Porto

Eilen illalla toteutui yksi unelmani taman matkan suhteen. Toivoin voivani istua jonain iltana ulkona vaikka katukahvilassa ja olisi niin lammin kuin etelan kesaisessa pimenevassa illassa voi olla. Eilen istuin sen kadun varrella, josta tuli pyhiinvaeltajien ryhmia Fatimaan. Isoja ja pienia ryhmia. Laulaen, hiljaa, rukoillen, lippuja kantaen, kukkia ja isoa Marian patsasta kantaen. Yksikin ryhma oli varmaan tuhat henkea. Silloin tavoitin jotain siita Jeesus-marssin tunnelmasta, kun  vuonna 2000 kesakuun alussa koko Suomen Jeesus-marssi oli Tampereella.
Kun ryhma on paassyt Santuarion alueelle, he poysahtyvat, halailevat toisiaan, itkevat, nauravat. Vaellusosuus on takana. Toiset ovat vaeltaneet viikon, toiset ryhmat lyhyemman aikaa.
Tana aamuna kavin viela juhlan infosta kyselemasssa, mita tarkoittaa kun ryhmat/yksilot kulkevat noin puolen kilometrin vaelluksen Sanktuarin halki hitaasti, toiset polvillaan. "Kukin tekee mika on itselle tarkeaa, toiset rukoilevat, toiset.... se on kunkin henkilokohtainen matka" Polvillaan kulkijat ovat tehneet jonkun lupauksen. He kulkevat polvillaan kiitollisuudesta. Jotain hyvaa on tapahtunut. Joskus  lupaus liittyy kaupankayntiin: "Jos saan/ onnistun/tulen terveeksi, kuljen Fatiman rukoustein polvillani" Jotkut kulkevat sen monta kertaa. Aikaa yhteen kertaan menee noin puoli tuntia. Usein polvikavelijalla on saattaja vieressa.
Missaan maailmassa ei ole taman viikonlopun aikana niin paljon jalkavaivaisia kuin Fatimassa. Suorastaan tunnen myotatuntoa linkkaajia ja konkkaajia kohtaan. Useat lahtevat huonoissa kengissa, jopa grokseissa ja tottumattomalle hyvissakin kengissa jo yhden paivan 20 km voi olla kohtalokas. Huomasin terveyssiteille uusiokayton. Monien sandaalien pohjalla ikaankuin pohjallisena oli pehmea vaippa. Monia talutettiiin jopa kahden puolen, kun voimat tai jalat olivat lopussa.
Eilen illalla 21.30 oli kansainvalinen Rosario. Nyt oli jo tuhatmaarin ihmisa Sanktuariossa. Heilla oli kynttilat ja niihin levisi tuli alttarilta. Vaikuttava naky. Tietyissa kohdin ihmiset nosativat kynttilan ylos. Nousin ylemmas kirkon portaille, jotta nain koko ihmisjoukon. Tilaisuudessa lueteltiin mista ryhmia oli paivan aikana tullut ja luettiin eri maiden tervehdyksia. Rosario on viuela epaselva. Se on eraanlainen rukous. Aikanaan 1916 lapsille ilmestynyt enkeli kehotti lapsia rukoilemaan Rosariota joka paiva ja paljon. Rosario-rukoushetkia on kirkoissa  tiettyna aikoina. Siina on esilukija ja yhteen aaneen luettua osuutta. Kysyin infosta myos tuosta Rosariosta ja ostin pienen kirjasen englanniksi "My Rosario"
Sanktuariossa on myos museoituna pala oikeaa Berliinin muuria. Fatimassa "Our Lady" oli aikanaan ennustanut, etta kommunismi kaatuu ja Berliinin muurin murtuminen nahtiin ensimmaisena merkkina siita. Myos Paavia vastaan tehdyt murhayritykset mm. 1981 liittyivat Paavin kommunismin vastaisuuteen.
Nyt on aika jattaa Fatima ja Fatiman tarina. Olen siita viela pyoralla paastani. Tietysti taman viikonlopun juhla on tietylla tavalla Marian juhla, siksi neitsyt Maria oli niin paljon esilla lauluissa ja rukouksissa. Se on minulle vieras korostus. Sanottakoon viela, etta paimenlapset eivat koskaan sanoneet heille ilmestynytta valoissa henkiloa Mariaksi, mutta katolinen kirkko on nimennyt sen Mariaksi.
Tana aamuna olimme saksankielisessa messussa. Siina oli jo jotain tuttua. Lauluissa tavoittaa kylla tuttuja lauluja "Helig, helig, helig..." mahtava yhteinen laulu. Monien ryhmien kuulin laulavan joitain meillekin tuttuja ylistyslauluja.
Sitten bussiin ja Portoon. Menimme samaan Residencialiin, kahden tahden hotelliksi kutsuttuun. Hengailin kaupungilla, kirkoissa ja puistoissa ja kahviloissa. Sanoin hyvasteja maitokahville ja pastelaarian herkuille. Niista pitaa taas tehda lakko kun tulen Suomeen.
Huomenna Metrolla  Vila de Conden pohjoispuolella olevaan kaupunkiin ja merenrantaa Mercadon metropysakille, josta lahdimme Portosta Caminolle viikkoja sitten. Teemme matkan nyt toisin perin. Merenrantakavely on hpoukuttelevaa nain Camino-retken lopuksi.
Tanaan tapasimme Fatimassa tanskalaisen psykiatrin, jonka kanssa olimme olleet samassa Bombeiroksessa Santaremissa. Han totesi, etta vaikka han ei ole katolinen, han arvostaa sita hartautta ja omistautumista, milla ihmiset toteuttavat uskontoaan, esim. pyhiinvaelluksella Fatimaan. Hanan asiakkaillaan ei ole omistautumista mihinkaan asiaan. Heilla on ollut vain itsensa ja kaikkivoipaisuutensa ja nyt psyyken voimien pettaessa ei ole mitaan pohjaa, ei tulevaisuutta ei uskoa. Ihmiset odottavat, etta psykiatri tekee ihmeen ja parantaa, mutta han kieltaytyy siita. Han sanoo auttavansa paranemisessa, mutta pohja pitaa loytya muualata. Mielenkiintoiset keskustelut. Tuli Viktor Franklin ajatus mieleen: "Kun ihmisella on syy elaa, han jaksaa elaa" siis elaman tarkoitus. Taman aamun MB3 opetuksessa puhutiin, etta antaminen on elaman tarkoitus. Jeesuskin antoi itsensa. Aika vaikuttava nakoala.
VIHJE; jos ikina kuljet Caminoa Portugalin reitilla, kuje Fatiman kautta. Varaa aikaa ainakin puoli paivaa. Jos satutat itsesi touko-lokakuun 12-13 paivien tienoille, naet PYHIINVAELTAJIA toisessa merkityksessa kuin Caminon kulkijat keskimaarin ovat. Olen joutunut yha enemman miettimaan mita on PYHIIN vaeltaminen.