Nigranissa Jeesuksen sydämen apostolien convention albergassa. Meri pauhasi edelleen aamulla ja toi korkeita vaahtopäitä. Eikä tuulta missään. Tämä luonnonilmiö on selvitettävä jonkun viisaamman kanssa. Tein maallikon oletuksen, että Caminhasta ei ollut eilen asiaa lautalla eikä Marion veneellä yli, koska uusia peregriinoja ei tullut Moughasin albergaan. Sinne yleensä tullaan Caminhasta.

Ja niin ikärouvat olivat reippaana lähdössä klo 8.00 ilman aamupala kun olettamani baari oli lopettanut eikä illalla ollut voimia kahden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Eilinen väsymys oli tipotiessään ja nautimme siitä että saimme taas olla matkassa Jumalan armosta.

Valitsimme tällä kertaa rantatien sijasta varsinaisen Caminon. Se nousi 130 metriin. Yksi ikärouva haluaa erityisesti vuorikiipeilyä. Kaikkien matkalaisten toiveet on huomioitava. Matkanjohtaja saa varmaan palautteessa moitteita kun aamupalan vuoksi oli käveltävä ensin 12 km ja kello oli yli 11 kun vihdoin istuimme Baionassa tostadan ja Café con leche granden kimpussa. Portugalilaiset ystävämme olivat valinneet rantareitin ja tulivat hiukan jälkeemme. Sitten olikin energiaa lähteä ylimääräiselle kävelylle Baionan linnoituksille. Nigranin albergaan oli vain 6 km matka, tosin kaupunkia, mutta matka joutui helposti. Tänään emme olet liian väsyneitä. Suihkun jälkeen lähdimme herkuttelemaan ja etsimään illaksi ruokapaikkaa. Jospa kolmantena caminoiltana jaksaisimme syömään.

Voi tätä kukkien paljoutta. Kevät on puhjennut. Tai kesä.

Kivisilta kaksi Nigranin rajalla. Rakennettu 1100-luvulla. Kilpaileva blogi, jota kirjoitetaan viereisessä sängyssä, löytyy phakkola.worldpress.com