Santonia ja La Bilbaina alberga torin varrella

Aamu valkeni pilvisenä, mikä oli hyvä eilisen helteen jälkeen. Kuumentunut ihokin tykkäsi vapaapäivästä.

 Ensimmäinen merinäkymä matkalla Isralesiin.

 Matkalla oli selvittävä näistä otuksista, joita oli iso lauma. Löysimme hyvän aamiaispaikan kun Isrelesin albergan kohdalla seurasimme baari- mainosta. Tosin ko pieni baari ei ollut auki, mutta kohta tuli hotelli/ravintola/cafeteria eteen ja neljällä eurolla sai vaikka mitä.

 Lyhensimme päivän matkaa kulkemalla noin 7 km maantietä. Liendonn jälkeen erkani uusi camino reitti, jonka 2016 uusittu Cordula Raben saksankielinen camino-opaskirja kertoi. Se oli jälleen todellinen maisemareitti.

 Merta oikealla ja vuoria vasemmalla ja välillä lammaslaumoja, jotka vähät välittivät meistä. Olimme Laredossa puolen päivän aikaan ja kun luvattua sadetta ei vielä kuulunut, lounaan jälkeen suuntasimme Santoniaan.

 Ah te espanjalaiset. Kasvimaanne ovat hyvässä alussa ja meillä satelee räntää Suomessa.

 Pyhiinvaeltajien ryhmässä herätettiin joskus kysymys, mitä pyhiinvaellus on. Tosiasiassa caminoja vaeltaaa parisataa tuhatta ihmistä vuosittain mitä erilaisimmista syistä. Ajattelin jälleen tänä vuonna tutkia, mitä sanasta pyhiinvaellus nyt aukenee. Tänään havaintoni pysähtyivät Jumalan luomaan monenlaiseen kauneuteen. Se voi olla kukka muurin ja kadun yhmäkohdassa tai aaltojen tyrskyt kalliota vasten,, tai ihmisen kyky nauttia tai resonoida musiikkiin tai löytää tanssin liike. Kaikki tämä on inhimillisen proosallisuuden reunojen ulkopuolella ja kertoo runsaskätisesti jakavasta Luojasta. Kaikkea tuota katsellessa ja ajatellessa ikäänkuin saisi kurkistaa  pyhiin.

Santoniaan päästään kahden euron laivakyydillä. Kun olimme asettuneet taloksi, alkoi sataa.