Carcaboso ja äänekkään yön jälkeinen päivä

Saimme illalla tietää, että albergamme yläkerrassa social centressä ( ilmeisesti nuorisotila), alkaa yöllä klo 24 konsertti. Ja niin alkoikin. Minua se ei häirinnyt, kun korvatulpat ovat niin hyvät. Joskus kuulin kaukaista rumpujen kuminaa, en muuta. Kun klo 4 heräsin ja totesin, että olen nukkunut seitsemän tuntia, otin MB- soittimen ja kuuntelin päivän evästä. Silloin huomasin, että toden totta, konsertti jatkui vielä, ja jatkui kun klo 6 jätimme albergan. Andrea, uusi camino ystävämme, alkoi pakkaamisen klo 5. Hän oli illalla sanonut, että hän yleensä herää aikaisin ja sanoimme, että meitä ei haittaa, vaikka kuinka aikaisin nousisit, olemme valveilla kuitenkin ( olimme kolmisin huonetovereita). Näytti kyllä muutama muukin olevan puolen kuuden maissa  syömässä aamubokadilloa ja pakkaamassa. Konsertti ei antanut muille yön lepoa. Siis matkaan pimeässä aamussa onnellisen tietämättöminä siitä, että kommelluksia on edessä.

Puolentoista kilometrin päässä muistimme, että ruuat on jääkaapissa. Ne oli pakko hakea, kun edessä on kaksi kaupatonta päivää. Mies lähti hakemaan ja laulelin aamulauluja odotellessani. Kun jatkoimme matkaa, yritimme kyllä tarkistaa suunnan, mutta silti menimme harhaan. Puoli tuntia kuljettuamme, kuulin vaellussauvojen kopseen jossain lähellä. Kiiruhdimme ääntä kohti ja Stephen tuli vastaan ja kysyi, olemmeko oikealla tiellä. Meillä oli sama kysymys ja totesimme, että olimme menossa väärää kylää kohti. Siis takaisin paikkaan jossa näimme viimeksi nuolen. Neljän kilometrin harharetki.

Päivä oli pilvinen ja hiukan sateinen, mutta ei niin paljon, että sadavaatteita olisi tarvittu. Aamukahvi Rialoboksessa, uuden Caminoreitin varrella. Maanviljelijät eivät halunneet peregriinojen käyttävän vanhaa reittiä, siksi muutama lisäkilometri Rioloboloksen kautta kuljettaessa. Jan käveli vanhan reitin ja muutama poRtti oli lukittu ja oli etsittävä aidan ylityspaikka, nuolia oli sotkettu ja kieltomerkkejä oli asetettu. Välillä polku oli kadonnut ja hän oli hukassa, mutta piti suunnan Galisteoon, mikä oli yhteinen uudelle ja vanhalle reitille. Kolmen  maissa olimme perillä Carcabosossa. Municipal alberga oli suljettu ja etsimme opaskirjan suositteleman yksityisen Albergue de peregrinos Senora Elenan. Tämä on tavalliseen isoon huoneistoon tehty alberga, jossa on viisi huonetta, meidänkin huoneessa kolme. Belgialainen Jan on kolmantena. Eilinen porukkamme on koolla, sillä meillä on yhteisiä suunnitelmia huomisen 40 km matkan lyhentämiseksi.
Valoisa huone, oma vessa ja suihku, lakanat sängyssä mutta valitettavasti ei  pyyhettä, mutta joku pikku puute hyväksyttäköön kun hintakin oli vain 11 € hengeltä.

Olemme saapuneet kolmen erämaa-panoraama päivän jälkeen viljellyille seuduille. Maissia on istutettu tai istutetaan parhaillaan. Taimet kasvatetaan kasvihuoneissa. Joista saadaan nyt vesi. Tosin katselimme jokien vesien puhtautta ja pelloilla suihkuttavia kastelulaitteita ja tuli ikävä suomalaisia vihanneksia. Jokien vesi ei aina näyttänyt puhtaalta ja kontrolloiko kukaan, mitä jokiin virtaa. Suosi suomalaisia vihanneksia. Hedelmät ovat erikseen kun puita ei kastella. Pelloille on ilmestynyt tiilisiä latoja. Reiät pitävät huolen tuuletuksesta.

Ylitimme sentään yhden roomalaisen sillankin, tosin myöhemmin korjatun. Sen vieressä oli kioski ja iso piknik-paikka. Se tarkoittaa betonisia pöytiä ja tuoleja. Söimme eväitä, ostimme cocacola lightit ja pöytään tuotiin vielä patonginpala ja päällä puolikas kanapihvi.

Vielä EU-politiikkaa. EU-projekteina tehtiin lukuisia aurinkopaneli tarhoja, eli hehtaareittain aurinkopaneleita tietenkin näkyvällä ja aurinkoa keräävällä paikalla. Antonio arveli, että kaikkea sähköä ei tarvita. Paneleiden kauneudesta voi olla montaa mieltä, mutta henkilökohtainen ajatukseni on, että näiden rinnalla tuulimyllyjen epäesteettisyydestä valittavat voisivat katsella näitä peltoja ja harkita mielipidettään uudelleen.

Tämän päivän kävelyä noin 36 km. Pieni sade oli ihan virkistävä, ainakaan kuumuuden aiheuttama väsymys ei vaivannut.

Tämän päivän eucaristico
* henkilökohtainen puolen tunnin aamulauluhetki
* kuulin Stephenin vaellussauvojen äänen ja saimme jakaa eksymisemme ja etsiä tietä
* kuulen tällä hetkellä sateen ropinan ja saamme olla suojassa albergassa

Espanjalaiset ovat siistiä kansaa. Ei roskakasoja. WCt ovat poikkeuksetta siistejä ja kaakeloituja. Yhdessäkin albergassa kylppäri oli pesty kloorilla, sillä kun ruskea vauvanvaippapyyhkeeni putosi hetkeksi lattialle, siitä muuttui väri. Tosin Mies sanoi, ettei klooria voi noin käyttää, koska paljaat jalat eivät voi hyvin klooratulla lattialla. Tänä aamuna kun menimme Rialoboksen baariin, siistijä oli pesemässä lattiaa. Hän kaatoi huoleti vettä kivi/marmorilattialle  baaritiskin viereen ja harjasi lattian. Meridassa miehet pesivät katuja auton ja käsiharjojen kanssa.

On ruusun aika. Tien varsiin ovat ilmestyneet villiruusut.

Joku sanoi, että lukija saa kuvat jotenkin näpäyttämällä isommaksi. Kuvat eivät muuten ole laatutavaraa. Käytän puhelimen kameraa ja käteni vapisee kuvia otettaessa, joten I am sorry.