskus, jos Jumala suo.

Tie valmis on. Tie on valmis, edeltäkuljettu. Edeltäkulkija kulkee edelleen kulkijan kanssa.