Cortellanasta La Espinaan

Eilen blogipohja lopetti yhteistyön eikä suostunut lisäämään tekstiin kuvia. Yritin olla tehokas ja kirjoittaa loppuosan tekstin yhteen pötkön ja lisätä monta kuvaa kerralla. Muutenkin blogin kirjoitus on haaste kun teen tekstin yhdellä sormella ja samalla melkein kadehdin nuorisoa, joka naputtelee puhelinta kuin tietokoneen näppäimistöä. Ja kuvien liittäminen se vasta kärsivällisyyttä vaativa taitolaji onkin. No, tässä kuvat tulevat tämän päivän alkupaloiksi.

Päivän sininen kukka.

Päivän silta

Päivän yksinkertainen kauneuselämys.

Cornellanassa ei ollut enää yhteistä ateriaa vaikka viimeaikaiset bloginkin niin kertoivat. Mukavaa oli löytää kylältä Casa Comida, jossa menu del peregrinon sai syödä vaikka klo 17.00.

Aamulla nousin 6.30. Keittiössä saattoi keittää kahvia ja keittelin espressopannullisen, joten muutkin aamukahvi-ihmiset saivat siitä osansa. Lähdimme 7.15. Salas oli 11 km päässä ja siellä saimme aamukahville.

Yritän asettua huolettomuusmoodiin, koska mitään ei voi ennakoida tarkasti. Niinpä saimme huomata, että monen mainostama Bodenayan alberga oli täyteen varattu. Siis jos haluat ehdottomasti sinne, varaa paikka, koska se on suosittu.

Ei hätää. Kilometrin päässä La Espinassa oli useampi alberga. Menimme ensimmäiseen Alberga Texuun. Sitä pitää nuori puolalainen tyttö, joka kyllästyi akateemiseen uraan, lähti Caminolle kyselemään, mitä tekee elämällään ja siellä sai idean oman Albergan perustamisesta. Täällä on yhteinen ateria ja aamiainen. Hienojakin löytyi, vapaaehtoinen kanadalainen eläkkeellä oleva ammattilainen Robin. Hyvä on, saa hieroa hartiani, joihin olen jo kauan toivonut käsittelyä.

Vaivoja:  eipä ole vaivoja valitettavaksi. Ainoa on hiertymä lantiolla, jonka repun lannevyö on painanut. Ostin apteekista espanjalaisen version Bepanten salvaa. 20g tuubi on erittäin matkailijaystävällinen. Tiesin kyllä että tuollainenkin vaiva voi tulla, mutta kerta se on ensimmäinenkin kun kohdalle sattuu.

Jalat ovat olleet tyytyväisiä kenkiin. Etenkin kivikkoisissa ylä- ja alamäissä on nilkalle oltava tuki. Minua ovat palvelleet kahdet Meindelit ja nämä ovat Hanwakit, jotka partiokaupan myyjä sai ylipuhuttua ostamaan. En huomaa eroa. Molemmat ovat vanhoja saksalaisia kenkiä.

Päivän silta. Tänään olemme vaeltaneet moi 23 C auringossa, mutta suurin osa teistä on ollut metsäpolkua ja olemme saaneet kulkea varjossa. Vaikka tänään on noustu 7 km, miehen mielestä emme ole vielä päässeet kunnolla kiipeämään vuorille. Huomenna olisi tavoitteena Campiello 25 km matkan päässä.

Päivän sininen kukka on päivänsini. Sitä kasvaa sinisenään aidoissa. Sitä kasvatimme lasten ollessa pieniä kesäkuukausina. Aamuisin kiiruhdimme laskemaan kuinka monta kukkaa sille päivälle on puhjennut. Kukat kestivät yhden päivän. Ne opettivat hetkessä elämistä ja sinä hetkenä läsnäolevasta nauttimista. Sitä opettelemme vahvasti täälläkin.

Opettelen yhtä Caminon avainsana ja sen elämistä todeksi. Tänään se on huolettomuus. Huominen pitää huolen itsestään: sää, kahvi ja ruokapaikat, majapaikka, jaksaminen. Huolettomana on kevyempi elää.

Escamplaresta Cornellaan

Peregriino saa valmistautua luopumaan unelmista ja suostua selviämään uusissa olosuhteissa. Eilen kuljimme Escampleron kylän ravintolan ohi ja haaveilimme syövämme illalla ensimmäisen menu del peregrinon. Illalla osoittautuikin että ravintola oli juuri tänään suljettu. Eipä auttanut muu kuin valmistautua tekemään ruoka Albergan keittiössä jossa oli yksi kattila eikä yhtään veistä. Siis kauppaan ja suku tietää, että meikäläinen ei keitä pastaa ja syökin vain jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Nyt  oli tartuttava pastapussiin ja keksittävä pienen pienessä kyläkaupassa, mitä muuta siihen voisi sotkea. Mukaan lähti tomaattimurskaa, savumakkarouta, juustokuppikeitto ja herkkusieniä. Lisäksi patonki, juustoa ja kylän jugurtti aamuksi.

Ihan syötävää siitä tuli ja saimme jakaa sen myös puolalaisen Bogadinin kanssa. Koko ruuan hinta oli 5€. Aamulla saimme harjoitella perustarpeitten täyttymisestä luopumista. Albergaan ei tullut vettä. Sopeudumme ja lähdimme matkaan odotellen, että ensimmäinen lähde ilmaantuisi (oli 10 km päässä). Onneksi Miehellä oli eilisestä vettä jäljellä.

Sitten on varauduttava siihen, että oppaissa mainitut kuppilat eivät ole auki. Viiden km päässä oleva aamiaispaikka avautui vasta 8.30 (jos silloinkaan) ja 9 km päässä olevan kuppilan ovessa luki että he ovat lomalla. Grazissa kyllä maistui aamiainen.

Olimme heränneet klo 5, kuten kotonakin. Puoli seitsemältä matkaan pimeässä. Pitihän se arvata että menimme harhaan, kun otsalampun valossa katsoimme jalkoihimme jolloin caminomerkki jäi kääntymisessä huomaamatta. Kaikkiaan kolme kertaa tänään huomasimme olevamme poissa Caminolta. Wise pilgrim applikaatio neuvoi tyhmiä peregriinoja oikealle tielle. Ei hätää, kohta olimme takaisin tiellä.

Eilisen Albergan maisemat olivat tällaiset ja samantapaisista maisemista olemme nauttineet tämän päivän.

Ylös alas kulusta ei tarvitse enää mainita. Päätimme palkita itsemme herkkuhedelmillä kun olimme kiivenneet 5 km nousun ja päässeet ihailemaan avaruutta vuoren toisella puolella. Herkkuhedelmät ovat merkittäviä siksi että rakastan syksyllä persikoita, nektariineja ja luumuja,mutta en osta niitä kun omat marjat ja omenat ovat parhaimmillaan. Mutta täällä niitä voi syödä sitäkin enemmän. Omenia en osta kun mikään omena ei vedä verhoja omille suussasulaville valkeakuullaille.

 Sää oli pilvipouta ja noin 20 C, siis mitä parhain vaellussää. Kuljimme potentiaalisia mutateitä, kiitos kuivan kauden, polut olivat kuivia. Jäljessä tuleville tiedoksi että välillä Relax ja Doriga on sateella ja sateen jälkeen paras kulkea tietä. Saavuimme Cordillanan luostariin 13.30. 26 km tälle päivälle on kylliksi.Voi näitä 1800-luvulla tuhottuja luostareita. Tässäkin katto on uusittu mutta sisältä kaikki on rauniona, paitsi tämä albergue, joka on mitä viihtyisin ja hyvin varustettu. Meitä on kymmenkunta majoittujaa; hollantilaisia, sveitsiläisiä ja espanjalainen. Ah ja kaikki puhuvat englantia.

Päivän sininen kukka.

Päivän kivisilta.

Huomisen päämäärä on Bodenaya. Siitä olen kuullut paljon hyvää. Taivalta on noin 20 km. Mies odottelee kiihkeästi, milloin alkaa Primitiivon vuorille kiipeily. Minulla on jo ollut vuorikiipeilyä. Ehkä jaan vielä päivän kauneuselämyksen. Here you are.

Oviedo-Escampero

Olipa pitkä aamu odotella klo 10 ja sauvakaupan avautumista. Camino Primitivolle sauvat helpottavat nousuja ja laskuja. Lennolla niitä ei saa käsimatkatavaroihin. Siksi ostaminen.

Oviedo on kaunis vaikka aamuhämärässä. Ah noita lyhtypylvästä.

Tämä kuva on ihan pakko jakaa. Jakaminenhan on yksi pyhiinvaelluksen avainsanoista. Näkymä on hostal Albinon ikkunasta. Kauneutta voi luoda vaikka muurien sisälle.

Menimme Katedraaliin messuun 9.15. Maallinen motiivi oli saada pyhiinvaelluspassiin leima nimenomaan Oviedon katedraalista. Messua oli toimittamassa 9 ihmistä (5 pappia) ja meitä oli 7 kirkkovierasta. Kanttori toi meille kirjan kosta voimme seurata messsua ja jopa yhtyä vuorolauluun. Laulussa oli paljon ilahduttavan tuttua;tunnistin joitain sanoja ja sitten ylistyspsalmi149 on muutenkin tuttu. Katolisessa messussa on paljon kummmallisuuksia ja symboliikkaa mitä en ymmärrä, mutta yhtä kohtaa rakastan; ennen evankeliumitekstiä tehdään ristinmerkki otsaan, huulille ja sydämelle. Vaikuttakoon luettu Jumalan Sana ajatuksiamme, puheisiimme ja tekoihimme. Niin sen tulkitsen.

Hyvästi Oviedo, olemme valmiit matkaan. Luvattua sadetta ei tullut vaan vaellussääksi muodostu mitä parhain 19 C pilvipouta.

Korkeusprofiilissa matka näytti suht tasaiselta, mutta kyllä nousuja ja laskuja riitti emmekä ihmettele, että jonkun polvet alkavat valittaa jo tällä pätkällä. Tiesimme tulleemme nousujen ja laskujen

Caminolle.

Valitsimme ensimmäiseksi päiväksi lyhyen matkan, koska seuraavaksi yöksi haaveilemme pääsevämme Cormillanan luostariin (26 km). Muuten huominen olisi jäänyt lyhyeksi päiväksi.Mielelläni majoitus luostareihin, jos niitä on matkan varrella. Tähän albergaan on tullut yksi australialainen pariskunta, yksi puolalainen mies Bogdan ja me. Paikkoja on 30, alberga on basic-tyyppiä vanha koulu.

Ensimmäinen kivisilta. Ne ovat aina lepo silmilleni.

Ja siniset kukat. Niitä tulen jakamaan, jos niitä sattuu tiellemme. Ne kun hehkuvat täällä vahvempana kuin Suomessa

Hidas laskeutuminen camino moodiin

Camino alkoi kotiportailta ma 27.8 aamupäivällä.Käveltiin asemalle ja juotiin lähtökahvit ja kaakaot. Junalla Tikkurilaan ja ystävien mökille saunomaan pois kotimaan kesän pölyt ja rentouttamaan jäykistynyt ruumis kävelyasentoon. Aamulla herätys 4.15 ja kentälle. Olin ehtinyt nähdä unen että koko väki nukkui ja lennolta myöhästyminen uhkasi. Heräsin helpottuneena. Amsterdamin kautta Madridiin. Terminaali 2sta kenttäbussilla Terminaali 4ään, koska sieltä lähti Alsan bussi Oviedoon.

Ennen bussimatkaa pieni tankkaus ja espanjalaisten makujen mieliin palauttaminen. Miehen herkku on tortilla patata.

Madridin säätila muistutti heinäkuun helteistä. Tässä kohdassa on sanottava, että onneksi huomiseksi on Oviedossa luvattu sadetta ja 19 astetta. Ensimmäisen kävelypäivän suunnitelmissa on 12 km. Nyt harjoittelen taas Alsan bussissa, miten blogia kirjoitetaan iPhoneen ja miten kuvat liitetään. Onnitui. Buen camino itsellemme ja kaikille tien kulkijoille.

Camino Primitivo lähestyy

Ennen matkaa on varmistettava, että muistilokeroista löytyy taito kirjoittaa iPhonella blogia ja liittää kuvia. Tämä on siis testi siitä. Tosin aina mietin, kirjoitanko vai en.. Ajattelin, jos joku pyytää niin sitten Yes. En kirjoita itseäni varten. Haluan jakaa, jos joku muu haluaa jakaa kanssani. Yksi on kysynyt, kirjoitanko. AI miksikö jälleen Caminolle, vastahan viime syksynä ja keväänä olin. Ehkä vastaus on: Nyt kun vielä. Minä olin 69 ja mies 75. Ehkä ei kauan enää. Tällä kertaa testaamme vieläkö meistä on haastavalla vuoristoreitille. Itse testaan selviääkö ilman makuupussia ja tuulitakkia. Huomioonottaen kaikki Caminoa, takkia olen tarvinnut äärimmäisen vähän. Nyt reppu painaa 5 kg ilman vett ja päivän eväitä. Niin ja nyt lähdemme ilman opaskirjaa. Netissä on Wise Pilgrim sovellus, yksi e-kirja ja pari perusteellista blogia Primitivolta. Ruotsalainen pappi Hans-Erik Lindström on määritellyt pyhiinvaelluksen 7 avainsanaa: yksinkertaisuus, hiljaisuus, hitaus, huolettomuus, jakaminen, vapaus ja hengellisyys. Niitä lähden etsimään. Matka alkaa ti 28.8 Helsingistä Madridin kautta Oviedoon. Buen camino itsellemme kaksikolle muille vaeltajille.