Emme lakkaa ihmettelemasta tata portugalilaisten ystavallisyytta. Eilen sadesaassa kun menimme yhteen kahvilaan, vanha nainen toi meille pyyhkeen, etta saimme pyyhkia itseamme. Olimme kirjaimellisesti vettavaluvia. Tanaan yhdessa kahvilassa, kun mies naki, etta otamme esille juomapusseja, han otti ne ja taytti keittiossa. Sa asken taalla Santaremissa kun yhdelta nuorelta miehelta kysyimme tieta kirjastoon, niin han lahti opastamaan. Kulki ainakin puoli kilometria. Niin ja kun istuimme puiston penkilla ja soimme paivan hedelma-annosta, viereisella penkilla oleva vasyneena torkkuva mies alkoi viittoilla ja naytti kelloa ja naytti penkin taakse. Yritin katsoa, mita han tarkoittaa ja kun en ymmartanyt niin han nousi kainalosauvaansa nojaten ja nosti maasta KELLONI. Se oli pudonnut sinne. Oisin anatnut kuoritun appelsiinin mutta han naytti reppuaan - ilmeisesti siella oli evasta.
Tanaan jouduin luopumaan silkkipaidastani. Se kirjaimellisesti hajosi paalleni. Onhan se palvellut kaksi Caminoa ja pari Kungledenin patkaa (Kirpparilta 1 €). Uuden etsinta pitaa aloittaa, kun pitkahihainen silkkipaita on tosi hyva matkavaruste; kevyt, kuivuu helposti, ei kuuma, ei kylma. No muutaman tunnin kuluttua huomasin, etta kasivarret alkavat palaa lyhythihaisessa puserossa. Mika neuvoksi, silkkinen meni jo. Nyt sai monitoimihuivini uutta kayttoa. Siita solmin hihat, jotka ylettyivat molempien kasivarsien peitteeksi.
Tarkkaavainen lukija huomaa, etta olemme vaeltaneet poudassa ja auringossa taman paivan. Valilla ihana tuuli on hellinyt meita. Mies loysi saatiedotuksia, jotka lupaavat poutaa ja lamminta loppupaiviksi.
Nyt siis Santaremissa. Fatiman kolmesta paivareissusta meilla ei ole mitaan kuvaa muuta kuin valilla olevien kaupunkien nimet. Kahdessa on Bombeiros eli niissa yovymme. Siis seikkailu tiivistyy. Sopii odottaa, etta reitti on yhta hyvin merkitty kuin Camino Portugal.
Saamme talla matkalla ansiotonta arvonantoa, kun kerromme, etta olemme matkalla Fatimaan. Monen silmat kirkastuvat, monet alakvat kertoa ensi pyhan juhlista. Vahan nolottaa kun me emme ole oikeita Fatiman peregriinoja, reitti vain sattui tiellemme juuri tahan aikaan. Toki kunnoitamme sita, mika Fatiman pyhiinvaeltajille on pyhaa ja haluamme itsekin ottaa siita enemman selvaa kun tulemme kotiin. Taalla on tietoa vain portugaliksi ja netissa emme sen takia istu.
Ennekuin matka loppuu, kerrottakoon, mita olen kantanut mukanani. Olen nimittain viilannut grammat ja olen liikkeella minimaalisilla tavaroilla. 2 alusvaatekertaa, yhdet villakalsaret ja yhdet tavalliset legginsit, yksi silkkivillapaita, se silkkipusero, 2 lyhythihaista puseroa, vaellushame, illaksi kevyet pitkikset ja ohut tunika. Ja sitten se monikayttohuivi. 20X20 cm pyyheliina, makuupussi, silkkipussi makuupussin sisaan ja silkkinen yopaita ( 40 g). Kolmet alussukat (coolmax) ja kahdet villaiset sukat. Toiset oikein itse neulotut. Sandaalit iltakayttoon ja Meindelin vaelluskengat. Kerrottakoon, etta jalkani eivat ole kertaakaan kastuneet kovista sateista huolimatta. Mies on kavellyt tanaan muovipussit kengissa, kun kengat ovat lapimarat. Sanon vain, etta hyvat kengat on hyvat kengat. Tallaisella vaelluksella on oltava jaykka pohja, kun kuljemme kivettyja ja kivikkoisia teita, nilkassa on oltava tuki ja sisalla sukkacoretex - ei siis sateenvarjocoretex riita. Mies rasvasi kenkani hyvin lahtiessa ja kylla ne ovat hyvin vetta pitaneet.
Niin se varustelista: Riittavasti hygieniatarvikkeita, kolme ohutta kirjasta aamu- ja iltaharatudeksi, aurinkolasit, hattu, joka ei ole kevyista kevyin vaan virkattu vihrea, hametyyliin sopiva.... Veitsen ja kynsisakset ostimme matkalta, kun meilla oli vain kasimatkatavaraa lentokoneessa. Lahetan ne postina Suomeen matkan lopuksi. Niin ja olihan meilla kevyt , puhallettava ilmapatja... onneksi yhdessa Bombeiroksessa ei ollut patjoja ja noillekin kantamuksille tuli kayttoa, muuten olisin harmitellut, etta olen kantanut 300 g turhaa. Siina tavarat, jotka talla hetkella muistan. Lahtiessa reppu painoi 6,5 kg.
Ai niin, viela minulla on ollut mukanai pikku kourallinen mustaa lampaan VILLAA, sen hankin ekrran Yllaksella palelevien varpaiden lohdutukseksi. Nyt olen pannut villaa sellaisten varpaiden ymparille, jotka valittavat epamukavuutta tai ovat epasovussa naapurinsa kanssa. Kenkien karkeen olen sita myos laittanut ja vaelluksen jalkeen villa on kosteaa, eli villa toimii kosteuden kokoajana myoskin. Etta terveiset vaan Sinikalle, jonka kanssa tuon ostoksen teimme. Siis monikayttovilla.
Paivan lintu; paaskynen.
Paivan kukka; iiris, niita on taalla kirkkaan keltaisia, sinisia, oransseja ja mitaan sanomattoman varisia.
Paivan kasvi; kesakurpitsa, jota taalla kasvaa hehtaaritolkulla. Tai kasvi voisi olla myçs tomaatti, koska olemme tanaan nahneet satoja hehtaareja tomattiviljelmia. Ne kasvavat avomaalla, juurella kasteluletki. Pelloilla ei ole rikkaruohoja. Mita siita ajattelisin!
Paivan PYHIIN vaeltaminen; ajatukset ovat edelleen olleet vavyn paapan kuolinviestissa. Juuri ennen paapan viimeista hetkea lapsi (6v) oli laulanut "I love you" ja "Jumalan kammenella". Sitten paappa oli hengahtanyt viimeisen henkayksen. Kaunis lahto. Olen ajatellut: Kun huollat aikanasi suhdetta lapsiisi ja lastenlapsiisi, he huolehtivat suhteesta sinuun, kun olet jo uupunut etka enaa jaksa. Paapan kohdalla se toteutui kauniisti.
PYHIIN vaeltaminen on myoskin muiden Fatiman matkalaisten PYHAn kunnioittamista ja niiden, joille muuten Fatima on tarkea.
No comments:
Post a Comment