Huikaisevat maisemat

La Roblasta Polodura deTerciaan mittarissa 25 km.
” You are fast Walkers”, sanoi japanilais-filippiiniläinen pariskunta. Kyllä olemme sitä aamun viileydessä ja virkkeillä voimilla ja tasaisella tiellä. Iltapäivän nousuissa ja laskuissa he porhaltavat ohi.

Uhkasin toiseksi viimeisen cappucino pussiin. Niitä olisi saanut olla enemmän. Kuitenkin 9 km jälkeen huoltoaseman kahvilassa sai kahvia, joten päivä oli siltä osin pelastettu.

Aamun viileydessä oli hyvä kävellä. Mies valitti, että tänään veto oli hakusessa. Uusi Hattulan ei auttanut.

 Vuoret lähestyvät. Aamuauringossa ne näyttivät yhden puolensa

 Lähdimme 7.30, jotta voimme käyttää kaiken viileyden kävelyyn. Lähtiessä hämärsi, 7.45 oli jo valoisaa. Lähtiessä lämpötila oli 6 C. Perille päästessä noin klo 13 se oli 22C - siis vielä siedettävä.

Askel ei ole joka päivä yhtä kevyt. Tänään saimme kulkea miellyttäviä teitä; enimmäkseen kärryteitä ja polkuja ja joku asfaltin pätkä.

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen alkoi nousu. Ah, jo tämän päivän maisemien takia kannatti kävellä tämä reitti....

.

 Kuvat eivät pysty kertomaan maisemasta. Kamera ei vangitse perspektiiviä.

Tuonne jonnekin pitäisi kiivetä. Nousu kesti tunnin. Toki pysähdyimme vähän väliä, että hengitys tasaantui ja saimme ihailla maisemaa.

Ooh, henki salpaantuu maisemasta. Ihme ja kumma, vuorilla puissa ei ole lehtiä, koivuissa oli sentin hiirenkorvat.

Tässä olemme päässeet jo huipulle 1460 metriin. Siellä pidimme evästauon. Albergaan oli tuotu pussillinen pulleita sämpylöitä. Niitä otin neljä. Pulleus johtui makkaran pätkästä, joka oli sämpylän sisällä.

 Alas laskeutuminen kesti reilun tunnin. Tie oli helppoa, vain pieniä pätkiä vierivä irtokiviä. Sauvat minulla ovat olleet tähän asti koristeena repussa..

Kukkien kauneutta vuoren huipulla. Ei ketään varten. Jumalalla on määrättömästi kauneutta jaettavaksi....

...

 Vuorilla on orkidean sukuisia lajikkeita useita erilaisia..

Kämmeköitä nähdessäni muistan usein tyttäreni anopin, joka huomaa kämmekät.

Reissussa rähjääntynyt. Iltapäivisin istumatauot varjossa ovat tervetulleita. Tässä kirkon ”eteinen” tarjosi hyvän suojan.

Hotel Ruralista, joka on Albergan vieressä, piti jo eilen varata ruoka. Nimi on kyllä turhan juhlallinen, mutta jos ruokaa saamme, se  on  pääasia. Albergassa on samat viisi kuin eilen. Ikkunasta näkyy vieressä oleva vuori. Voi kun jaksaisin kiivetä yläsänkyyn nukkumaan, saisin katsella sitä kyllikseni. Vuorten ylärinteet ovat värjäytyneet keltaiseksi kingstereistä ja violeteiksi kanervapuskista.

Nämä Picon vuoriston rinteet ovat kovin erilaisia verattuna Primitivon Hospitalekseen . Täällä ei eläimet laidunna niinkuin siellä. Täällä pensaat ja kukat ovat ottaneet tilan hyödyllisemmältä.
Mikä etuoikeus vaeltaa näissä maisemissa kirkkaassa säässä. Heillekään ei häiritse kun lepäilee makuupussissa albergassa päivän uurastuksen jälkeen..

Camino SAN Salvador alkaa

Leonista La Roblaan 27 km, mittarissa 31.

Queredon Hostalista oli vain sillan ylitys ja olimme aukiolla, josta Camino SAN Salvador alkoi.

Tämä laatta jakoi peregriinot kahteen suuntaan. Ranskalaisen reitin tungoksesta saimme väläyksen katsellessani eilen bussin ikkunasta ja nyt pienellä matkalla tälle aukiolle tullessamme.

 Tästä lähdimme, Miehellä uusi lakki, kun aurinko kuritti niskaa liikaa

Rukoilevat peregriino muistuttaa pyhiinvaeltajan yhdestä tehtävästä. Kuulin, että joskus kylä kustansi jonkun rukoilijan  matkaan ja antoi mukaan rukousaiheita.

Oikeastaan oli erikoinen tunne lähteä Oviedoon suuntaan kun ranskalaisen reitin virta meni päinvastaiseen suuntaan. Kaupunkia riitti puolitoista tuntia, sitten pääsimme maalaismaisemiin ja luonnon äänien keskelle, niinkuin olimme toivoneet..

OoT

 Tie kutsuu kulkijaa

 Camino SAN Salvador on hyvin merkitty

 Mitähän tuon nousun takana on. Kysymys kannustaa jaksamaan sinne asti ja toteamaan että siellä on toinen nousu tai lasku

Vuori lähestyy. Lapsenlapselle terveisiä.

Tiesimme mitä odottaa; nousuja ja laskuja. 20 km jälkeen La Secassa olisi ollut kahvila 300m tiestä, mutta jätimme sen väliin kun mukana oli evästä. Aamulla olimme käyneet lähtöaukiolla perinteisellä peregrinon aamiaisella Cafe Peregrinassa.

Tässä on desayonon maku.


Klo kymmenen söimme Miehen varaamat bocadillot ihana avara maisema mausteena ja vettä höysteenä.

 Päivän sininen kukka

Puolen päivän aikaan istuskelimme varjossa Cascantesissa ja söimme energiapatukan. Niillä eväillä jaksoimme La Roblaan, jossa oli kyllä päästävä heti kahville. Perillä olimmme puoli kolme ja aurinko paistoi jo kuumana ( 25C).

Tällä reitillä ei voi luottaa yhteenkään kuppilaan ja harvojen kauppojen aukioloajat on tiedettävä. Iladuimme kun albergassa oli 4 muuta, joista kahden kanssa voi kommunikoida englanniksi.

La Roblassa on monia baareja ja ravintolakin mutta emme millään jaksneet odottaa ruokaa iltaan asti.Siispä klo viisi kauppaan ja ostamaan kahden päivän eväitä, sillä seuraava kauppa tulee vastaan ylihuomenna illalla, hope  so. Samalla ostimme värkit, joista voi kyhätä ruuan tänä iltana: spagettia oli albergassa, kattilaan lisäksi tomattimursketta, maissipurkki ja kesäkurpitsaa. Mausteita sekaan ja hyvää oli. Tämä oli niitä harvoja kertoja kun olen laittanut Caminolla ruokaa. Mies osti vielä lempiherkkunsa tortilla patatan. Jälkiruuaksi jugurttia ja kyytipojaksi tuoremehua.Ruuista riittää myös aamupalaksi. Miksikö puhun näin paljon ruuasta. Tällä reitillä ruoka ei tule vastaan, vaan sen saaminen on suunniteltava etukäteen. Ja koko ajan on maksimoitava ravitsevuus, energia ja keveys.

Helteitä on luvattu vielä kahdeksi päiväksi eli juuri niiksi,  jolloin meillä on jyrkimmät nousut ja laskut. Matkaan on päästävä aamun viileydessä, heti kun valkenee. Koska talven jälkeen olen kuin kalkkilaivan kapteeeni, on iho suojattava pitkähihaisilla vaatteilla. Aurinkovoiteet eivät jaksa toimia kun auringossa olemme niin osan osan päivästä.

Yksi haaveeni oli kokea lämpimiä Espanjan iltoja. Nytkin istun Albergan teranssilla varjossa ja ilma on kuin maito. Takana rankka päivä, mutta emme sitä hämmästelleet. Kuumuus iltapäivällä on minulle hankalinta. Aamulla oli + 3C.

Konstaileva internet tekee kuville mitä sattuu!!!

Konstaileva internet

La Benazasta Astorgaan ja Leoniin. Matka 24 km, mittarissa 38.
Ihmeelliset asiat jatkuvat. Internet toimii ja ei toimi. Astorgan laitakaupungilla hävisivät nuolet ja kohta lakkasi interaktiivinen kauttakin toimimasta. No, maantieviitoissa sentään luki Astorga. Tien viertä loppukilometrit. Eipä toiminut internet edes Leonin kaupungissa tai Hostellissamme Hostal Queredossakaan. Mitenhän SAN Salvadorin reitillä? Olemme oppineet turvautumaan interaktiivisen Wise Pilgrimiin.

Luonto tarjosi taas ihmeteltävää.

Mikä ihme lie tuo kalkittu alue ? Siinä oli isoja ja pieniä koloja ja onkaloita vierivieressä. Ilmeisesti ainakin kanien ja kettujen koloja. Kumpiakin vilisteli karkuun sen kun ehti katsoa. Mikä eläintarha, miksi kalkki?

Tiemme kulki tasaista, miellyttävää ja sopivan vaihtelevaa asumatonta maastoa. Eväänä bocaillot, jotka Mies osti illalla kun kauppoja ei ollut auki. Astorgassa äitienpäiväkahvilla. Olen ollut puolenkymmentä kertaa tarkoituksella äitienpäivänä Caminolla. Kun lapset perheellistyivät, en halunnut kenenkään tuntevan velvollisuudeksi tehdä äitienpäivä vierailuja, vaan nyt he voivat keskittyä oman perheen äitienpäivänä. Taustalla lienee vanhoja traumoja.

Juuri nyt äitienpäivänä syventelin suhde ja yhteydenkaipuu teemaa. Kyllä syvimmät yhteyden ja kiitollisuuden elämässä ovat liittyneet lapsiin, vaikkapa äitienpäivän aamuihin, innosta hehkuviin silmiin kun kahvia ja kakkua tuodaan sänkyyn ja kortteja ja itsetehtyjä lahjoja ihastellaan. Kun pienet kädet kiertyvät kaulaan ja lapsi kuiskaa: ” Olet maailman paras äiti”. Nyt sain sellaisen mummiviestin lapsenlapselta. Uskoin siihen.

Iloa äitiydestä jokaiselle äidille. Erityinen ilonilmaus äitienpäivänä tyttärille ja miniälle, jotka ovat tehneet minusta 12 lapsen isoäidin.

Nyt olemme uuden alussa. Kävelyn harjoittelun  viisipäiväinen jakso on takana. Mäkiä emme ole päässeet harjoittelemaan. Takana reilut 150 km. Ruumis tuntee ponnistelleensa. Miehen polvi ilmoittaa retkiluistelusta tulleesta vaivasta. Ei kuulema vielä liikaa.

Kävimme Benediktiiniläisten nunnien luostarin albergasta hakemassa SAN Salvadorin Caminon passit. Kertoivat, että reitti on yksinäinen. Varoittivat poikkeamasta carrateralta (onneksi olin oppinut tällä matkalla että sana tarkoittaa maantietä). No, tuntuu mahdottomalta ajatella, että tallustelisimme maantien laitaa koko matkan. Meillä on Ellien toimittama ”Pilgrimtravaller” seikkaperäinen matkakertomus ja opas E-kirjana ja Wise Pilgrim offline versiona.Molemmat tuoreita versioita.

 Leonin ihmispaljous hämmensi. Pois täältä. Ymmärrän peregriinoja jotka eivät pysähdy suuriin kaupunkeihin. Koimme yhden suloisen kotoisen hetken, jonka sisällöstä emme ymmärtäneet, mutta yhtäkkiä tunsimme kuuluvamme joukkoon. Suuren katedraalin aukiolla lauloi ”kitarakuoro”. ”Hallelujan” ja ”Glorian” ymmärsimme ja lauluun ja taputuksiin pystyimme yhtymään.

 Lavalla pidettiin pieniä puheita. Yksi pappi istui lavalla, yleisön joukossa oli useita nuoria pappeja. Puhujat olivat ei-pappeja. Julisteessa luki Missio Leon. Kirkko oli tullut rakennuksesta ulos ja messu oli saanut kohtaavamman muodon.

 Ensimmäinen Tarta de Santiago. Mantelijauho tekee siitä erityisen.

Historiaa lapsenlapselle: roomalaisen tien silta. Toinen tällä matkalla.

Mutkia matkassa

Aija de Infantodo- La Benaza 22 km, mutta mittarissa 33.
Mutkat alkoivat aamulla kun täytin juomapussia.Espannjalainen mies sanoi, että vettä ei voi juoda. Sanoin että sina olen ottanut hanasta ( vain kerran vatsa on protestoinut). Hän sanoi, että tässä kaupungissa on erityisen huono vesi, seuraavaan majapaikkaan tulee vesi toisesta joesta ja sitä voi juoda. Uskoin toki häntä, mutta mistä vettä, kun se ainoa kauppa on kiinni, samoin baarit. Siis matkaan ilman vettä ja mukana kaksi mandariinia.

Tiehen oli kirjaimellisesti tullut jo mutkia, mikä ilahduttaa, sillä kilometrien suorat edessä tuntuvat tylsiltä. Toinen mutka oli siinä, että ajatuksissamme unohdimme tarkkailla nuolia ja ajastamme tarkistimme Wise Pilgrimin online kartasta ja totesimme, että olimme omilla teillämme jossain peltotiellä. No, peltoteitä pitkin suunnistettiin päämäärään. Online Google mapista oli paljon apua.

Tuulet ovat tyyntyneet, aamulla 8 C, päivällä 18, siis sopiva kävelyilma. Matkaan lähdettiin 7.20 ja perillä oltiin 13.30.

Unohdin kertoa, että Aija de Infantodoksen albergassa oli välipala ja aamiaisvärkit talon puolesta, joten leipää, voita, marmeladia, kahvia ja teetä.

Joskus olen nauttinut porttien kuvaamisesta. Tässä aamuvalaistuksessa yksi.

 Portti voi olla hieno. Talo saattoi olla suursikalan omistajan asumus.

Yhden mutkan huomasin kun tulin La Benazan albergamme: pyyhe oli jäänyt kuivaustelineeseen. Se mutka muuttui iloksi kun espanjalainen Juan toi sen tullessaan. Jälleennäkemisen ilo oli suuri. Albergassa on 5 ihmistä eli tämä La Platan pätkä ei ole yhtä suosittu kuin Ourenssen kautta kulkeva. Huomenna olemme Astorgassa ja siitä bussilla Leoniin. Mies juuri etsii majapaikkaa Leonista. Saavummmehan ruuhkaisella ranskalaiselle reitille ja Leon on suosittu pysähdyspaikka etenkin viikonloppuna.

Kelpaa täällä taas köllötellä; siis levätä, lukea, kirjoittaa ja kuunnella MB-soittimen antia.

Olen lukenut Larry Crabbin E-kirjaa Who am I? ja se on johdatellut tekemään kysymyksiä itselle. Crabb alleviivaa, että ihmisen syvin tarve on yhteyden kaipuu. Elämän tärkeimmät asiat ovat suhteet. Niihin liittyvät syvimmät ilot ja pettymykset. Myöskin uskon ydin on suhde. Mietin suhteita: menneitä ja nykyisiä ja suhteiden puutetta, yhteyden puuttumista ja yhteyden kokemisen iloa.

 Tämän kuvan otin kahdesta syystä. Noita valtavia sikaloita on tällä seudulla ja sitten ihmettelimme miten monien peltojen multa on punaruskeaa. Maanviljelijä minussa tarkkailee puutarhoihin ja viljelyyn liittyviä asioita.

Päivän kukka, mikä lie, mutta hento ja herkkä se on. Eläimiä tänään nähtiin aasi, kani, peuroja ja ensimmäisen kerran myös lehmiä. Koiria näkyy silloin tällöin. Niistä saan tilauskuvia yhdelle lapsenlapselle.Kissoja olen metsästänyt toiselle lapsenlapselle, mutta ne luikkivat pakoon juuri kun olen löytämässä kameran. Kolmas haluaa vuoria ja eilisen blogin viimeisessä kuvassa häämöttää vuori. Lähestymme vuoristoa.

Huomenna siis viimeinen harjoittelupäivä ennen Camino SAN Salvadoria.

Jos haluat saada aamukahvisi

Jos haluat saada aamukahvisi ennen iltapäivää, keitä se albergassa ellet satu olemaan kaupungissa jossa on baareja aamiaisen aikaan auki. Nyt kuljemme pienien kylien kautta. Oppaassa oleva baari voi olla lopettanut, omistaja vanhentunut liikaa tai baari pitää vapaapäivää tai avautuu vasta iltapäivällä. Tänään oli sellainen päivä. Odotimme aamiaista 8 km päässä olevasta kylästä.

Tämä baari näytti lupaavalta, mutta kiinni se oli ja pysyi.

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... yksi olivat tällaiset kumpareet, joilla näytti olevan betonisia laatikoita. Lähemmin katsottuna mäkien sisään oli rakennettu kuin kellareita tai mitä lie asumuksia ja maanpäälliset osat ovatkin tuuletussysteemejä.

Ja tässä ”oviaukko”

Olemme jo oppineet että evästä täytyy olla yhden etapin verran ja on myös ennakoitava, onko seuraavassa majapaikassa kauppa. Tämäkin Aija del Infantido vaikuttaa kohtuullisen isolta kylältä ja täällä on historiallisesti kiintoisaa nähtävää, mutta silti täältä löytyy vain pari kahvilaa, yksi ravintola ja pienen pieni kauppa. Kaupoissa tähän asti summat on laskettu käsin.

Peregriinot vähenevät. Viime albergassa meitä oli 6 ja saman verran on nyt. Kanadalainen pariskunta lähtee bussilla Astorgaan jalkavaivojen takia. Vaimo oli Salamancassa sairaalassa ja joutui lepäämään 5 vrk. Vieläkään rakkojen parantuminen ei ole kokonaan tapahtunut. Eilen ranskalainen nainen joutui keskeyttämään turvonneen polven takia. Ensimmäisessä albergassa Montamartasta moni näytti hoitavan jalkojen rakkoja.

Tämän päivän tie oli yksitoikkoista suoraa ensin radan pohjaa, sitten öljysoralla päällystettyä kylätietä. Matkaa eteppien väliä oli 23,5km. Siis siellä ensimmäinen kahvi. Huomenna aamulla keitän kahvin täällä!!!

 Tien varrella sentään oli pienen pieni tienda josta ostimme hedelmiä ja croissantit ja siinä vieressä oli penkki kirkon aidan vieressä. Syödessä voi ihailla köynösruusun aloittelevaa kasvua kirkon seinää pitkin.

 Tässä oli päivän kukka; kadun varrella oli ruukku ja siinä komea kaktus uhreissa kukissa. Mikä lie, mutta pelargoniat ovat tuttuja.

 Päivän mittaan ehdimme ihmetellä monen monta asiaa kuten esimerkiksi savesta ja kivistä rakennettuja taloja. Monet sellaiset ovat rauniona kun tiili ja betoni on tullut tilalle.

Yhdelle lapsenlapselle pitää etsiä historiaa. Nyt tuli vastaan ensimmäinen roomalaisen tien kivisilta. Ne ovat aina vaikuttavia.

Aamutunteina kuvat suostuivat latautumaan

Unta riitti neljään asti kymmenestä. Huoneen kolmas mies lähti pakkailemaan ja maailman narisevin puulattia herätti. Ei hätää, olo tuntui virkeältä ja huvikseni yritin josko mobiililaitteeni ryhtyisi yhteistyöhön. Se sujui nikotellen. Ehkä joku muu saa kuvat liitettyä sujuvammin, mutta minulle se on kyllä pitkällinen toimenpide. Peregriinoilla on kyllä aikaa.

Yllä kuva hiirenhernepellosta jonka hyötykäyttö on hämärän peitossa.

Tässä oli hauska viljelyn jouduttamistapa. Kyseessä peruna ja apuvälineenä vesikanisterit.

Yksi lapsenlapsi pyysi historiallisia kuvia, vaari kun kuulema tietää niin paljon historiasta. Via de la Platalla on yli 100 Millestonea eli pyöristettyjä kivipatsaita vanhan roomalaisen tien merkkinä. Joku vaeltaja ottaa tavoitteekseen nähdä ne kaikki. Tuo Millestone lienee muistomerkki ja jäljitelmä. Niitä on ollut useita. Aitoja kivisiä ei ole ollut tällä pätkällä. Sauva ja vesileili olivat keskiajalla pyhiinvaeltajan ainoat varusteet.

Alberga, jossa majoituimme, oli tehty hylättyyn asemarakennukseen.

Olimme kävelleet 8 viimeistä kilometriä vanhaa radanpohjaa, josta oli tehty Camino Naturale. Vanhat sillat olivat tien kohokohdat. Muuten suora tie näkyi silmänkantamattomiin. Baareissa kerrottiin auliisti tästä 3 km oikaisevasta pätkästä.

Mikäs oli kävellessä unikkojen reunustama tietä. Unikko on ollut päivän kukka kahden päivän ajan.

Kukka voisi olla myös sinimailanen, niin paljon sitäkin täällä kasvaa. Tämä kuvien asettelusessio kesti puolitoistatuntia, niin haasteellista on kuvien latauksen kanssa taistelu. Katalonialainen mies on lähtenyt. Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, mikä hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi sellainen asia on pimeään lähtevät peregriinot. Ehkä maisemat eivät ole heidän kulkunsa tärkeä pointti. Minulle ne ovat. Olemme lähteneet molempina aamuina seitsemän jälkeen.