Caminha - viimeinen etappi ennen Espanjaa

Jos tarvitset rohkaisevan, iloisen hymyn, sano vastaantulijalle " Bom diiiia" ja saat sen. Tänään ihmettelin kuppilan pitäjäherralle miten portugalilaiset ovat ystävällisiä ja palvelu on aina iloista ja hyvää. Hän heilautti kättä ja sanoi: " Se on helppoa!" Aloimme jo tuntea haikeutta kun tänään on viimeinen päivä Portugalissa ennen Portoon paluuta.

Tämä päivä oli kyllä paras camino ikinä maisemilta, sään ja teiden puolesta. Niin sanoivat muutkin. Aurinko paistoi, lämpöä varmaan 24, mutta 5/S tuuli vei kuumuuden pois. Edelleen kävelimme  meren rannassa kulkevaa reittiä. Sen oli Brierleykin merkinnyt opaskirjaan. Sen pystyy kävelemään, vaikkei ole on-line karttaa. Ehdottomasti suositeltava valinta.

Kulkureitti on merkitty silloin tällöin puna-valkoisella reittimerkillä. Se on helppokulkuista puusiltaa tai betonia tai kovapihjaista soratietä. Kahvipaikkoja löytyy 3 h vaelluksen jälkeen jos vielä silloinkaan, kun rantapaikat tuskin ovat lomasesongin jälkeen auki. Siis syö lähtiessä tai ota evästä. Me koukkasimme noin kolmen tunnin jälkeen sisämaahan. On-line kartan toinen rantareitti ohjasi kiertämään majakkavuoren. Poikkesimme vielä reitiltä ja menimme yhteen kylään ja siellä taas saimme yltäkylläistä kahvilapalvelua. Paikkojen nimet kerron tulevaisuudessa kun etsin ne uudelleen. 

Albergat tällä Camino de la Costalla ovat olleet perus-perus albergoita. Sängyt tiheässä ja kerrossänkyjä. Mutta tunnelma on rattoisa. Sekoitus puolalaisia, ukrainalaisia, amerikkalaisia, itävaltalaisia, ranskalaisia ja ties mitä, kun kaikilta en ole kysellyt.

Tämä maa kukoistaa tähän aikaan vuodesta. Joka päivä uudet päivänsinet häikäisevät. Mikä lienee ylläolevakin kukka? Se on ikäänkuin sekoitus mehikasvia ja kulleroa.

AI miksikö olemme jälkeen Caminolla? Vastahan neljä kuukautta sitten kuljimme 3 viikkoa Camino del Nortea. Kaikki alkoi heinäkuun lopussa siitä kun Mies osti kevyet Ospreyn Talon 44 l reput.

 " Mihinkä niitä käytämme kun ei ole matkojaan  suunnitelmissa?" kyselin " vai lähdemmekö testaamaan?" Kalenterissa oli sopivasti reilu pari viikkoa tyhjää elo-syyskuun vaihteessa.

Meille Caminon kävely on lepoa. Se on helppo lomanvietto tapa. Rantalomat eivät houkuttele, kaupunkilomalla kävelemme. Miksei siis Caminolle, kun reitti on suunniteltu ja palvelut reittien varrella? Pyhiinvaellusta on arkinen elämä joka päivä kotonakin. Tämä on meille myös yhteinen juttu ja samalla cut-off. Mielessä on myös ajatus:"Nyt kun vielä.... vielä jalat toimivat, vielä olemme terveitä". Tiedämme elämän realiteetit. Ikää on molemmilla seitsemänkymmenen molemmin puolin. Vuosikymmeniä ei ole enää aikaa. Kun perhe oli ympärillä, emme tehneet kahden matkoja, nyt on sen aika.

1. Tuohon suuntaan huomenna. Joen toiselle puolelle lautalla, joka lähtee klo 9. Mitenhän aamun saakulumaan. Tänään heräsin tyytyväisenä 5.30, Burana oli unikaverini illalla.

Viano do Castelo

(jälleen lopussa blogi juuttui enkä voinut tarkistaa kirjoitusvirheitä, Sorry. Teksti myös ilman loppuhuipennusta)

Alberga täyttyi eilen niin että pari nukkui lattiallalin (42). Kuinka tälläkin reitillä on näin paljon vaeltajia, vaikka tämä on vain muutaman vuoden vanha.
Seitsemältä tielle. Suurin osa vielä nukkui. Taidamme olla vanhimpia. Herään kyllä varhemmin, tänäänkin kolmelta ja odotan klo 6:tta, jolloin voi alkaa hiljaa valmistautumaan päivään. Korvatulppien Suomessa hiljaisuudessa on hyvä rukoilla. Kerrankin on aikaa ja mieleen virtaa yhä uusia aiheita. Sitten kuuntelin YouTubesta Larry Crabbin luentoja. Hän on inspiroinut minua viimeaikoina paljon.

 Reittiohjeita:
Tämän päivän taival oli vaihtelevan raskas. Käytämme mahdollisimman paljon Litoral waytä, mikä on lähimpänä rantaa. Välillä kuljimme hiekkatietä dyyneillä, välillä meren tuntumassa, välillä rantakatuja

(En pidä omien kuvien julkaisemisesta, mutta pää-asia on kirkko)

Ja välillä pikku kivikkoa ( onneksi kukaan lapsenlapsi ei ole täällä, sillä tuskin jaksaisimme kantaa kaikkia ihania sileitä kiviä mukanamme). Rantareitti ei ole merkattu, mutta teknisenä aikakautena käytämme netistä ostettua A wise pilgrim guide Camino portuguese. Siinä on mm on-line map, jota joudumme käyttämään usein tarkistaaksemme missä olemme ja milloin on käännyttävä sisämaan suuntaan, ettemme löydä itseämme jostain joen suistosta. Ennen Marinhasta rantareitti on ollut helppo, nyt se vaati seikkailumieltä. Tosin Amorosasta ylöspäin reitti kulki mukavaa polkua ja yhtyi Darquessa Camino de la Costaan. Älä siis lähde ilman online-karttaa tälle osuudelle. Googlemap ei riitä kun siinä ei näy suositeltu caminoreitti. Tämä siis vihjeeksi jäljessä tuleville.

Viano do Castelon albergaan saapuminen oli luku

 sinänsä. Tasan klo 15 hospitaliero, joka oli kuin ikääntynyt kenraali, kutsui numerojärjestyksessä sisälle 20 ( paikkoja 60) ja vei numerojärjestyksessä huoneisiin. Yritimme koko porukka pitää vakavaa naamaa! Tämä on kirkon yhteydessä oleva karmeliittaveljeskunnan ylläpitämä alberga. Ole siis paikalla klo 15. Toki kaupungissa on muitakin majoituspaikkoja.

Portugalilaiset ovat uskonnollista väkeä. Pihoilla voi olla Jeesus-patsaita, kaakeleista tehtyjä uskonnollisia kuvia ja julisteita. Kun Marinhan Albergassa ihmettelin hospitalierolle, miten paljon kirkossa oli väkeä ja perheitäkin ja messuja oli useamman kerran päivässä, hän totesi  että se on tavallista.

Kirkon kuorissa oli isot taulut,

joissa oli rukousaiheita. Kyllä siellä oli mainittu peregriinotkin. Taas kirkko oli kukitettu. Laskin pinkkejä ruusuja 150 asti, sitten en jaksanut jatkaa. Istun mielelläni messussa, vaikken ymmärräkään. Isä meidän-rukouksen tunnistan. Pidän myös tavasta, että ennen Raamatun lukua tehdään ristinmerkit otsaan, suulle ja sydämen kohdalle. Koskettakoon sana kaikkea tuota.

Päivän ihmetys: kun kotona vaalin 

mintun 

kasvustoa, täällä sitä on villinä vaikka kuinka paljon.

Luumujen, persikoiden ja nektariinien syöminen on iltapäivisin ilo. Voi miten mehukkaita ne ovat ja ilman kuljetuksen vaatimia suoja-aineita.

Pakko vielä hehkuttaa Portugalin halpoja herkkuja: tuo annos 3.90 €.

Marinha sateisen päivän jälkeen
Yhtäkkiä tämän blogin loppuosa meni jotenkin jumiin. En pääse korjaamaan tekstiä enkä lisäämään, joten älä hämmästy, että teksti loppuu kuin kananlento tarkistamattomana.
Marinhan albergassa ei ole vilttejä eikä tyynyjä, tiedoksi jäljessä tuleville. Siis makuupussi mukaan. Muuten alberga on hyvä ja viihtyisä.

Alhaalla taisi olla vielä ladattuna kuva fenkolista. Sitä söin keväällä kuin vihannesta, nyt se on erehdyttävästi tillin näköistä. Tänään näimme ensimmäiset peregriinot jotka kulkivat samaan suuntaan. Nyt Marinhan alberga alkaa täyttyä. Meidän huoneessa on jo 10 ja toisessa huoneessa enemmän.

Siis Sorry tekstin epäloogisuudesta. Nyt siis alkaa oikea päivitys. Huomenna paremmalla taidolla.

 Tämä päivä piti ottaa maleksimisen kannalta. Edessä oli 15 km. Tosin rantatietä saimme 18km. Yö oli sateinen ja aamulla pisaroi verkkaisesti. Siis ei kiirettä lähtöön. 7.30 olimme baanalla. Ihmettelemme näitä kivettyjä teitä. Ne ovat kestäviä, hiekkamaalle rakennettuja. Ja ovat tarjonneet monelle käsitöitä. Oikeastaan kivetyt tiet, jalkakäytävät ja rannan "pitkospuut" ovat olleet kulkuteitämme. Jos joku kaipaa hiljaisia polkuja, tämä ei ole ollut sellainen reitti. Camino del Vita kulkee arkisessa elämässä, niin tämäkin reitti.  Tänään on käyty monessa kuppilassa. Jospa olisimme kuin kameli että voisimme herkutella varastoon. Alla eilen lupaamani pastel natilla.

 Välillä kuljimme ihan rannassa.

 Ah mikä määrä kauniita, sileitä kiviä. Muistin Cornwallin vaelluksen, kun olimme Tyttären luona, Alakoululainen riensi laskuveden aikana keräämään " ihania
kiviä". Niitä kertyi se määrä, mikä matkatavaroihin painon puolesta mahtui. Vieläkin ne koristavat kukkaruukkujamme.

 Kaksi päivää olemme arvuutelleet, mihin käyttöön rannan kojut on tarkoitettu. Rantalomat eivät ole meille tuttuja, joten arvoitus on ratkaisematta.

TOTTA; kirkot ovat Portugalissa enemmän auki kuin Espanjassa ja kirkonkellot soivat usein.

 Tuoretta. kalaa tarjolla. Samalla tavalla kulkevat vihannes ja hedelmä-autot. Näimme myös terveyskeskusasiointiaan.

Kysyin Mieheltä, mistä hedelmistä hän  haaveilee kun tulemme Portugaliin. Hän haaveili mustista vadelmista (niin kutsumme noita marjoja). Niitä söimme edellisellä syksyn caminollamme mahamäärin ja niitä on nytkin. Kuka poimisi noita hyviä marjoja? Tosin pusikoitua olisi lähestyttävä kirveen kanssa, koska puskat ovat tiheitä ja piikkisiä kuin Prinsessa Ruususen linnan puutarhassa.

Orbiturin camping-alue

Ei onnistunut meidän hyvä suunnitelma ottaa kevyesti ja kävellä 11 km. Olimme jo puoli kymmenenPovoa Vartsimissa, missä oli seuraava alberga. Mies sanoi olevansa kunnossa joten ei kun menoksi. Mies nimittäin sanoo, että hän on täällä kuntoutumassa keuhkokuumeesta. Lääkekuuri loppui pari viikkoa sitten.

Taas olemme kävelleet kivettyjä teitä ja jalkakäytäviä. Vihdoin pääsimme rantojen "pitkospuille" Niitä on helppo kävellä.

Rannan tuntumassa kulkee kaksi reittiä. Jos haluaa välttää turistit ja lomalaiset, on otettava ylempänä kulkeva reitti. Me kuljimme rantabulevardeja ja pitkospuita ja 25 km päivätallustuksen jälkeen saavuimme Orbiturin leirintäalueelle.

Täältä saimme bungalon 16€ hintaan. Kaikenkaikkiaan paikka on avara. Dyynit suojaavat meren tuulelta

Tällaisten putkien läpi kuljettiin rannalle. Eipä siellä kukaan uinut, ihmiset kävelivät veden tuntumassa ja ottivat aurinkoa. Tyytyväisinä lepäilemme ja odottelemme illan menun ääreen pääsemistä klo 19.30.
Aamulla lähdimme 7.30. Silloin oli jo riittävän valoisaa kulkea hyvin merkittyä reittiä.

Kylläpä tiemme vieressä oli paljon vihannestarjonta ja kasvihuoneita ja maissipeltojs. Kai minunkin salattini kasvaisivat noin kauniiksi, jos malttaisin harventaa niitä.

TOTTA; edelleen portugalilaissa vessoista pyydetään laittamaan paperit roskikseen. En pidä tuosta tavasta, mutta tottelen. Vessat ovat samanlaisia kuin meillä, putketko lienevät pienempiä, kun tukkeutumista pelkäävät.
TOTTA:edelleen että kahvilassa kaksi henkeä selviää kolmen euron molemmin puolin juomineen ja kahvileivän kanssa. Portugalilaisten natilla  pastel on verratonta. Otanpa tulevaisuudessa kuvan.
TOTTA; palveluammateissa ihmiset osaavat englantia enemmän kuin Espanjassa.

Camino Portugues - suuntana Camino de la costa

Tästä se alkaa, caminomerkkien löytämisestä. Aloimme Camino Portuguesen Portom lentokentältä. Etsimme Central Caminoa päämääränämme luostarin alberga Moisreiro do Vairao.

Ihailimme Päivänsinen kukkaloistoa, kukan jota uskollisesti kasvatan nauttiakseni yhden päivän parista puhjenneesta kukasta. Kukka elää vain päivän.
TOTTA: Portugalin ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Portugalin hinnat ovat alhaisia; kahvi ja leivos 2 €. Portugalissa autot ajavat lujaa. Alkumatka Portosta on ikävähköä laitakaupunkia ja kivikatuja. Brierleyn opaskirjan mukaan tästä camino voi vain parantua.

TOTTA; katolisen rakastavat kirkkoaan. Siitä kertovat mm. Kymmenet kukkalaitteet pienessä kirkossa.

Aamun valkenemista odotellessa, avoimena uuden päivän edessä. Bom camino.

Hyvästi pihan kukat pariksi viikoksi. Camino Portugues kutsuu. Suuntaamme Camino de Costalle sunnuntaina. Viel en tiedä, kirjoitankin blogia. Tekniikka puhelimella on vielä horjuvaa. Tämä on koeyritys. Bom Camino.