Monday, May 14, 2012

KotiSuomessa

Olipa outoa herätä maanantaiaamuna kylmässä kotiSuomessa. Olisin olettanut, että täällä on hiukan keväisempää. Eipä haittaa, saammmepa nähdä vielä kevään puhkeavan.
Onnellisina, iloisina ja kaikin puolin tyytyväisinä palasimme kotiin. Matka antoi sitä mitä odotimme . Tai oikeastaan olimme avoimena vastaanottamaan, mitä tulee eteen. PYHIIN vaeltamisen sisältöä en selvittänyt vielä kokonaan. Hitaassa vauhdissa ehtii nähdä pyhän vilauksia.
Miehen kanssa oli hyvä tehdä tämä matka. Vauhtimme ja kuntomme on samaa luokkaa. Toki hän pystyisi kulkemaan enemmän, mutta hän sanooa, että näyttämisen aika on ohi ja on hyvä tyytyä vähempään. Meillä oli paljon yhteistä huumoriA. osaamme elää vaatimattomasti emmekä vaadi olosuhteilta paljoa ja silti olemme tyytyväisiä. Etsimme yhdessä valoisia näkökulmia: "On se sentään hyvä...." Meillä oli rattoisaa yhdessä. kaksin oli parempi kuin yksin.
Kartan ääressä saimme aikaan erimielisyyksiä. Minun suuntavaistoni on erittäin huono ja pelkällä intuitiolla menisin ties minne. Kuitenkin hahmotan kartan aika äkkiä, mutta silti olen epävarma. Matkalla oli aikaa harkita sanoja.  Yritin opetella Dr. Philin neuvoa: "Mieti, rakentaako tämä puhe." Aina kannattaa opetella, vaikka oppiminen olisi hidasta..
Lauantai aamuna matkasimme reilut puoli tuntia metrolla ja sitten kävelimme meren rantaa Merkadoon ja siitä Metrolla keskustaan ja lentokentälle Residencialiin, jotta olisimme aamulla kentällä klo 6.00 lähtevässä koneessa. Päivä Frankfurtin kentällä. Tuli sekin paikka käveltyä moneen suuntaan kun metsästimme Finnairin tiskiä ja boarding passia välille Hki-Vaasa, kun vaihtoaikaa on vähän. Kaikki sujui hyvin ja kotona odotti kolme tytärtä, kolme vävyä ja kolme lastenlasta. Ja äitienpäiväkukat ja kortit.

PYHIINvaellus jatkuu kotimaisemissa. Siihen ei tarvita edes kävelyä; avoimet silmät, kuulevat korvat ja herkistynyt mieli.

Friday, May 11, 2012

Porto

Eilen illalla toteutui yksi unelmani taman matkan suhteen. Toivoin voivani istua jonain iltana ulkona vaikka katukahvilassa ja olisi niin lammin kuin etelan kesaisessa pimenevassa illassa voi olla. Eilen istuin sen kadun varrella, josta tuli pyhiinvaeltajien ryhmia Fatimaan. Isoja ja pienia ryhmia. Laulaen, hiljaa, rukoillen, lippuja kantaen, kukkia ja isoa Marian patsasta kantaen. Yksikin ryhma oli varmaan tuhat henkea. Silloin tavoitin jotain siita Jeesus-marssin tunnelmasta, kun  vuonna 2000 kesakuun alussa koko Suomen Jeesus-marssi oli Tampereella.
Kun ryhma on paassyt Santuarion alueelle, he poysahtyvat, halailevat toisiaan, itkevat, nauravat. Vaellusosuus on takana. Toiset ovat vaeltaneet viikon, toiset ryhmat lyhyemman aikaa.
Tana aamuna kavin viela juhlan infosta kyselemasssa, mita tarkoittaa kun ryhmat/yksilot kulkevat noin puolen kilometrin vaelluksen Sanktuarin halki hitaasti, toiset polvillaan. "Kukin tekee mika on itselle tarkeaa, toiset rukoilevat, toiset.... se on kunkin henkilokohtainen matka" Polvillaan kulkijat ovat tehneet jonkun lupauksen. He kulkevat polvillaan kiitollisuudesta. Jotain hyvaa on tapahtunut. Joskus  lupaus liittyy kaupankayntiin: "Jos saan/ onnistun/tulen terveeksi, kuljen Fatiman rukoustein polvillani" Jotkut kulkevat sen monta kertaa. Aikaa yhteen kertaan menee noin puoli tuntia. Usein polvikavelijalla on saattaja vieressa.
Missaan maailmassa ei ole taman viikonlopun aikana niin paljon jalkavaivaisia kuin Fatimassa. Suorastaan tunnen myotatuntoa linkkaajia ja konkkaajia kohtaan. Useat lahtevat huonoissa kengissa, jopa grokseissa ja tottumattomalle hyvissakin kengissa jo yhden paivan 20 km voi olla kohtalokas. Huomasin terveyssiteille uusiokayton. Monien sandaalien pohjalla ikaankuin pohjallisena oli pehmea vaippa. Monia talutettiiin jopa kahden puolen, kun voimat tai jalat olivat lopussa.
Eilen illalla 21.30 oli kansainvalinen Rosario. Nyt oli jo tuhatmaarin ihmisa Sanktuariossa. Heilla oli kynttilat ja niihin levisi tuli alttarilta. Vaikuttava naky. Tietyissa kohdin ihmiset nosativat kynttilan ylos. Nousin ylemmas kirkon portaille, jotta nain koko ihmisjoukon. Tilaisuudessa lueteltiin mista ryhmia oli paivan aikana tullut ja luettiin eri maiden tervehdyksia. Rosario on viuela epaselva. Se on eraanlainen rukous. Aikanaan 1916 lapsille ilmestynyt enkeli kehotti lapsia rukoilemaan Rosariota joka paiva ja paljon. Rosario-rukoushetkia on kirkoissa  tiettyna aikoina. Siina on esilukija ja yhteen aaneen luettua osuutta. Kysyin infosta myos tuosta Rosariosta ja ostin pienen kirjasen englanniksi "My Rosario"
Sanktuariossa on myos museoituna pala oikeaa Berliinin muuria. Fatimassa "Our Lady" oli aikanaan ennustanut, etta kommunismi kaatuu ja Berliinin muurin murtuminen nahtiin ensimmaisena merkkina siita. Myos Paavia vastaan tehdyt murhayritykset mm. 1981 liittyivat Paavin kommunismin vastaisuuteen.
Nyt on aika jattaa Fatima ja Fatiman tarina. Olen siita viela pyoralla paastani. Tietysti taman viikonlopun juhla on tietylla tavalla Marian juhla, siksi neitsyt Maria oli niin paljon esilla lauluissa ja rukouksissa. Se on minulle vieras korostus. Sanottakoon viela, etta paimenlapset eivat koskaan sanoneet heille ilmestynytta valoissa henkiloa Mariaksi, mutta katolinen kirkko on nimennyt sen Mariaksi.
Tana aamuna olimme saksankielisessa messussa. Siina oli jo jotain tuttua. Lauluissa tavoittaa kylla tuttuja lauluja "Helig, helig, helig..." mahtava yhteinen laulu. Monien ryhmien kuulin laulavan joitain meillekin tuttuja ylistyslauluja.
Sitten bussiin ja Portoon. Menimme samaan Residencialiin, kahden tahden hotelliksi kutsuttuun. Hengailin kaupungilla, kirkoissa ja puistoissa ja kahviloissa. Sanoin hyvasteja maitokahville ja pastelaarian herkuille. Niista pitaa taas tehda lakko kun tulen Suomeen.
Huomenna Metrolla  Vila de Conden pohjoispuolella olevaan kaupunkiin ja merenrantaa Mercadon metropysakille, josta lahdimme Portosta Caminolle viikkoja sitten. Teemme matkan nyt toisin perin. Merenrantakavely on hpoukuttelevaa nain Camino-retken lopuksi.
Tanaan tapasimme Fatimassa tanskalaisen psykiatrin, jonka kanssa olimme olleet samassa Bombeiroksessa Santaremissa. Han totesi, etta vaikka han ei ole katolinen, han arvostaa sita hartautta ja omistautumista, milla ihmiset toteuttavat uskontoaan, esim. pyhiinvaelluksella Fatimaan. Hanan asiakkaillaan ei ole omistautumista mihinkaan asiaan. Heilla on ollut vain itsensa ja kaikkivoipaisuutensa ja nyt psyyken voimien pettaessa ei ole mitaan pohjaa, ei tulevaisuutta ei uskoa. Ihmiset odottavat, etta psykiatri tekee ihmeen ja parantaa, mutta han kieltaytyy siita. Han sanoo auttavansa paranemisessa, mutta pohja pitaa loytya muualata. Mielenkiintoiset keskustelut. Tuli Viktor Franklin ajatus mieleen: "Kun ihmisella on syy elaa, han jaksaa elaa" siis elaman tarkoitus. Taman aamun MB3 opetuksessa puhutiin, etta antaminen on elaman tarkoitus. Jeesuskin antoi itsensa. Aika vaikuttava nakoala.
VIHJE; jos ikina kuljet Caminoa Portugalin reitilla, kuje Fatiman kautta. Varaa aikaa ainakin puoli paivaa. Jos satutat itsesi touko-lokakuun 12-13 paivien tienoille, naet PYHIINVAELTAJIA toisessa merkityksessa kuin Caminon kulkijat keskimaarin ovat. Olen joutunut yha enemman miettimaan mita on PYHIIN vaeltaminen.

Thursday, May 10, 2012

Fatima

Nyt olemme mukana jossain niin suuressa ja isossa jutussa, etta ennen ei ole sellaista nahty. Mutta ei menna viela sinne vaan katsaus eiliseen.
Siis kavelimme kohti Fatimaa Santaremista. Suunnitelmissa oli yopya puolessa valissa Alcanenassa Bombeiroksessa. Matka jatkui ja jatkui ja helteessa tuli jo ikava sateisia paivia. Viiden maissa olimme Alcanenan Bombeiroksessa, jossa sanottiin, etta heilla ei voi majoittaa ketaan (kunnallinen laitos eika valuntarios, niikuin aikaisemmat). Ovalla oli myos kaksi iakkaampaa naista matkalla Fatimaan ja jalat vaivaisina. Yksi palomies sanoi, etta han voi vieda meidat Milesiin, joka on 10 km paassa ja siella Bombeiroksessa majoitetaan peregriinoja.
Milesin Bombeiroksessa varauduttiin pyhiinvaellus-viikonloppuun. Juhlasalin lattialla oli 100 patjaa. Kaytavilla ja paloautojen katoksessa oli varmaan toinenmokoma. Ryntays olisi to ja pe iltana, me siis liikkeella keskiviikkona. Meita oli 10 majoittujaa.
Lahdimme illalla etsimaan ravintolaa, mutta saimme yhdelta autokuskilta tietaa, etta nain pienessa kylassa ei ole ravintolaa (eika internettia), mutta han ohjasi meidat englantia puhuvan snack-baarin pitajan luo. "Mita haluasistte syoda?" han kyseli "Sopa", "Kylla jarjestyy", "Salada mixda" "Jarjestyy, kylla" ja puolen tunnin kuluttua tilasimme ko. ruuat ja saimme myos a` 4 €.
Majoituksessa oli 4 nuorta miesta. Heilta kysyin, miksi he ovat matkalla Fatimaan. Yksi sanoi, etta han oli tehnyt lupauksen, etta jos han saa lapsen, niin han kavelee Fatimaan. Nyt hanella on lapsi (odotettu useita vuosia) 4 kk ja han kutsui matkaan 3 lapsuudenkaveria ja silla tiella he ovat.
Saavuimme Fatimaan noin klo 11. Etsimme Albergan ja vau, sielta saimme sangyt pyyhkeineen ja peitteineen ja viela keittolounaan ja liput illan ruokailuun. Maksu vapaaehtoinen. Siis tuo majapaikan saaminen ihmisia kuhisevassa Fatimassa ei ole mikaan itsestaanselvyys. Ilmeisesti Alberga on vain pitkan matkan pyhiinvaeltajille.
Kaupunki on 8000 asukkaan paikka, jossa hotellipaikkoja on 10 000. Siita voi paatella, etta tama on todellinen pyhiinvaelluspaikka ympari vuoden. Ja nyt on vuoden suurin juhlaviikonloppu. Telttoja on kaikki puistot taynna, asuntovaunuja parkkipaikat taynna ja nyt on vasta torstai.
Mika se mahtavuus sitten on. Taalla on kolossiaaliset rakennukset pyhiinvaelluksen raameiksi. Juhla-aukio on varmaan yli puoli kilometria pitka ja muutama satametria levea, kappeleita ymparilla "Our Ladyn" ilmestymisen kappeli yms. Maan alla mm. valtava kirkkosali ainakin 3000 hengelle....Maria siis ilmestyi 1917 ensin komelle paimenessa oleelle lapselle ja sanoi "Rukoilkaa paljon". Lapsista tulçi rukoilijoita. "Our Lady" sanoi, etta han ilmestyy joka kuun 13. Lapsia ei uskottu ja esim. eli«okuussa heidat siirrettiin Fatimasta pois. Mutta lokakuussa "Our Ladyn" naki 70 000 ihmista. Siina on ollut teologeilla selittamista ja ihmettelemista. Vuonna 1939 silloinen paavi julisti, etta ilmestymiset ovat totta. Pyhiinvaellukset olivat jo taydessa kaynnissa. Vuonna 2000 paavi julisti Fatiman pyhaksi paikaksi ja kaupunkia on kehitetty monipuoliseksi pyhiinvaelluskeskukseksi.
Nyt joka kuun 12 ja 13 paiva toukokuusta lokakuuhun on erityista ohjelmaa,mutta pyhiinvaeltajia tulee viikonloppuisin ja monet tekevat Caminon Portugalin reitin Fatiman kautta. Kannattaa kylla. Tapsimme korealaisen liikemiehen. Han oli vaeltanut Ranskan reitin Santiagoon ja sielta tanne (1300 km) Miksi?, kysyin tietenkin. Han sanoi, etta heille roomalaiskatolisille on 3 pyhaa paikkaa; Rooma, Santiago ja Jerusalem. JOhonkin onhyva vaeltaa. Lisaksi on kaksi uudempaa pyhaa paikkaa (paavin pyhaksi julistamaa) jossa on tapahtunut ilmestyksia. Toinen on Fatima ja toinen on Ranskassa
Nyt tanne on saapunut jo ryhmia eri puolelta maailmaa. Ryhmat kulkevat rukousvaelluksen Santuariolla; he rukoilevat, jotkut ryhmat laulavat , jotkut kulkevat matkan polvillaan(pyhiinvaellusaukio). Yksittaisia ihmisia, kaveruksia tai pariskuntia tekee samaa rukouskavelya. Sitten  Ilmestymisen kirkossa on melkein jatkuvasti messuja eri kielilla. Kilometrin paassa on kauniit oliivilehdot, jossa mainitut paimenlapset olivat nahneet jo 1916 kolme kertaa enkeli-ilmestyksen ja sinne on tehty rukous- ja hartausreitteja. Enkelilla oli jokaisella kerralla eri rukousaihe annettavana lapsille; ylistys ja Jeesuksen pelastusteon ihmettely, katumusrukous ja esirukous ja oman elaman luovuttaminen Jumalalle. Noilla poluilla kulki ryhmia ja yksityisia. He pysahtyivat pikkukappeleiden kohdalla ja rukoilivat tai ryhmilla oli johdettu rukoushetki; esilukua ja yhdessa lausumista. Ihmisilla naytti olevan kirja kadessa.
Olen aikamoisen vaikutettu tasta kaikesta. Nyt uskon, etta taman viikonlopun aikana taalla on satojatuhansia ihmisia. Vuosittain kavijoita on 4 milj. Siis massiiviset rukouskavelyt, ylistyskavelyt, itsetutkistelukavelyt, esirukouskavelyt, Jumalan kohtaamisen messut. Ilmapiirissa on selvasti PYHAA. Markkinat ja kaupallisuus (jota toki on) on Sanktuario-alueen ulkopuolella. Ihmiset ovat pukeutuneita, ei juhlapukeutuneita, mutta ei lomahepenissa. Voin aavistaa jotain pyhiinvaellukselle paasemisen kaipauksesta. Taalla sittel on yhteisolliset puitteet. Santiago on niin toisen luonteinen. Ehka enemman yksilon pyhiinvaelluksen kohde. Caminolla pyhiinvaellus on jokaisen henkilokohtainen, sisainen asia. Puitteet esim. hiljentymiselle tai messuun osallistumiselle on itse luotava. Meidankin tiellemme osui tasan yksi messu klo 8.00 yhtena lauantaina. Kirkot olivat harvoin auki.
Tietenkin olemme taalla ulkopuolisia, mutta mielellani aisin tata PYHIIN vaeltamista. Koko kaupunki on saanut leimansa tasta asiasta. Kavimme mm Vita de Christo-museossa. Siella oli vaikuttavalla tavalla koottu Jeesuksen elaman tapahtumat patsaina ja konstellaatioina. Kaikkiaan yli 30 Jeesuksen elamaan liittyvaa tilannetta hyvin esitettyna. Taidokkaat patsaat ilmeita myoten. Olimme ainoat vierailijat tuohon aikaan.
Nyt saimme englanninkielista materiaalia Fatimasta, historiasta ja pyhiinvaelluksista tanne. Mielenkiintoista. Arvostan sita, etta ihmisilla on jotain, mika on PYHAA, mika hiljentaa Jumalan pyhyyden aarelle. Se mahtavuus, mista alussa mainitsin, on sita, etta valtavat maarat ihmisia kokoontuu kohtaamaan PYHAA. Kukin tavallaan. Ihminen tarvitsee muotoa, joka auttaa kohtaamisessa.
Ehka Vivamon Raamattukylassa on jotain samaa kokemisen mahdollisuutta... siella ollaan mukana, osana kertomusta, pyhan lasnaolossa.
No, Fatimailta jatkuu, katotaan miten. Tasta on otettava kaikki irti ennekuin huomenna suuntaamme kohti Portoa loppuseikkailuihin.
Paivan kukka; isot karhot, jotka jo kukkivat. Nyrkin kokoiset ja pienemmat. Tai se voisi olla kaikki siniset kukat, koska niita on taalla paljon ja Suomessa minusta vahemman.
Paivan ihmeellisyys: sika liekassa laitumella. JOku rengas oli jalan ymparilla ja siina emakko pysyi ja soi ruohoa.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; kaikki tama miksi ihmiset tulevat Fatimaan
Paivan tuoksu; jasmiini. Ihmeellista, etta se on jo kukassa

Tuesday, May 8, 2012

Santarem. Ympyra sulkeutuu

Emme lakkaa ihmettelemasta tata portugalilaisten ystavallisyytta. Eilen sadesaassa kun menimme yhteen kahvilaan, vanha nainen toi meille pyyhkeen, etta saimme pyyhkia itseamme. Olimme kirjaimellisesti vettavaluvia. Tanaan yhdessa kahvilassa, kun mies naki, etta otamme esille juomapusseja, han otti ne ja taytti keittiossa. Sa asken taalla Santaremissa kun yhdelta nuorelta miehelta kysyimme tieta kirjastoon, niin han lahti opastamaan. Kulki ainakin puoli kilometria. Niin ja kun istuimme puiston penkilla ja soimme paivan hedelma-annosta, viereisella penkilla oleva vasyneena torkkuva mies alkoi viittoilla ja naytti kelloa ja naytti penkin taakse. Yritin katsoa, mita han tarkoittaa ja kun en ymmartanyt niin han nousi kainalosauvaansa nojaten ja nosti maasta KELLONI. Se oli pudonnut sinne. Oisin anatnut kuoritun appelsiinin mutta han naytti reppuaan - ilmeisesti siella oli evasta.

Tanaan jouduin luopumaan silkkipaidastani. Se kirjaimellisesti hajosi paalleni. Onhan se palvellut kaksi Caminoa ja pari Kungledenin patkaa (Kirpparilta 1 €). Uuden etsinta pitaa aloittaa, kun pitkahihainen silkkipaita on tosi hyva matkavaruste; kevyt, kuivuu helposti, ei kuuma, ei kylma. No muutaman tunnin kuluttua huomasin, etta kasivarret alkavat palaa lyhythihaisessa puserossa. Mika neuvoksi, silkkinen meni jo. Nyt sai monitoimihuivini uutta kayttoa. Siita solmin hihat, jotka ylettyivat molempien kasivarsien peitteeksi.

Tarkkaavainen lukija huomaa, etta olemme vaeltaneet poudassa ja auringossa taman paivan. Valilla ihana tuuli on hellinyt meita. Mies loysi saatiedotuksia, jotka lupaavat poutaa ja lamminta loppupaiviksi.

Nyt siis Santaremissa. Fatiman kolmesta paivareissusta meilla ei ole mitaan kuvaa muuta kuin valilla olevien kaupunkien nimet. Kahdessa on Bombeiros eli niissa yovymme. Siis seikkailu tiivistyy. Sopii odottaa, etta reitti on yhta hyvin merkitty kuin Camino Portugal.

Saamme talla matkalla ansiotonta arvonantoa, kun kerromme, etta olemme matkalla Fatimaan. Monen silmat kirkastuvat, monet alakvat kertoa ensi pyhan juhlista. Vahan nolottaa kun me emme ole oikeita Fatiman peregriinoja, reitti vain sattui tiellemme juuri tahan aikaan. Toki kunnoitamme sita, mika Fatiman pyhiinvaeltajille on pyhaa ja haluamme itsekin ottaa siita enemman selvaa kun tulemme kotiin. Taalla on tietoa vain portugaliksi ja netissa emme sen takia istu.

Ennekuin matka loppuu, kerrottakoon, mita olen kantanut mukanani. Olen nimittain viilannut grammat ja olen liikkeella minimaalisilla tavaroilla. 2 alusvaatekertaa, yhdet villakalsaret ja yhdet tavalliset legginsit, yksi silkkivillapaita, se silkkipusero, 2 lyhythihaista puseroa, vaellushame, illaksi kevyet pitkikset ja ohut tunika. Ja sitten se monikayttohuivi. 20X20 cm pyyheliina, makuupussi, silkkipussi makuupussin sisaan ja silkkinen yopaita ( 40 g). Kolmet alussukat (coolmax) ja kahdet villaiset sukat. Toiset oikein itse neulotut. Sandaalit iltakayttoon ja Meindelin vaelluskengat. Kerrottakoon, etta jalkani eivat ole kertaakaan kastuneet kovista sateista huolimatta. Mies on kavellyt tanaan muovipussit kengissa, kun kengat ovat lapimarat. Sanon vain, etta hyvat kengat on hyvat kengat. Tallaisella vaelluksella on oltava jaykka pohja, kun kuljemme kivettyja ja kivikkoisia teita, nilkassa on oltava tuki ja sisalla sukkacoretex - ei siis sateenvarjocoretex riita. Mies rasvasi kenkani hyvin lahtiessa ja kylla ne ovat hyvin vetta pitaneet.
Niin se varustelista: Riittavasti hygieniatarvikkeita, kolme ohutta kirjasta aamu- ja iltaharatudeksi, aurinkolasit, hattu, joka ei ole kevyista kevyin vaan virkattu vihrea, hametyyliin sopiva.... Veitsen ja kynsisakset ostimme matkalta, kun meilla oli vain kasimatkatavaraa lentokoneessa. Lahetan ne postina Suomeen matkan lopuksi. Niin ja olihan meilla kevyt , puhallettava ilmapatja... onneksi yhdessa Bombeiroksessa ei ollut patjoja ja noillekin kantamuksille tuli kayttoa, muuten olisin harmitellut, etta olen kantanut 300 g turhaa. Siina tavarat, jotka talla hetkella muistan. Lahtiessa reppu painoi 6,5 kg.
Ai niin, viela minulla on ollut mukanai pikku kourallinen mustaa lampaan VILLAA, sen hankin ekrran Yllaksella palelevien varpaiden lohdutukseksi. Nyt olen pannut villaa sellaisten varpaiden ymparille, jotka valittavat epamukavuutta tai ovat epasovussa naapurinsa kanssa. Kenkien karkeen olen sita myos laittanut ja vaelluksen jalkeen villa on kosteaa, eli villa toimii kosteuden kokoajana myoskin. Etta terveiset vaan Sinikalle, jonka kanssa tuon ostoksen teimme. Siis monikayttovilla.
Paivan lintu; paaskynen.
Paivan kukka; iiris, niita on taalla kirkkaan keltaisia, sinisia, oransseja ja mitaan sanomattoman varisia.
Paivan kasvi; kesakurpitsa, jota taalla kasvaa hehtaaritolkulla. Tai kasvi voisi olla myçs tomaatti, koska olemme tanaan nahneet satoja hehtaareja tomattiviljelmia. Ne kasvavat avomaalla, juurella kasteluletki. Pelloilla ei ole rikkaruohoja. Mita siita ajattelisin!
Paivan PYHIIN vaeltaminen; ajatukset ovat edelleen olleet vavyn  paapan kuolinviestissa. Juuri ennen paapan viimeista hetkea lapsi (6v) oli laulanut "I love you" ja "Jumalan kammenella". Sitten paappa oli hengahtanyt viimeisen henkayksen. Kaunis lahto. Olen ajatellut: Kun huollat aikanasi suhdetta lapsiisi ja lastenlapsiisi, he huolehtivat suhteesta sinuun, kun olet jo uupunut etka enaa jaksa. Paapan kohdalla se toteutui kauniisti.
PYHIIN vaeltaminen on myoskin muiden Fatiman matkalaisten PYHAn kunnioittamista ja niiden, joille muuten Fatima on tarkea.

Monday, May 7, 2012

Azuabajan

Tana aamuna Vila Franca de Xiran asemalla olimme SUORITTANEET jo puolet paivaan kuuluvista hommista; stoneet aamuvoileivat ja teen ja juoneet kahvin pullan kera. Olimme lahtopisteessa ja satoi kovasti. Odotimme pienempaa sadetta ja siirryimme kuppilasta kuppilaan... Kuitenkaan ei tullut houkutusta hypata junaa ja hurahtaa 15 minutissa seuraavaan kohdepaikkaan. Katselimme muuten vain asemaelamaa ja kun sita pinempaa sadetta ei tullut, aloimme kavelymme sateessa. Se olikin tanaan suurempi kuin minaan paivana, nimittain nyt ei ollut taukoja ja odotettuja pilven rakoja.
Taalla luovuus kehittyy miettimaan aina hyvia puolia asioista, etenkin saasta, koska saahan turhautuminen on energian kayttoa ihan hukkakohteeseen.
Onhan sentaan hyva, etta sade on lammin. Tanaankin asteita varmaan 12-14 C, Hyva kun ei kahta paivaa perakkain porota aurinko, etta iho ei pala vaan ehtii sulattaa eiliset sateilyt. Kavellessa ehtii katsella sadepisaroiden monimuotoisuutta latakoissa. Ja Sateen ropina hupussa tuntuu yhta mukavalta kuin sateen aani teltan suojassa.Ja hyva kun on niin sumuista/sateista, ettei nae tata pitkaa suoraa josta nternetissa sanottiiin etta kms and kms and there is norhing mut teollisuusaluetta...
Sitten ajattelin elaman  kovia asioita, jotka ovat jattimaisesti isompia kuin se, etta Caminollamme on ollut harvinaisen huonot saat (16/19): Laheisten laheisen sairaus on edennyt terminaalivaiheeseen. Laheisten laheinen on eilen tullut matkansa paahan. Sain kuolinviestin. Ja laheiset ovat olleet 31 v isan hautajaisissa (suicide). Sateessa kaveleminen kulkee kovin eri sarjassa.
Alkaa blogin lukijat murehtiko naita saita, emme mekaan, vaan nautimme edelleen kavelemisesta. Eilinen oli ihanan aurinkoinen paiva ja kavelimme Lissabonista Vila Franca de Xiraan. Tanaan olemme onnellisia siitakin, etta emme oli yhtaan kertaa kadottaneet Caminoa ja merkkeja. Eilen niin kavi 2 kertaa. Silloin ei auta muuta kuin etsiytya jollekin tielle, joka vie seuraavaan reitilla olevaan kylaan.
Eilen tutustuimme oikeaan Bombeiros-elamaan (palokunta). Sielta etsimme majapaikan. Portugalissa nimenomaan Bombeirokset ovat valmiina majoittamaan pyhiinvaeltajia. He tarjoavat suihkun ja lattia/patja/sankypaikan. Eilen se oli lattiapaikka juhlasalissa. Sen saimme kunhan VPK:n tanssit olivat loppuneet. Taalla nayttaa olevan joka sunnuntai 15-19 VPKn juhlasalissa tanssit. Mika hyva ajankohta. Sitten ihmiset menevat syomaan. Miksi tanssien pitaa meilla olla yolla...
Taman paivan Bombeiros oli patjalla varustettu. Salissa oli 30 patjaa. Ja se ystavallisyys, milla meita palvellaan on jotain aivan tajutonta: "Miten voisimme olla avuksi?", "Tarvitsetteko jotain?", "Mita haluatte tehda seuraavaksi?", "Onko jotain mita tarvitsette?", "Jos haluatte kysya jotain, kysykaa, olemme palveluksessanne?". Nuori palomies, englannin taitoinen palvelee meita ja nytkin han etsi kissojen ja koirien kanssa internet paikkaa meille. Kirjasto kiinni maanataina, Internet-cafe kiinni taman viikon. Sitten han lahtyi viemaan meita nuorisotalolle, jossa on tietokoneita ja selitti virkailijallçe, etta tarvitsisimme nettia.. ja niin olemme tunnin molemmat oman koneen aarella. Mies yrittaa loytaa sellaisen saaennustuksen, joka lupaisi hyvaa saata huomiseksi.
Olemme tietamattamme ja sattumalta joutuneet keskelle Portugalin yhta tarkeaa tapahtumaa. Fatimassa juhlitaan ensi sunnuntaina Neitsyt Marian ilmestymista (1917) ja sinnoin miljoona pyhiinvaeltajaa tulee tuohon pieneen kaupunkiin. Luku tuntuu huikelta, mutta niin eilisen Bombeiroksen palomies sanoi ja tanaan olemme nahneet uutislahetyksista, miten kaupungissa valmistaudutaan juhlapaivaan. Miten siella on talkoolaisia tekemassa ruokaa jo nyt. No vaikka luvussa olisi yksi nolla liikaa, niin pyhiinvaeltajia on paljon. Useimmat tulevat autoilla  ja paivaksi. Kerron kun saan oikeaan lukumaaraan varmistuksen. Olemme Fatimassa torstaina, jos Jumala suo ja jatkamme siita varmaankin bussilla Portoon.
Nykyinen matkan vaihe on seikkailua, silla emme aamulla voi aavistaa, missa olemme paivalla ja mihin paadymme illalla. Kun opaskirja puuttuu, niin elamme hetkessa. Nyt olemme jo tavanneet Fatima-peregriinoja yhden ranskalaisen miehen, joka jai pitamaan sadetta Vila Francaan ja Bombeiroksessa on kanssamme yksi portugalilainen pariskunta. Fatimaan johtaa puolenkymmenta reittia  eri puolelta Portugalia ja tama meidan on lyhin.
Huomenna tavoitteena Santarem, josta aloimme Caminomme ma 16.4.
Paivan kummallisuus: taalla Portugalissa vessapaperi laitetaan aina roskikseen, ei vessan ponttoon. Sita olemme kummastelleet koko ajan. Vain Venajan sisavesilaivoissa olen tavannut saman kaytannon.
Paivan kasvi: eilen fenkoli. Sita kasvaa tien varsilla ja olen syonyt sita ilokseni. Vihreaa ja flavonoideja siina. Tanaan tukkiruusu, joka hentona kasvaa heinikossa. Sita olen yrittanyt saada kukkapenkkiini mokille, kun se on lapsuudestani tuttu.
Paivan maku; hunajamelooni. Nama hedelmat taalla ovat ihania. Niita syon iltapaivalla kilotolkulla. Illalla sitten kaymme syomassa muuta.
Paivan aani; rekkojen suhahdukset. Taman paivan tie oli kokonaan maanteiden varsilla kulkemista. Onneksi kavelykaistat olivat leveita.
Paivan PYHIIN vaellus: eilisesta asti olen ajatellut kuolinviestia, jok tuli eilen. Mainitsemani kuolenvuoteella oleva korkeassa iassa oleva tuttu on paassyt kotiin. Laiheiset olivat lasna lahdon hetkella. Myos lapset. "Kristuksen kasiin jatimme hanet", luki viestissa. Taivas kosketti maata taalla asti.

Saturday, May 5, 2012

Lissabon

Aika hassua kirjoittaa, kun ei tieda kenelle kirjoittaa. Kommenteista paatellen kirjoitan lahinna itselleni muistiinpanoja.
Miksi Caminoa vaelletaan. Sita ainakin paikalliset ihmiset ihmettelevat. KAVELLEN???? kyseli taxikuskikin. Pyhiinvaeltajien toimistossa kysytaan syyta kolmella vaihtoehdolla 1) uskonnollinen, 2) uskonnollinen ja muu 3) muu. Yhdella A4:lla oli yksi uskonnollinen muutama muuta ja loput uskonnollinen ja muu. Sita se on meillakin.
Mutta olemme jatkaneet seikkailujamme ja todella jatkaneet, silla eilisen istuimme bussissa Lissaboniin. Oma seikkailunsa oli etsia nukkumapaikka klo 9 illalla tuntemattomassa kaupungissa. Keksimme ottaa taksin ja kolmella portugalin sanalla ilmaista tarpeemme; dormir - nukkua, pension-majapaikka, barato-halpa. Ja taas sita portugalilaista ystavallisyytta. Taksi soitti tutulleen, jolla on keskustassa residenssi ja vei meidat sinne ihan ovelle asti kolmantee kerrokseen ja sielta loytyi hyva huone.
Tanaan olemme tehneet kiertoajelun kaupungissa, kohta menemme urkukonserttiin ja kaiken aikaa olemme valmistelleet kavelyn jatkamista Lissabonista Fatimaan. Se on alussa sama Portugalin reitti, joka meilla on kavelematta ja sitten pari paivaa Fatimaan. Se on Portugalin pyhiinvaellusreitti. Siella Neitsyt Maria on ilmestynyt jollekin toukokuun 13  v.1917. Reittia ei arvosteta oikeana historialisen pyhiinvaellusreittina, mutta portugalilaiset sita kulkevat. Pulmamme on se, etta osasta reitista ei ole englanninkielista kirjaa. Nyt meilla on portugalin kielinen.... No nakee siita ainakin kartat ja mahdolliset majapaikat ja tarkeat cafeet.
Aina kun olemme turistibyrosta tai kirjakaupasta kysyneet infoa tai kirjaa kun haluamme kavella Fatimaan niin olemme saaneet saman hammastyneen ilmaan ja kysymyksen kuin ennenkin!!!!
Paivan aani; kaupungin aanet. Santiagosta piti paasta akkia pois kun se tuntui niin suurelta kaupungilta ja turisteiksi muuttuneita peregriinoja parveili joka puolella. No, kylla Lissabonkin on iso kaupunki ja turisti sellainen, mutta me olemme menettaneet sydamen Portugalille, niin se ei haittaa.
Paivan PYHIIN; se oli taas se hyva sydan, minka kohtasimme eilisessa taxikuskissa. Ja johadatukselta tuntui koko pensionin loytymisprosessi.
Paivan maku; aamutee Lissadonin kahvilassa, taalla saamme taas puoli litraa teeta kerralla. Tosin kaupunki on kalliinpi kuin maaseudulla.
Paivan ilo; Kinnusen kiitajat ovat osallistuneet Hki City puolimaratoniin. Toivomme juoksun iloa.

Thursday, May 3, 2012

Santiago de Compostela

Hallitsemme jo sadesaassa kulñkemisen. Juttelimme tanaan, etta nyt ei enaa esta mitkaan saat retkille lahtoa. Sadevarusteet vain lahelle helposti saataville ja matkaan. Eniten taalla kaytetaan sadepontsoja... muta kumma kylla - aika pienia ja ilman mitaan lahkeita. Meidan sadalahkeet ovat olkleet hyva suoja. Minullakaan ei kengat ole koskaan olleet markina, vaikka 15:na seitsemastatoista on satanut. Tosin jos kovasti sataa, niin kylla naissakin kastuu. Pieni sade ei haittaa.
Tanaan saavuimme Santiagoon yhden maissa. Santiaaghoon tulemisen ihmiset kokevat eri tavalla; toiset itkevat, toiset nauravat, toiset ovat pettyneita, toisille se on tayttymys. Katedraali tulee yllattaen, se ei nay mistaan etukateen. Se aivan kuin yllattaa. Nytkin tulimme sivukatuja, metsikoita pitkin kaupunkiin. Toki vaelsimme myos muutaman kilometrin kaupungissa ja kun rakennukset alkoivat olla vanhoja, arvasimme, etta katedraali on kohta edessa.
Minulle Santiagoon saapuminen on yksi etappi. Ei paamaara, vaan etappi, josta matka jatku. Caminolla korostetaan, etta TIE on yhta tarkea kuin paamaara. Kuitenkin pitaa olla paamaara, etta voi pitaa suunnan. Taalla vahvistuu, eta tama hetki, tama patka Tiesta on tarkein. Siihen on pysahdyttava, se on aistittava, se on elettava. Viikon kuluttua et ehka muista tasta hetkesta mitaan.
No Santiagoon saapumisen toki muitsaa aina. Pyhiinvaeltajien toimisto, todistus omalla latinakielisella nimella varustettuna ja sen jalkeen ihmetyksen tunne. Nyt Se matka on tehty. Katedraaliin meno on edessa. Sita en tahtonut tehda kiireessa. Etsimme majapaikan kuten viimekin kerralla isosta seminaarinmaen albergasta. Tama on valtava raeknnus ja taalla on aikaisemmin ollut seminaari.
Peregriinoja tulee virtana kaupunkiin. Meita on jonoksi asti toimistossa. Iloisia ilmeita. jalleennakemisia. Meille tutut tulevat perasta.
Nyt mietimaan, minne suuntaamme polkumme seuraavaksi. Sateet ainakaan eivat pelota. Mieli tekee Portugaliin, iloisten ihmisten maahan.

Wednesday, May 2, 2012

Padron ja sadesaa

Vappu meni kavellessa. Oli vahan tuntu kuin olisimme olleet Forrest Camp (han tosin juoksi ja juoksi). Tahtasimme yhteen valialbergaan Ponteverdan jalkeen, mutta se ei ollut auki, eika ollut seuraavakaan, joten taivalta tuli 44 km, mutta ihme ja kumma, emme oleet vasuneita ja jalatkin olivat harvinaisen tyytyvaisia. Mika olikaa kavellessa kun aurinko paistoi, oli lamminta ja vain muutama pieni sadekuuro saikytteli meita. Saimme viimeiset paikat Caldas da Rein Albergasta.

No vapusta tosin saimme tuntumaa Espanjassakin. Ensimmainen tuntuma oli aamulla, kun kylat ja kadut olivat tyhjia ja kuppilat tietysti kiinni aina puoleen paivaan asti. Siis aamupala syotiin 19 km kavelyn jalkeen. Kyllapa bocadillo ja tee maistuivat. Niin etta nauttikaa siella kotimaassa siita, etta aamupalaa loytyy kun jaksaa menna keittioon asti. Eipa silla, olemme tahan rytmiin tottuneet kun illalla syomme myohaan niin aamulla ei ole nalka ja ennenkin pyha-aamuna olenmme kavelleet parikymmenta ennen ensimmaista avointa kuppilaa. Yksi appelsiini oli sentaan mukana!
Sitten Ponteverdassa oli juuri vappukulkue menossa. Se oli PITKA, PITKA ja siina naytti olevan oikein sanomaakin, miksi marssittiin, banderolleja ja  esihuutoja ja yhteishuutoa. Sitten kaupungilla oli esiintyjia useammassa paikassa, yhdessakin teltassa oli ilmeisesti lasten juhlat. Ja vappupuu oli ihmeellinen. Sellaista koristeltiin myos edellisessa majapaikassammekin. Se on kartion muotoinen, siis ei puu, vaan kartio, sitten siina on hedelmia  ja kananmunanauhoja ja kukkanauhoja... Ja yksi MUST vappukoriste naytti olevan keltaisen kukkivan puu/pensaan oksat. Niita oli oven rivoissa, porteissa, aurojen etuosassa yms. yms. En tietenkaa tieda kasvin nimea, mutta se kukkii parhaillaan kuin tuomi meilla kevaalla luonnossa nayttavan nakoisesti.
Vimeiset albergat ovat olleet kerrossanky makuusaleja, taallakin 60 samassa makuusalissa. Tuttua kielta taala ei kuule. Nayttaa, etta ihmiset ovat Portugalista, Espanjasta ja Italiasta.
Talle paivalle jatimme lyhyen matkan (18 km) kun Pojan saaenustus lupasi talle paivalle sadetta ja kylla se piti paikkansa. Aamusta sade oli kastelevaa, sitten kuurottaista. Suomiseksi matkaa Santiaagoon jaa 25 km. Matka on joutunut suunnitetua nopeammin. Nyt saamme kayttaa luovaa mielikuvitusta, mita teemme reilulla viikolla, kun paluuliput ovat su 13.5. Ei hataa, mielemme halajaa takaisin Portugaliin. Portugalin reitin alkupaasta jai 100 km kavelematta. Muutenkin Portugalin ihmiset olivat vertaansa vailla ystavallisia ja hinnat halvempia. Kolmen paivan kokemuksella taalla Espanjan puolella vaikka katsot kahvilan pitajaa natisti silmiin ja yritat sanakirjaespanjalla tehda tilauksen, ei hymya tule vastaukseksi. Hinnoista esim. applesiini, joka on taalla herkkuani on 3 kertaa kalliinpaa kuin Portugalissa ( yksi vertailu, ei varmaan voi yleistaa).
Paivan tuoksu; laventeli. Sita kasvaa luonnossa ja muistuu mieleen ainoa oma evasaamupalamme - sen soimme oliivilehdossa laventelien keskella.
Paivan kukka; hortensia. Se alkaa taalla kukkia. Tulee mieleeni aitienpaiva, kun muutama vuosi sitten pyysin Interflooraa viemaan aidille hortensian aitienpaivaksi. Sanoin, etta ISO hortensia. Enpa ajatellut, etta iso hortensia ja aidin pieni poyta eivat oikein sovi yhteen. Mita lienen mahtaillut, kun muka pieni sieva kukka ei kelvannut... Kun muutaman viikon perasta kavin aidin uona oli hortensia kuollut. Kai se olisi tarvinnut enemman vetta kuin aiti dementian keskelta ymmarsi antaa. Miten nuo aitienpaivakukkatarinat nyt niin taalla muistuvat mieleen. Eipa niita muita olekaan.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; eilen kavin monessa kirkossa, niita on ollut Espanjan puolella enemman auki. Olen ajatellut tuttua ihmista, joka on kuolinvuoteellaan. Kirkon hiljaisuudessa ikaankuin Pyhan lahesiyydessa on ollut helppo puhua hanen lahdostaan Jumalalle. Katsellessani lempean neitsyt Marian patsaita, ymmarran, miten luonnollista roomalaiskatolisten on tassa tilanteessa rukoilla Mariaa: "Ole kuin aiti lahtevan turvana tuntemattomassa maastossa, ota kuin aiti syliin, etta rajan ylitysta ei tarvitse pelata, vie hyvin perille..." Samalla muistan Jumalan oman sanan:"Niinkuin aiti lohduttaa lastaan, niin mina lohdutan teita". Muutan tuon upauksen rukoukseksi; "OLe sina rakas Jumala lahtevan lahella kuin aiti pelkaavan lapsen vierella, ota syliin turvaan, lohduta ja taluta Kotiin". Talla PYHIINvaellusmatkalla kuolema on ollut monella tavalla lahella. Elama ja kuolema ja ajatus siita, etta kaikella on aikansa. Ja etta tassa hetkessa elaminen on jatkuvasti opeteltava asia.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; usein kaupunkeihin ja kyliin tullessa Camino kulkee sivukatuja. Jos pyhiinvaeltajan yksi tehtava on rukoilla ja siunata kylia ja ihmisia, niin siunauksen kohteena ovat erityisesti laidoilla elavat. Pyhat polut eivat kulje paakatuja.
Paivan maku; teekupin mukana tullut kinuskikaramelli. Etta karkki voikin maistua niin hyvalta.
Paivan huippuhetki; Albergaan asettumisen jalkeen (klo 13.30) makuupussiin kaariytyminen ja pienten paivaunien ottaminen.
Sitten odotimmekin pilverakoa ja etsimme internetkahvilan kasiimme. Iltapaiva tutkailla tata pikkukaupunkia.
Huomenna siis Santiago, jos Jumala suo.