Joku sanoi aikaisemmista blogeistani, että ne ovat pitkiä. Kirjoittaja on pitkäsanainen kun on koko päivä aikaa ajatella ja havainnoida. Ajattelin nyt kirjoitella matkan "tekniset" tiedot ensin ja jos jollain riittää kiinnostusta, teksti jatkuu henkilökohtaisemmalla osuudella.
Valitsin Jaizkibelin vuorella helpomman, mutta hiukka pitemmän tien, eli vasemman. Se oli pelättyä helpompi. Sadetta muutama pieni kuuro. Pasal Donibanessa kuljin onneni ohi kun en jäänyt kahville Irunin puoleiselle rannalle. Venematkan jälkeen ei ollutkaan kahvipaikkoja ja alkoi kuuden kilometrin RASKAS taival kohti San Sebastiania. Majakalle nousevista portaista oli kerrottu, että ne jatkuvat ja jatkuvat ja niin ne tekivätkin. 300 porrasta sain laskettua ja sitten kaupunliin laskeuduttiin taas pitkästi ja välillä jyrkästi betoni/öljysoratietä pitkin.
Taitavat jalat taas junittua, niin paljon oli nousua ja laskua. Jumittuminen on yksi pahimmista peloistani vaelluksella, sillä niin on käynyt aina kun ensimmäisenä päivänä kiivetään ja lasketaan. Nytkin olen kiivennyt ja laskeutunut harjoitellessani Caminolle, samoin kuin venytellyt., mutta ennekään ne eivät ole olleet riittäviä.
Pasai San Pedron taipaleella ehdin huokailla kahvin ja bocadillon perään ja yhtäkkiä oli edessäni kauniisti hoidettu ja tervetulleksi kutsuva talo. Pyysin kahvia ja bocadillon. Minulle tuotiin iso lasi itsepuristetua mehua ja herkullinen bocadillo ja sipsejä. Kun yritin maksaa, nainen näytti lipasta:dovativo "palvelemme pyhiinvaeltajia". Paikka oli erityisen valoisa ja siisti, ei TVtä, ei olutta/alkoholia. Nainen kertoi, että heillä on San Sebastianissa ekologinen hedelmä ja kasviskauppa. Kiinnostuin paikasta ja heidän esitettään tutkiessani sain selville, että he kuuluvat laajenpaan kansainväliseen yhteisöön, jotla elävät yksinkertaisesti, viljelevät ekologisesti, harjoittavat pienteollisuutta (leipomo, käsityöt, säilykket), yhteisöissään, palvelevat. Taustafilosofiana on kristillinen arvomaailma. Lauantai on heillä pyhäpäivä ja lapset ovat kotiopetuksessa. Enemmän heistä www.twelvetribes.org
Olin virkistynyt ja levännyt pitkän nousun jälkeen istuskeltuni heidän luonaan kaunIissa, hyvin hoidetussa ympäristössä. Pistäytymisen arvoinen paikka. Sen huomaa isosta pyöreästä kyltistä josta en harmi kyllä ottanut kuvaa.
San Sebastianissa en millään tahtonut löytää Alberga Juvenil Ontaferrataa. Se on kaupungin toisella puolella Igeldon kaupunginosassa. Ennen maantietunnelia lähdin harhailemaan liian aikaisin. Sadekin alkoi etsimisen vaiheessa. Nyt kuitenkin onnellisesti perillä.
Olen jälleen onnellinen pitkään palvelleista Meindeleista. Tiellä on välistä kiviä, joten nilkkaa tukevat, riittävän kiertojäykät kengät hyvillä paksuilla Vibramin pohjilla ovat arvossa arvaamattomassa.
Vuorelle kiivetessäni olin taas tyytyväinen vaellushameeseeni, sillä se on vilpoinen eikä kiristä.
Sadeviittaa arvostan siksi, että se on nopea pukea ja riisua. Usein sadekuurot menevät ja tulevat ja 10 min kuluttua voi olla jo pouta. Isolla sateella minulla on myös sadelahkeet.
Täällä on kesä, mutta ihmiset kulkevat toppatakeissa ja karvakauluksissa. Ei ihme että monet katsovat taakseen kun minä ohitan lyhythihaisessa ohuessa puserossa ja paljain kintuin. Kun joku kuulee, että olen suomalainen, he toteavat, että se on kylmä maa. Ehkäpä sitten espanjalaisten kylmä on meille lämmin. Tänään oli ehkä 14 C. Joskus aurinkokin paistoi.
Huonetoverina ikäiseni italialainen joka on kulkenut tänään 38 km. Voimat ovat lopussa, tämä on hänenkin ensimmäinen päivänsä.Toiseksi tähän mennessä on tullut nuori saksalainen tyttö. Hänkin sanoi, että päivä on ollut raskas.
Merestä olen tänään saanut nauttia, niinkuin opaskirjat ovat luvanneet ja sitä iloa riittää pariksi seuraavaksi päiväksi.
Tämän päivän budjetti: vene 70 senttiä, donattivo Twelvetribes-paikkaan 5 €, kahvi 1,20, yöpaikka aamiaisineen 16,50 ja illallavarmaan syön, yleensä se on noin 10 € eli noi 32 €. En tule raportoimaan budjettia, mutta malliksi yksi päivä.
No comments:
Post a Comment