Päivän kukka;akijeija. Täällä tienvarsikukka, kotona kukkapenkissä.

Vaelsimme kuumassa auringossa Santonian Jouth Hostelliin. Hyvä paikka. Aamiaisen kanssa 10 €. Tänään näimme matkalla 16 pyhiinvaeltajaa, perillä jopa alkumatkasta tuttuja, joten väkeä on liikkeellä.

Valitsimme maantiereitin Isralesin jälkeen. Muuten päivä olisi ollut liian pitkä. Halusin Santoniaan, kun joku oli kehunut albergaa ja se oli mukava nähdä omin silmin. Hospitaliero esitteli, että täällä on käytössä kuntosali, mutta arvelimme, että emme tarvitse sitä. Sitten hän esitti, miten ovi avataan 10 jälkeen illalla. Arvelimme nukkuvamme silloin. Toinen syy oli se, että Laredon pensionaattien sijasta halusin nuorten tutustuvan albergaelämään. Tosin olemme kolmen toistaiseksi 18 hengen huoneessa. Kolmas syy valintaan on se, että nuorilla on viikko aikaa, on valittava sopivat yöpymispaikat, jotta ovat sunnuntaina paikassa, jossa kulkeE Alsan bussi Bilbaohon

Tietoja matkan varrelta; Isralesin Vapaa-ajan keskuksen ravintola ei ole halvimmasta päästä, sen huomasimme jo viime vuonna. Bocadillo vähintään 5.50. Tosin iso ja valittavana monia täytteitä.

Maantietaival on tietysti tylsä, mutta nousut eivät olleet liian jyrkkiä. Liedossa on baari ja kaksi ravintolaa. Rähjäinen baari on ensimmäisenä. Tämän mainitsen siksi, että joskus kun saavumme kylään, menemme ensimmäiseen baariin. Se voi osoittautua paikaksi, josta juuri ja juuri saa kahvin ja drinkkejä moneen makuun. Sitten hetken perästä onkin hyvä kahvila, joskus jopa Panaderia, mutta siis liian  myöhään. Joskus taas käy niin ikävästi, että hylkäämme ensimmäksen eikä toista tulekaan. Isralesissa puristettiin appelsiinimehu paikan päällä.

Laredon vanhaan kaupunkiin laskeutuminen oli jälleen yllätys. Ylhäälle ei voi nähdä tuota kaupunginosaa, mutta kun laskeudut rappuja tarpeeksi, olet vanhassa kaupungissa. Olimme siellä 15.30, olimme lähteneet liikkeelle klo 9.

Kuusi kilometriä pitkän rantabulevardin varrella on vain loma-asuntokerrostaloja. Bulevardi oli nyt tyhjä verrattuna eilisen Castro Urdialiksen väenpaljouteen. Paikalliset olivat sunnuntaina illansuussa liikkeellä perheineen.

HIEKKARANTAA melkein silmänkantamattomiin.

Tästä kävelimme venerantaan, josta pieni paatti vei meidät Santonian puolelle (2 €). Muita matkustajia ei ollut.

Kuuma päivä, lämpimin tähän asti. Koko päivä oli suojauduttava auringolta. Eilen olin jo huomaamattani melkein polttanut käsivarret. Nyt jälleen monitoimihuivi sai toimia suojana. Olin unohtanut ohuen pitkähihaisen kotiin eikä fliisi ollut tämän kelin vaate. Nuorison kuvat julkaistaan asianomaisten luvalla.

Castro Urdialeksen Campingin bungalo

Tänään on tapahtunut paljon siirtymisiä. Gernikasta astuimme junaan ja tulimme Bilbaohon. Ryhmän muut jäsenet halusivat nähdä Guggenheimin ja se on maanantaina kiinni.

Minä jatkoin Metrolla San Manesiin ja Termibussiin odottamaan S ja D. Kuppilassa täytimme vesivarastoja ja join päiväkahvini. Hyppäsimme junaan ja ajoimme Muskitziin. Se oli ainoa mahdollisuus jotta ehtisimme Castro Urdialekseen. Välillä ei ole majapaikkoja, jotka olisivat tähän aikaan vielä auki. Niinpä taivalsimme noin 23 km. Aloimme 13.30 ja perillä olimme 18.30.

Alberga oli täynnä!!!!! Hospitalierona on mukava ghanalainen poika, jonka tapasimme jo viime vuonna. Hän ystävällisesti kysyi 1,5 km päässä olevasta Campingistä onko siellä tilaa. Saimme bungalon jossa on 2 huonetta. Hinta 60 €. Se oli hyvä valinta, kun nuoret olivat lähteneet klo 3.00 Turusta, lentäneet Hki-Mùnchen-Bilbao. Iso siirtymä sekin.

Pophenasta alkaen olivat taas upeat merimaisemat. Niitä en halunnut menettää, vaikka bussilla olisi päässyt Ontoniin tai tietysti myös Castro Urdialekseen. Ihmeesti nuoret jaksoivat, vaikka yöuni oli vähäinen eilisten polttareiden jäljeltä. Tosin kuulema nukkuivat matkalla.

,

Söimme väliapalan kun kaupunki alkoi näkyä edessämme. Matkaseuranamme oli jonkun matkaa  saksalainen nuori välivuotta pitävä maailmanmatkaaja Anna.

Näitä maisemia varmaan esittelen kuvissa jatkuvasti. Ei nähin kyllästy. Sää oli tänään aurinkoinen, sopiv tuuli kävi mereltä. Valitsimme lyhyemmän reitin, jossa on maantieosuus, muuhun päivä ei olisi riittänyt. Suurin osa autoista kulkee moottoritietä, joten maantiekin on aika rauhallinen.

Ennen Camping-alueelle kiipeämistä kävimme syömässä pintxoja ja ostimme hedelmiä illaksi ja aamuksi. Emme jaksaneet edes ajatella että vielä illalla lähtisimme syömään alas kaupunkiin.

Bungalo oli meille täydellinen. Lämmintä vettä ja upeat maisemat alas merelle. Camino jatkuu.

Vaikka maisemiin ei kyllästy, voisin silti osata taidon jossa poistaisin kuvan jos se on tallentunut kaksi kertaa. Tässä siis parvekkeemme maisema

Gernika-Lumo

Tämän päivän sää ei luvannut hyvää. Sadepontso ja lahkeet saivat olla usein päällä ja taas lahkeet ylös ja pontso repun päälle. Nyt illansuussa kun olemme Gernikassa, aurinko paistaa ja niin lupaa Foreca tulevillekin päiville.

Jos et oikein tiedä mitä mutaiset tiet ovat,niin tänä aamuna ne olivat pahimmillaan. Aikaisemmin muta on litissyt kenkien alla, nyt piti etsiä jalansijaa. Lähdimme 7 hengen porukkana viimeistä päivää; seatlelaiset Mikael ja John, itävaltalaiset Doris ja Wolfgang, japanilainen Jill, joka on kävellyt Belgiasta yli 2 kk ja espanjalainen  Juan. Kuljimme 20 min Caminoa, ettei maantietä pitkin tarvinnut palata Bolibarin kylään. Tuo luvattu 20 min venyi ja kyselimme monta kertaa kuinka monta minuuttia vielä. Sen jälkeen meistä tuli jälleen "katu caminolaisia" Gernikaan saakka.

Kuvasta voit päätellä, että sateella ja sateen jälkeen ei ole viisasta kulkea Caminoa, josta on sanottu  että se on mutainen..

 Tämän kertaisella matkalla uusi ilmiö ovat älypuhelimet (smartphones). Saksalainen nuori opettajatyttö sanoi häpeillen, että hän otti puhelimen koska haluaa pitää yhteyttä kavereihin. Sitten hän helpottui kun huomasi, että niitä on melkein jokaisella. Jilillä tosin ikivanha pieni perusnokia. Puhelimissa on navigaattorit ja niitä on meidänkin matkalla tarvittu usein. Kun olemme kulkeneet maantietä, navigaattori on paikantanut meidät ja näyttänyt lyhyimmän ajokelpoisen tien. Tosin kerran menimme kilometrin tietä, joka päättyy vuorille. Opimme, että pieni puhelimen ikkuna näyttää pienen alueen ja on hyvä varmistaa, mihin tie johtaa. Juan on ollut verraton apu kun hän on kysynyt tietä. Hän myös soittelee albergoihin ja kysyy onko tilaa. Tänäänkin hän soitti Meakaurin albergoihin ja sai kuulla että siellä on vain kylmää vettä. Muu porukka oli aikeissa jatkaa kun minä jään Gernikaan ja jatkan aamulla Bussilla tai junalla Bilbaohon, mihin tyttö ja hänen miehensä (S ja D) tulevat. Ehkä saan palan ruisleipää.

Olimme juuri jäähyväiskahveilla kun muu porukka päätti, etteivät jatka. Menimme Pension Gernikaan joka on Industri kadulla (6) kivenheiton päässä asemalta ja bussin lähdöstä. Kahden hengen huoneessa yö 15 €, vaatimaton, mutta toimiva pensionaatti ja PYYHKEET. Minulle on luksusta kuivata itsensä vauvanvaippaharson sijasta froteepyyhkeeseen.

NÄmä 5 vaelluspäivää ovat olleet erilaisia aikaisemmista caminoista siinä, että olen kulkenut ryhmässä kolme päivää. Ryhmä on ollut kuin enkeli, joka ilmestyy silloin kun on tarpeen. Tämä on ollut Camino del Norten hankalin osuus. Matkalla yksinäisiä taipaleita liukkailla teillä ja poluilla. Miten olisin  selvinnyt Deban jälkeisistä sotkuisista mustista merkeistä, kun niitä saattoi olla tienristeyksissä molempiin suuntiin ja piti tarkasti katsoa, minkä alle on jäänyt keltaista. Välillä Juan soitteli jonnekin ja varmisti suuntaa. Tai eilisellä tiellä en ehkä olisi uskaltanut poiketa Caminolta maantielle, vaikka Camino oli mutainen ja liukas. 

Porukka on auttavaista ja huolehtivaista. "How are you?", "Are you OK?", "May I help you?". Minä, joka porukoissa otan usein huolehtijan ja varmistajan roolin, olen ollut täysin huoleton, luottanut muiden valintoihin ja mukautunut niihin. Mielenkiintoista kokea olevansa yksi joukosta ja tasavertainen. Tänään olimme jo varautuneet sanomaan hyvästit kahvitauolla, kunnes paljastui, että muut jäävät myöskin Gernikaan. Hyvästit siirtyivät huomiseen. 

Kun Mies, vävy ja lapsenlaset siunasivat matkani, pikku J (6v), rukoili, että mummilla menisi kaikki hyvin ja että mitään pahaa ei tapahtuisi. Jumala kuulee lasten rukoukset. Huomisesta jatkan matkaa S ja D kanssa minulle tuttua reittiä.

Tienviittoja matkalla muistuttamassa, että kaikki on valmista

Camino on monimuotoista. Nämä ikivanhat polut viehättävät eniten. Näin nousemme luostariin.

Kylät Espanjassa voivat olla viehättäviä. Uutta ja vanhaa rinnakkain.

Joet ja sillat, niitä jaksan väsymättä katsella ja niiden äärelle pysähtyä. Jotenkin tunnen niissä ihmisen käden työn jäljen vahvasti.

Nyt kun kuvien lataaminen käy nopeasti palaan vielä alkumatkaan ja San Pedron 300:n portaaseen.

Ja vielä todistusaineisto, että olen täällä. Joka päivä saan vastata kysymykseen, eikä sinulla ole kylmä, tänäänkin 13 C. " Ei ole kylmä, olen suomalainen". Jaksan paremmin kun on mielummin vilpoisaa kuin lämmintä.

Tänään siis edessä viimeinen ilta yhdessä. Seatlen pojat jäävät Bilbaohon kahdeksi päiväksi, sitten John kotiin. Muut jatkavat samaa vauhtia tai omaansa.

Izarbine ja hidas netti

Pergrinon huole; hidas netti.Täksi päiväksi luvattua vappusadetta ei tullut. Yöllä oli satanut ja aamullakin vielä. Albergan aamiainen oli ravitseva ja oli hyvä lähteä vappuaamuun kun tiesi, että kahvilat eivät ole auki.

Zumaiaista voisi mennä Debaan myös tasaisempaa reittiä eli ilmeisesti rannalla kulkevaa tietä pitkin, niin joku opaskirja neuvoi. Camino oli raskas, nousua 270 metriin, mutta nousut lyhyellä matkalla siksi ne tuntuivat raskaalta. Debassa kahvia ja  bokadilo (3€). Jatkoimme matkaa uuteen albergaan noin 4 km Debasta eteenpäin, Markina Xemeiniin olisi ollut liian pitkä matka.

Tiedoksi Camino del Nortelle aikoville, että Debasta Ermita del Calvarioon asti reitiSä on ongelmia (3,4 km). Paikalliset maanomistajat eivät pidä Caminosta, siksi he ovat maalanneet keltaiset nuolet mustalla. Deban turisti-infosta kehotettiin hakemaan kartta, jossa kuvattiin seikkaperäisesti jokainen risteys. Kyseessä oli polkuja ja kyläteitä, joten edes kartan kanssa suunnistus ei ollut helppoa. Meitä oli 5-7 hengen porukka, joka yritti yhdessä selvittää, mihin missäkin risteyksessä on käännyttävä. Välillä espanjalainen Manuel soitteli ja kyseli joltain, mojon suuntaan on mentävä.

Izarbinessa on uusi Alberga, jota pitää nuori pari. Kerrossängyt kahdessa huoneessa, mutta yöpöydillä pöytälamput. Luxusta Caminolla. Yö, illallinen ja aamiainen 30 €. Aamiainen on jälleen tarpeellinen, koska seuraavaan paikkaan on 19 km asumaton taival.
Viimeinen silmäys merelle ennen mantereelle siirtymistä moneksi päiväksi. Bilbaon jälkeen Portugalentessa on tiedossa uudet merimaisemat.

Jälleen kuvien lataus hidasta.

Tänään on ollut oikein Camino-tunnelmaa. Kuljin koko päivän porukassa. Itävaltalainen Doris ja kaksi Seatlelaista nuorta miestä Mikael ja John. Kun kerroin ainoan tietoni Seatlesta, että Joh n Gottman on guru Suomessakin ja hänen Love Instituuttinsa ja kirjakin on suomeksi, John osoittautui Gottmanin oppillaaksi ja meikäläisen kollegaksi. Meillä oli rattoisa päivä kun yhteistä kieltä oli riittävästi.
Debassa joukkoomme liittyi  vielä eilisiltaiselta albergan illalliselta tuttuja ranskalaisia.

Sekä eilen että tänään olemme albergoissa joissa voIdaan syödä yhdessä. Tunnelma on yhdistävä, olemme samalla tiellä. Ranskalaisetkin ovat welcome-tyyppiä, vaikka vain yksi osaa jotain englantia. Täälläkin kutsuivat minut kuumalle kaakaolle kanssan. Tähän mennessä meitä on kertynyt 10 tähän albergaan. Tätä ei ole oppaissa, siksi harva tietää.

Nyt tiedän jotain mutaisista teistä, joista opaskirjat kertovat. Kun yöllä sataa, polut ovat mutaisia. Tosin luulin että mutaa vosi olla nilkkoihin asti, mutta sitä on reilusti vähemmän, mutta kengät kyllä ovat päivön yön tehneen näköisiä. Onneksi albergassa on vettä ja harja ulkona kenkien pesua varten. Voisi olla hyvä idea ottaa pikkuisen kenkärasvaa mukaan, jos omistaa nahkapäällysteiset kengät. Sen verran ne kastuvat ja peseminen harjalla ei ainakaan lisää rasvapitoisuutta. Mies on tainnut kantaakin kenkärasvaa mukana, mutta ennen emme ole sitä tarvinneet. Nyt uskolliset palvelijani ovat jo pykineet.

Vappu näkyi Debassa siinä dttä ihmisiä oli paljon kaupungilla. Eilen illallakin setsemän maissa alkoivat Zumian puistot täyttyä perheistä ja muista. Silloin muuten pääsin ensimmäisen kerran messuun kun albergan seinällä oli ilmoitus messujen ajoista. Laulut ja liturgia sujui hyvin hyvä-äänisen papin johdolla. Kanttoreita ei ehkö0ä ole tarjolla. Noin 100 ihmisTä kirkossa keskiviikkoiltana klo 19.

Ystäväni Sinikka antoi lähtiessä minulle kortin, jossa luki; Kohotkoon tie sinua vastaan. Eipä hän arvannut miten kirjaimellisesti se on toteutunut. Ei ehkä olisi toivonut, jos olisi tiennyt, miten jyrkästi kohoavia tiet voivat olla. Silti tämä kaikki on kulkenisen arvoista. Ehdottomasti. Huomenna on sitten reitin raskain osuus kuulema. Emme kuitenkaan huolehdi huomisestA vaan elämme vahvasti tätä päivää.

.

Vapunaatto ja Zumala

Koko päivä pilvipoutaa. Hyvä kävellä. Iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Ei siis sadetta. San Sebastianin Alberga yllätti aamiaisen tasolla; kolmenlaisia muroja, yhdessä jopa kauraryyniä sekotettuna, marmelaadeja, maitoa, sämpylä, voita, tuoremehua, kahvia/teetä/kaakaota ja vielä keksejä ja muffinsseja. Noilla eväillä selvisi Orioon saakka, jossa jo kahvikin maistui. Olen muistanut sanoa poco kaffe, mucho leche, jolloin saan vatsalleni sopivan sekoituksen.

Jälleen nousua ja nousua ja laskut päälle. Mikäs siinä, levätään välillä ja juodaan vettä. Lähdin kahdeksan maissa. Kaksi espanjalaista miestä Pascal ja Piedro tavoittivat minut ja kuljimme yhdessä Getariaan asti. He jäivät syömään sinne. Olivat seitsemänkymppisiä. Kun minun espanjan sanani ja Pascalin englannin taito pantiin yhteen saatoimme jopa vaihtaa havaintoja ja ajatuksia.

Yöllisen sateen jälkeen polut olivat mutaisia, kivet saattoivat olla liukkaita ja vaati taitoa sekä nousta että laskea. Miehillä oli sauvat. Pascal antoi toisen sauvansa minulle ja yhdellä tauolla hän teki minulle oman sauvan. Se on ollut apuneuvoni mäissä.

Zarautsista kuljettiin melkein neljä kilometriä ihan merenrantaan tehtyä kävelykatua pitkin. Kymmnen metrin pudotuksen päässä oli laskuveden paljastamat kalliot, myrskyn pieksämät isot kivet ja siirtolohkareet (olisi Aapolla ihmettelemistä). Sateella ja tuulella osuus on varmaan tuskastuttava mutta tällaisella ilamalla mukava. Keppinikin pääsi kuvaan.

Zumalan Alberga Vila De Lux on täyttynyt. Täällä on 18 paikkaa. Vaikuttanneeko vappu siihen, että liikkeellä on väkeä San Sebastionissakin oli ainakin 20 ihmistä. Osa on jäänyt Zarautsiin. Itse ajattelin kulkea tänään pidemmän matkan kun huomiseksi on luvattu sadetta enemmän. Forecassa vahvat siniset viivat. Albergoja on harvassa ja sateessa päivämatka saattaa jäädä lyhyeksi, jos ei halua kastua, sillä kosteina päivinä ei vaatteet kuivu.

Zumalaan saavuttaessa lehmätkin nauttivatauringosta. Merimaisemaa on riittänyt ja toisaalta myös vuoristoisia petomaisemia.

No kyllä tuli lehmiä kerrakseen. En osaa poistaa.

Muuten Orion Alberga näytti erinomaisen hyvältä. Otimme sieltä leimat pyhiinvaeltajan passiimme. Eilen mainitsemani virkistyspaikka Pasal San Pedrossa on myös saksalaien Outdoor opaskirjan mukaan Alberga La Docena tribes tai jotain sinne päin. Voisin kuvitella sadeilmalla pitkän ja uuvuttavan nousun jälkeen se olisi luxus pysähdys ja yöpymispaikka. Tuo kommuuni kiinnostaisi tutustua.Tämä Alberga Vila Lux on myös oikein mukava yksityinen paikka. Yö, illallinen ja aamiainen yhteensä 25 €.

Nyt hyvää vappua. Odottelen täällä 7 hengen huoneessa illallista. Nälkä on hyvä tunne.

Donostia San Sebastian

Ensimmäinen näkymä merelle oli aamulla puolen tunnin kävelyn jälkeen Sanktuario de la Virgen de Guadalupessa. Matkaan lähdin 7.15. Valoisa tulee noin klo7.
Joku sanoi aikaisemmista blogeistani, että ne ovat pitkiä. Kirjoittaja on pitkäsanainen kun on koko päivä aikaa ajatella ja havainnoida. Ajattelin nyt kirjoitella matkan "tekniset" tiedot ensin ja jos jollain riittää kiinnostusta, teksti jatkuu henkilökohtaisemmalla osuudella.

Valitsin Jaizkibelin vuorella helpomman, mutta hiukka pitemmän tien, eli vasemman. Se oli pelättyä helpompi. Sadetta muutama pieni kuuro. Pasal Donibanessa kuljin onneni ohi kun en jäänyt kahville Irunin puoleiselle rannalle. Venematkan jälkeen ei ollutkaan kahvipaikkoja ja alkoi kuuden kilometrin RASKAS taival kohti San Sebastiania. Majakalle nousevista portaista oli kerrottu, että ne jatkuvat ja jatkuvat ja niin ne tekivätkin. 300 porrasta sain laskettua ja sitten kaupunliin laskeuduttiin taas pitkästi ja välillä jyrkästi betoni/öljysoratietä pitkin.

Taitavat jalat taas junittua, niin paljon oli nousua ja laskua. Jumittuminen on yksi pahimmista peloistani vaelluksella, sillä niin on käynyt aina kun ensimmäisenä päivänä kiivetään ja lasketaan. Nytkin olen kiivennyt ja laskeutunut harjoitellessani Caminolle, samoin kuin venytellyt., mutta ennekään ne eivät ole olleet riittäviä.

Pasai San Pedron taipaleella ehdin huokailla kahvin ja bocadillon perään ja yhtäkkiä oli edessäni kauniisti hoidettu ja tervetulleksi kutsuva talo. Pyysin kahvia ja bocadillon. Minulle tuotiin iso lasi itsepuristetua mehua ja herkullinen bocadillo ja sipsejä. Kun yritin maksaa, nainen näytti lipasta:dovativo "palvelemme pyhiinvaeltajia". Paikka oli erityisen valoisa ja siisti, ei TVtä, ei olutta/alkoholia. Nainen kertoi, että heillä on San Sebastianissa ekologinen hedelmä ja kasviskauppa. Kiinnostuin paikasta ja heidän esitettään tutkiessani sain selville, että he kuuluvat laajenpaan kansainväliseen yhteisöön, jotla elävät yksinkertaisesti, viljelevät ekologisesti, harjoittavat pienteollisuutta (leipomo, käsityöt, säilykket), yhteisöissään, palvelevat. Taustafilosofiana on kristillinen arvomaailma. Lauantai on heillä pyhäpäivä ja lapset ovat kotiopetuksessa. Enemmän heistä www.twelvetribes.org
Olin virkistynyt ja levännyt pitkän nousun jälkeen istuskeltuni heidän luonaan kaunIissa, hyvin hoidetussa ympäristössä. Pistäytymisen arvoinen paikka. Sen huomaa isosta pyöreästä kyltistä josta en harmi kyllä ottanut kuvaa.

San Sebastianissa en millään tahtonut löytää Alberga Juvenil Ontaferrataa. Se on kaupungin toisella puolella Igeldon kaupunginosassa. Ennen maantietunnelia lähdin harhailemaan liian aikaisin. Sadekin alkoi etsimisen vaiheessa. Nyt kuitenkin onnellisesti perillä.

Olen jälleen onnellinen pitkään palvelleista Meindeleista. Tiellä on välistä kiviä, joten nilkkaa tukevat, riittävän kiertojäykät kengät hyvillä paksuilla Vibramin pohjilla ovat arvossa arvaamattomassa.

Vuorelle kiivetessäni olin taas tyytyväinen vaellushameeseeni, sillä se on vilpoinen eikä kiristä.

Sadeviittaa arvostan siksi, että se on nopea pukea ja riisua. Usein sadekuurot menevät ja tulevat ja 10 min kuluttua voi olla jo pouta. Isolla sateella minulla on myös sadelahkeet.

Täällä on kesä, mutta ihmiset kulkevat toppatakeissa ja karvakauluksissa. Ei ihme että monet katsovat taakseen kun minä ohitan lyhythihaisessa ohuessa puserossa ja paljain kintuin. Kun joku kuulee, että olen suomalainen, he toteavat, että se on kylmä maa. Ehkäpä sitten espanjalaisten kylmä on meille lämmin. Tänään oli ehkä 14 C. Joskus aurinkokin paistoi.

Huonetoverina ikäiseni italialainen joka on kulkenut tänään 38 km. Voimat ovat lopussa, tämä on hänenkin ensimmäinen päivänsä.Toiseksi tähän mennessä on tullut nuori saksalainen tyttö. Hänkin sanoi, että päivä on ollut raskas.

Merestä olen tänään saanut nauttia, niinkuin opaskirjat ovat luvanneet ja sitä iloa riittää pariksi seuraavaksi päiväksi.

Tämän päivän budjetti: vene 70 senttiä, donattivo Twelvetribes-paikkaan 5 €, kahvi 1,20, yöpaikka aamiaisineen 16,50 ja illallavarmaan syön, yleensä se on noin 10 € eli noi  32 €. En tule raportoimaan budjettia, mutta malliksi yksi päivä. 

Irun 28.4.2014 - Camino alkaa

Minulls oli hyvät aikeet aloittaa tmä blogi kuvalla ensimmäisestä Caminon merkistä Irunissa, mutta lataus kesti puoli tuntia ja sitten alkoi illallinen täällä Goigoerrotan albergassa. Eli jos joskus onnistub0n lataamaan kuvan, se on kärsivällisyyden tulos.

Helsinki-Frankfurt-Bilbao lento, BIlbaon kentältä lähtee joka tunti (varttia vaille) bussi Iruniin (16.50 €) Sieltä paikallisjunalla Amaran asemalta Iruniin (2.35 €). Irunissa ostib0n punaiset vaelluskenkien nauhat kun Pyhiinvaeltajien FB-ryhmässä HA oli julkaissut kuvan omista vaelluskengistä ja punaisita nauhoista. Eivät kuulema niin helposti sekoitu, Olisin toki ottanut vihreät vaellushameen väriin sopivat, mutta valikoima oli niukka.

Tällä kertaa edustan postmodernia peregriinoa, siksi Irunissa oli hankittava internet-simkortti tablettiin. Tuo aparaatti hankittiin lähinnä blogin kirjoittamista varten, jotta siihen saisin liitetyksi helposti kuvia. Nähtäväkdi jää, nopeutuuko lataus jossain muualla Tabletin lisäksi postmodernin peregriinon varustukdiin kuuluu e-kirja tabletilla, se oli toi en syy hankintaan (Kolmas ehkä miehen pelko, että eksyn isoissa kaupungeissa, joissa Caminon merkit hukkuvat). Tietysti mukana on älypuhelin ja sinne ladattuna puhueita (eng.) Aja opetuksia, Kameraa ei näinollen tarvita.

IRUNISTA kävelin 5 km matkan Coicoerrotan albergaan, jotta huominen olisi vähän lyhyempi. Tämä on yksiinen alberga. Kaksi 20 hengen huonetta ja joku parin hengen huone. Olen yksin omassani. Toisessa 6 espanjalaista miestä, sitten yksi eläkkeellä oleva itävaltalainen pari, joitten reput eksyivät jatkolennolla johonkin. Tuo on syy miksi otan vain käsitavaroihin mahtuvan repun.

Vaellan yksin tämän viikon. Miehen vuosi sitten louksttu polvi on vielä toipumisvaiheessa. Viikon kuluttua tulisi tyttö ja mies viikoksi. Tavoitteemme olisi tavata Bilbaossa ensi sunnuntaina.

Tämän päivän reflektio: Kun katselin lentokoneen ikkunasta keski-Euroopan isoja kaupunkeja ja junan ikkunasta näitten lähikaupunkien kerrosraloja, tajusin, miten paljon ihmisiä maailmassa on....Oma yksinäinen vaellukseni näytti niin olemattomalta, ettei sitä oikein voi verrata edes tomuhiukkaseen "Mikä on ihminen, että Sinä pidät hänestä huolen...". Ja samalla tajusin jotain siitä, miten arvokas jokainen ihminen on- designed by God, loved by God.Yksilönä.

Olen varautunut jyrkkiin nousuihin, jalkoja koetteviin laskuihin, sateeseen, sumuun ja mutaisiin teihin. Niistä olen lukenut Irun-Bilbao väliä kulkeneitten teksteistä. Miksi sitten otin tämän pätkän. Sen jätimme viime vuonna kulkematta vaikean maineensa vuoksi. Nyt se sopii aikatauluun kun sunnuntaina pitää olla Bilbaossa.

Alkakoon matka Camino, jossa tärkeämpää on tie kuin perille pääsy.

Lataus kesti nyt puoli tuntia. Toivon parempaa tulevaisuutta kuvien suhteen.