Vappu meni kavellessa. Oli vahan tuntu kuin olisimme olleet Forrest Camp (han tosin juoksi ja juoksi). Tahtasimme yhteen valialbergaan Ponteverdan jalkeen, mutta se ei ollut auki, eika ollut seuraavakaan, joten taivalta tuli 44 km, mutta ihme ja kumma, emme oleet vasuneita ja jalatkin olivat harvinaisen tyytyvaisia. Mika olikaa kavellessa kun aurinko paistoi, oli lamminta ja vain muutama pieni sadekuuro saikytteli meita. Saimme viimeiset paikat Caldas da Rein Albergasta.
No vapusta tosin saimme tuntumaa Espanjassakin. Ensimmainen tuntuma oli aamulla, kun kylat ja kadut olivat tyhjia ja kuppilat tietysti kiinni aina puoleen paivaan asti. Siis aamupala syotiin 19 km kavelyn jalkeen. Kyllapa bocadillo ja tee maistuivat. Niin etta nauttikaa siella kotimaassa siita, etta aamupalaa loytyy kun jaksaa menna keittioon asti. Eipa silla, olemme tahan rytmiin tottuneet kun illalla syomme myohaan niin aamulla ei ole nalka ja ennenkin pyha-aamuna olenmme kavelleet parikymmenta ennen ensimmaista avointa kuppilaa. Yksi appelsiini oli sentaan mukana!
Sitten Ponteverdassa oli juuri vappukulkue menossa. Se oli PITKA, PITKA ja siina naytti olevan oikein sanomaakin, miksi marssittiin, banderolleja ja esihuutoja ja yhteishuutoa. Sitten kaupungilla oli esiintyjia useammassa paikassa, yhdessakin teltassa oli ilmeisesti lasten juhlat. Ja vappupuu oli ihmeellinen. Sellaista koristeltiin myos edellisessa majapaikassammekin. Se on kartion muotoinen, siis ei puu, vaan kartio, sitten siina on hedelmia ja kananmunanauhoja ja kukkanauhoja... Ja yksi MUST vappukoriste naytti olevan keltaisen kukkivan puu/pensaan oksat. Niita oli oven rivoissa, porteissa, aurojen etuosassa yms. yms. En tietenkaa tieda kasvin nimea, mutta se kukkii parhaillaan kuin tuomi meilla kevaalla luonnossa nayttavan nakoisesti.
Vimeiset albergat ovat olleet kerrossanky makuusaleja, taallakin 60 samassa makuusalissa. Tuttua kielta taala ei kuule. Nayttaa, etta ihmiset ovat Portugalista, Espanjasta ja Italiasta.
Talle paivalle jatimme lyhyen matkan (18 km) kun Pojan saaenustus lupasi talle paivalle sadetta ja kylla se piti paikkansa. Aamusta sade oli kastelevaa, sitten kuurottaista. Suomiseksi matkaa Santiaagoon jaa 25 km. Matka on joutunut suunnitetua nopeammin. Nyt saamme kayttaa luovaa mielikuvitusta, mita teemme reilulla viikolla, kun paluuliput ovat su 13.5. Ei hataa, mielemme halajaa takaisin Portugaliin. Portugalin reitin alkupaasta jai 100 km kavelematta. Muutenkin Portugalin ihmiset olivat vertaansa vailla ystavallisia ja hinnat halvempia. Kolmen paivan kokemuksella taalla Espanjan puolella vaikka katsot kahvilan pitajaa natisti silmiin ja yritat sanakirjaespanjalla tehda tilauksen, ei hymya tule vastaukseksi. Hinnoista esim. applesiini, joka on taalla herkkuani on 3 kertaa kalliinpaa kuin Portugalissa ( yksi vertailu, ei varmaan voi yleistaa).
Paivan tuoksu; laventeli. Sita kasvaa luonnossa ja muistuu mieleen ainoa oma evasaamupalamme - sen soimme oliivilehdossa laventelien keskella.
Paivan kukka; hortensia. Se alkaa taalla kukkia. Tulee mieleeni aitienpaiva, kun muutama vuosi sitten pyysin Interflooraa viemaan aidille hortensian aitienpaivaksi. Sanoin, etta ISO hortensia. Enpa ajatellut, etta iso hortensia ja aidin pieni poyta eivat oikein sovi yhteen. Mita lienen mahtaillut, kun muka pieni sieva kukka ei kelvannut... Kun muutaman viikon perasta kavin aidin uona oli hortensia kuollut. Kai se olisi tarvinnut enemman vetta kuin aiti dementian keskelta ymmarsi antaa. Miten nuo aitienpaivakukkatarinat nyt niin taalla muistuvat mieleen. Eipa niita muita olekaan.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; eilen kavin monessa kirkossa, niita on ollut Espanjan puolella enemman auki. Olen ajatellut tuttua ihmista, joka on kuolinvuoteellaan. Kirkon hiljaisuudessa ikaankuin Pyhan lahesiyydessa on ollut helppo puhua hanen lahdostaan Jumalalle. Katsellessani lempean neitsyt Marian patsaita, ymmarran, miten luonnollista roomalaiskatolisten on tassa tilanteessa rukoilla Mariaa: "Ole kuin aiti lahtevan turvana tuntemattomassa maastossa, ota kuin aiti syliin, etta rajan ylitysta ei tarvitse pelata, vie hyvin perille..." Samalla muistan Jumalan oman sanan:"Niinkuin aiti lohduttaa lastaan, niin mina lohdutan teita". Muutan tuon upauksen rukoukseksi; "OLe sina rakas Jumala lahtevan lahella kuin aiti pelkaavan lapsen vierella, ota syliin turvaan, lohduta ja taluta Kotiin". Talla PYHIINvaellusmatkalla kuolema on ollut monella tavalla lahella. Elama ja kuolema ja ajatus siita, etta kaikella on aikansa. Ja etta tassa hetkessa elaminen on jatkuvasti opeteltava asia.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; usein kaupunkeihin ja kyliin tullessa Camino kulkee sivukatuja. Jos pyhiinvaeltajan yksi tehtava on rukoilla ja siunata kylia ja ihmisia, niin siunauksen kohteena ovat erityisesti laidoilla elavat. Pyhat polut eivat kulje paakatuja.
Paivan maku; teekupin mukana tullut kinuskikaramelli. Etta karkki voikin maistua niin hyvalta.
Paivan huippuhetki; Albergaan asettumisen jalkeen (klo 13.30) makuupussiin kaariytyminen ja pienten paivaunien ottaminen.
Sitten odotimmekin pilverakoa ja etsimme internetkahvilan kasiimme. Iltapaiva tutkailla tata pikkukaupunkia.
Huomenna siis Santiago, jos Jumala suo.
No comments:
Post a Comment