Kevyt askel ja Caltzada de Bejar

Tänä aamuna mielen täytti monesti caminoilta tuttu ilon, kiitollisuuden, keveyden ja innostuksen tunne. Se sisältää onnellisen ajatuksen siitä, että saan olla täällä ja kävellä.Hyvä mieli, kevyt jalka, onnellinen olo. Jälleen tunne siitä, että tätä osaan tehdä, tästä nautin, täällä rentoudun, täällä lataudun. Kun päivässä tapahtumia ja virikkeitä on vähän, aistit herkistyvät ja tässä hetkessä eläminen vahvistuu..

Taas olemme sanoneet hyvästejä. Maltalaisen Stephenin rakot olivat niin pahat, että hän oli eilen lääkärissä ja lepäilee muutaman päivän. Hän teki sen virheen, että otti kävelyn päätyttyä kompiidin pois ja se tietysti repu pahasti ihoa. Viisi porukastamme on tallella täällä Caltzada de Bejarin perinteisessä albergassa. Täällä on ehkä parikymmentä henkeä ja kohtaloni on taasyläpeti. Tervetuloa kuorsaajien yö. Tuolla jo pari ottaa siihen malliin päiväunia. Kiitos, että on korvatulppia.


Oma lukunsa on se, kun tapaamme uudelleen joskus ennen tavattuja. Se on kuin ystäviä tapaisi, niin iloisia olemme. Ystävyytemme rajoittuu camino-ystävyyteen. Nyt saatan ymmärtää, miten camino voi olla minuuta vahvistava ja itsetuntoa hoitava kokemus. Jokainen tulee huomatuksi, kohdatuksi, jokaisen jälleennäkemisestä iloitaan, toki omasta tahdostaan vetäytyvä saa olla rauhassa. Andrea kertoi, että hän oli tottunut olemaan näkymätön. Hän uskoikin, ettei kukaan voinut olla kii nostunut hänestä eikä hänestä voi pitää. Caminoilla hänen uskomuksensa on murtunut. Hänen on täytynyt luoda uusi, positiivisempi kuva itsestä.

Ehkä tänään olen taas kielitaidoton suomalainen. Välillä on hyvä isossa joukossa vain olla. Nykyinen albergamme on kotoinen paikka, jopa takkatuli oleskeluhuoneessa. Emäntä ja isäntä valmistavat illallista yhdessä. Valveillaolevat ihmiset ovat syventyneet päiväkirjojensa tai blogiensa kirjoittamiseen. Ruokaa saadaan ihme kyllä klo 19, eilenkin illallinen alkoi 21.

Tämän päivän matkaa kertyi noin 34 km. Ilma oli erinomainen, aamulla + 10 pilvipouta. Päivällä aurinko paistoi, muttei kuumasti. Ehkä 15 km kuljimme maantien reunaa. Onneksi tie on vähän liikennöity kun lähistöllä kulkee moottoritie. Loppumatka taas vaihtelevissa metsissä. Kuljimme laaksoa, jota ympäröivät vuoret molemmilla puolilla.

Kuvia yritän ladata, mutta se ei taida onnistua. Ehkä toisella kertaa, kun olen paremman internet-yhteyden ääressä.

Päivän eucaristico
* suloinen ilon tunne päivän alkaessa, kiitollisuus, että olen tässä
* camino-ystävien jälleen näkeminen
* ruiskaunokit tien varrella

Kolmen päivän vaellukset jäljellä, ehkä siksi en halua uutta sosiaalikenttää, jolle on taas sanottava hyvästit.