KotiSuomessa

Olipa outoa herätä maanantaiaamuna kylmässä kotiSuomessa. Olisin olettanut, että täällä on hiukan keväisempää. Eipä haittaa, saammmepa nähdä vielä kevään puhkeavan.
Onnellisina, iloisina ja kaikin puolin tyytyväisinä palasimme kotiin. Matka antoi sitä mitä odotimme . Tai oikeastaan olimme avoimena vastaanottamaan, mitä tulee eteen. PYHIIN vaeltamisen sisältöä en selvittänyt vielä kokonaan. Hitaassa vauhdissa ehtii nähdä pyhän vilauksia.
Miehen kanssa oli hyvä tehdä tämä matka. Vauhtimme ja kuntomme on samaa luokkaa. Toki hän pystyisi kulkemaan enemmän, mutta hän sanooa, että näyttämisen aika on ohi ja on hyvä tyytyä vähempään. Meillä oli paljon yhteistä huumoriA. osaamme elää vaatimattomasti emmekä vaadi olosuhteilta paljoa ja silti olemme tyytyväisiä. Etsimme yhdessä valoisia näkökulmia: "On se sentään hyvä...." Meillä oli rattoisaa yhdessä. kaksin oli parempi kuin yksin.
Kartan ääressä saimme aikaan erimielisyyksiä. Minun suuntavaistoni on erittäin huono ja pelkällä intuitiolla menisin ties minne. Kuitenkin hahmotan kartan aika äkkiä, mutta silti olen epävarma. Matkalla oli aikaa harkita sanoja.  Yritin opetella Dr. Philin neuvoa: "Mieti, rakentaako tämä puhe." Aina kannattaa opetella, vaikka oppiminen olisi hidasta..
Lauantai aamuna matkasimme reilut puoli tuntia metrolla ja sitten kävelimme meren rantaa Merkadoon ja siitä Metrolla keskustaan ja lentokentälle Residencialiin, jotta olisimme aamulla kentällä klo 6.00 lähtevässä koneessa. Päivä Frankfurtin kentällä. Tuli sekin paikka käveltyä moneen suuntaan kun metsästimme Finnairin tiskiä ja boarding passia välille Hki-Vaasa, kun vaihtoaikaa on vähän. Kaikki sujui hyvin ja kotona odotti kolme tytärtä, kolme vävyä ja kolme lastenlasta. Ja äitienpäiväkukat ja kortit.

PYHIINvaellus jatkuu kotimaisemissa. Siihen ei tarvita edes kävelyä; avoimet silmät, kuulevat korvat ja herkistynyt mieli.