Hyvää vappua Embalse de Alcantarasta

Jospa voisin sanoilla kuvata albergan aamutunnelman. Sitä ei voi nimittäin kuvalla kuvata, kun siihen kuuluu pimeys ja äänet ovat tärkeä osa sitä. Kuuden maissa alkaa makuusalissa ensimmäinen rapina(tavallisesti Mies). Sitä ennen joku on hipsinyt vessaan ja painunut takaisin vuoteeseen. Aikansa rapistuaan mies ottaa makuupussinsa ja rinkkansa ja lähtee keittiöön tai oleskelutilaan pakkauspuuhiin. Oman rapinani alan puolen seitsemän jälkeen jos aamiaista on tiedossa klo 7. Muutkin alkavat rapinansa ja pakkailunsa. Mielenkiintoista on se, että emme sytytä valoja, joku saattaa käyttää taskulamppua. Juuri tässä on oma tunnelmansa. Olemme asetelleet tavaramme niin että löydämme ne helposti. Kun valot sytytetään, aamun lumous katoaa. Unen pöpperöisenä joudumme kohtaamaan toisemme ja toivottamaan hyvät huomenet. Ah tuo tunnelma!

Ehkä tänään ei kannata murehtia liikaa huomisesta mitä söisimme tai joisimme.....vappuaamuna oli lähibaari auki ja saimme aamukahvin/kaakaon ja tostadan ennen talottomalle taipaleelle lähtöä. Tosin eilen olin huolehtinut siitä, että varmasti saamme majapaikan vappuiltana. Vieressäni majaileva espanjalainen mies kertoi, että hän olisi varannut vappuaatoksi majapaikan siitä, mihin olimme menossa vappuna, mutta kaikki paikat olivat jo varattuja. Vapun aikaan on kolme vapaapäivää ja pyöräilijät ovat liikkeellä. He varaavat majoituksia. Niinpä pyysimme tätä miestä soittamaan Hostal Alcantaraan ja saimme viimeisen double huoneen. Vieressä olevasta albergasta  on ristiriitaista tietoa, onko se auki vai ei. Ainakin huojentuneena voimme kävellä koko päivän.

Tämä päivä on porttipäivä. Siltojen puutteessa kuvasin portteja. Niistä ei ole täällä puutetta.

Aamun valkenemista voi katsoa portin läpi

Monen ihmisen käden työtä. Portti mistä mihin?

Kuljimme tänään 22 km matkan Embalse de Alcantaraan. Erämaata, erämaata, kuin Lapin paljailla tuntureilla. Nyt uskon että tämä on köyhää seutua. Karjaa oli laitumilla, mutta ruoho oli lyhyttä. Kuljimme ikäänkuin harjulla, joten panoraama oli mitä mahtavin.

Tämä kuva on kaikissa opaskirjoissa, joten sen tallentaminen on must. A round stohehouse.

Voisiko tämä olla ahdas portti. Ainakin lavendelipensaat odottavat portin avaajaa.

Portti on avattava ennenkuin pääset tutustumaan mitä toisella puolella on. Sinun tai portin haltijan on se tehtävä.

Pilvipoudassa oli hyvä kulkea. Suurin osa tiestä oli sopivaa kärrytietä. Kun pääsimme maantien läheisyyteen, huomasimme, että on vappu, moottoripyöräilijöiden juhlapäivä. Niin paljon heitä pöristeli tiellä. Hyvää vappua heille ja vauhdin hurmaa!

Portti voi olla myös kutsuvasti auki. Käy sisään. Nauti siitä, mitä on tarjolla.

Matkamme kulki Euroopan suurimman tekojärven tuntumaan. Koko maakunta saa siitä vetensä. Hetken olimme kotoisissa maisemissa.

Hostellimme oli revuarin rannalla. En ollut turhaan huolehtinut majapaikasta, sillä useampi peregriino kyseli petipaikkaa eikä niitä ollut. Harmillisinta oli nähdä Werner väsyneenä (35 km) Casereksesta kävelleenä. Hän otti taksin seuraavaan majapaikkaan.

Meidän on totuttava siihen, että muutaman päivän saamme kulkea samojen ihmisten kanssa. Syömme usein illalla porukassa samassa paikassa ja albergassa juttelemme, mutta kohta porukka hajoaa, koska vauhtimme on erilainen. Eilen tapasimme belgialaisen Janin (nainen). Hän selviää monella kielellä. Tänään majoitumme samassa paikassa, ehkä useamminkin. Nytkin kirjoittelemme blogejamme vierekkäin.

Päivän eucaristico
* perhoset lentelevät kevyesti
* eilen jälleen angelos kielitaitoisena oikeaan aikaan paikalla. Bendecir.
* aamun ravinto mb-soittimesta ennen aamunkoittoa albergan hiljaisuudessa.

Eilinen kävely noin 24 km, kuten myös tänään. Illalla on voimia vielä kävellä. Jos matka on 35 km, silloin makuuasento on mieluisin koko loppupäivän. Bussimatkan takia saamme nyt kulkea lyhyempiä matkoja päivässä eli parinkymmenen molemmin puolin.