Fuenterroble de Salvaterran pyhiinvaeltajien kokoontumispaikka

Vielä elisestä La Caldsata de Bejarin albergasta. Monissa matkakertomuksissa kiitellään sitä yhteisöllisyydestä, ystävällisestä isäntäparista ja runsaasta ruuasta. Hinta yö, ruoka ja aamiainen 22,50 €/henki. Ei paha. Ja ruokaa oli paljon; ensin, täyttävä kasvis, papu, perunakeitto (se olisi jo riittänyt minulle), sitten salaattia ja pihvilautanen, minunkin lautasellani 5 pihviä. Kun en osannut espanjaksi sanoa, että yksikin riittää tällaiselle enimmäkseen kasvisruokaa syövälle, niin kaikki piti syödä. Tosin yhden kätkin patongin sisään huomiseksi evääksi.

Yläpetiltä katselin puista kattoa. Kiviseiniä vasten tumma puinen katto näyttää kauniilta.

Tämä aamu valkeni kylmänä, niin että karaistunut suomalainenkin paleli lyhythihaisessa puserossa. Kylmästä yöstä johtuen näimme kauniin sumun nousevan laaksosta vuorerinteille.

Sanoimme hyvästejä lumihuippuisille Kalistean vuorille, joita olemme seuranneet parin päivän ajan. Kyseessä on vuorijono eli sierra. Tiemme kulki jälleen dehesan kautta. Eipä ihme, että täällä syödään paljon lihaa, kun teuraskarja ruokkii itse itsensä, kunhan isännät vain huolehtivat aitojen kunnossapidosta. Luulisi lehmien tuottavan hyvää maitoa ja lihakarjan antavan hyvää lihaa, kun ne saavat elellä niin esteettisessä ympäristössä.

Nyt on paljon peregriinoja liikkeellä näissä maisemissa. Tähän Fuenterroble de Salvaterran albergaan on kolmeen mennessä tullut 25 yöpyjää. Tämä on erittäin suosittu paikka. Seurakunnan pappi on tämän perustanut ja johtaa toimintaa. Vapaehtoiset palvelevat käytännön tehtävissä. Tämä on kuin pieni kylä tai kartano monine rakennuksineen. Seinillä maalauksia.

Pappi pitää messun vieressä olevassa kirkossa klo 19, klo 20 syömme isossa ruokasalissa, huolehdimme yhdessä pöytien kattamisesta ja ruuan korjaamisesta ja tiskistä. Rakennuksissa on myös hiljentymishuone.

Tämä muistuttaa paljon Camino del Nortella Guameksen albergaa, josta opaskirjatkin sanovat, että se on must. Täällä on wellcome-tunnelma. Moni asia haastaa muistamaan pyhiinvaelluksen alkuperäisen merkityksen. Miten kukin sen tekee, se on henkilökohtainen asia. Maalaukset muistuttavat yhteydestä, johon Tien Ensimmäinen kulkija kutsuu.

Uusi ilmiö caminolla on se, että ihmiset selaavat vapaa-ajallaan älypuhelimia (minä tablettia) ja kun asettaudutaan uuteen albergaan, etsitään paikka, missä akkuja voi ladata, jotta yhteydet ulkomaailmaan toimisivat. Aikaisemmin päivittäiseen ohjelmaan kuului etsiä internet joko albergasta, jostain baarista tai kirjastosta. Se maksoi 1 €/ 15 min- 1/2 h.

 Jospas meillä olisi yhtä kiire tai rutiiniksi tullut tapa ladata sisäisiä akkujamme, jotta yhteys Elämän luojaan ja ylläpitäjään voisi pysyä jatkuvana.    

Tästä kuvasta voi aistia hiukan tämän paikan tunnelmasta.

Tämän päivän eucaristico

* kaikki se työ, mitä on tehty peregriinojen pysäyttämiseksi  miettimään matkaa/caminoa

* ihmisten ystävällisyys ja palvelualttius albergassa tekee arvokkaan ja nöydän  olon

* jälleen iloiset tapaamiset kadonneiksi luultujen kanssa (Werner).

Olen hyvin olemassa. Olen matkalla. Tässä ja nyt olen onnellinen. Tosin yksi huoli on noussut varjostamaan. Nyt on hyvää aikaa kantaa sitä mukana. Huoletonta elämää ei ole olemassa. Ei caminollakaan.