Konstaileva internet

La Benazasta Astorgaan ja Leoniin. Matka 24 km, mittarissa 38.
Ihmeelliset asiat jatkuvat. Internet toimii ja ei toimi. Astorgan laitakaupungilla hävisivät nuolet ja kohta lakkasi interaktiivinen kauttakin toimimasta. No, maantieviitoissa sentään luki Astorga. Tien viertä loppukilometrit. Eipä toiminut internet edes Leonin kaupungissa tai Hostellissamme Hostal Queredossakaan. Mitenhän SAN Salvadorin reitillä? Olemme oppineet turvautumaan interaktiivisen Wise Pilgrimiin.

Luonto tarjosi taas ihmeteltävää.

Mikä ihme lie tuo kalkittu alue ? Siinä oli isoja ja pieniä koloja ja onkaloita vierivieressä. Ilmeisesti ainakin kanien ja kettujen koloja. Kumpiakin vilisteli karkuun sen kun ehti katsoa. Mikä eläintarha, miksi kalkki?

Tiemme kulki tasaista, miellyttävää ja sopivan vaihtelevaa asumatonta maastoa. Eväänä bocaillot, jotka Mies osti illalla kun kauppoja ei ollut auki. Astorgassa äitienpäiväkahvilla. Olen ollut puolenkymmentä kertaa tarkoituksella äitienpäivänä Caminolla. Kun lapset perheellistyivät, en halunnut kenenkään tuntevan velvollisuudeksi tehdä äitienpäivä vierailuja, vaan nyt he voivat keskittyä oman perheen äitienpäivänä. Taustalla lienee vanhoja traumoja.

Juuri nyt äitienpäivänä syventelin suhde ja yhteydenkaipuu teemaa. Kyllä syvimmät yhteyden ja kiitollisuuden elämässä ovat liittyneet lapsiin, vaikkapa äitienpäivän aamuihin, innosta hehkuviin silmiin kun kahvia ja kakkua tuodaan sänkyyn ja kortteja ja itsetehtyjä lahjoja ihastellaan. Kun pienet kädet kiertyvät kaulaan ja lapsi kuiskaa: ” Olet maailman paras äiti”. Nyt sain sellaisen mummiviestin lapsenlapselta. Uskoin siihen.

Iloa äitiydestä jokaiselle äidille. Erityinen ilonilmaus äitienpäivänä tyttärille ja miniälle, jotka ovat tehneet minusta 12 lapsen isoäidin.

Nyt olemme uuden alussa. Kävelyn harjoittelun  viisipäiväinen jakso on takana. Mäkiä emme ole päässeet harjoittelemaan. Takana reilut 150 km. Ruumis tuntee ponnistelleensa. Miehen polvi ilmoittaa retkiluistelusta tulleesta vaivasta. Ei kuulema vielä liikaa.

Kävimme Benediktiiniläisten nunnien luostarin albergasta hakemassa SAN Salvadorin Caminon passit. Kertoivat, että reitti on yksinäinen. Varoittivat poikkeamasta carrateralta (onneksi olin oppinut tällä matkalla että sana tarkoittaa maantietä). No, tuntuu mahdottomalta ajatella, että tallustelisimme maantien laitaa koko matkan. Meillä on Ellien toimittama ”Pilgrimtravaller” seikkaperäinen matkakertomus ja opas E-kirjana ja Wise Pilgrim offline versiona.Molemmat tuoreita versioita.

 Leonin ihmispaljous hämmensi. Pois täältä. Ymmärrän peregriinoja jotka eivät pysähdy suuriin kaupunkeihin. Koimme yhden suloisen kotoisen hetken, jonka sisällöstä emme ymmärtäneet, mutta yhtäkkiä tunsimme kuuluvamme joukkoon. Suuren katedraalin aukiolla lauloi ”kitarakuoro”. ”Hallelujan” ja ”Glorian” ymmärsimme ja lauluun ja taputuksiin pystyimme yhtymään.

 Lavalla pidettiin pieniä puheita. Yksi pappi istui lavalla, yleisön joukossa oli useita nuoria pappeja. Puhujat olivat ei-pappeja. Julisteessa luki Missio Leon. Kirkko oli tullut rakennuksesta ulos ja messu oli saanut kohtaavamman muodon.

 Ensimmäinen Tarta de Santiago. Mantelijauho tekee siitä erityisen.

Historiaa lapsenlapselle: roomalaisen tien silta. Toinen tällä matkalla.

Mutkia matkassa

Aija de Infantodo- La Benaza 22 km, mutta mittarissa 33.
Mutkat alkoivat aamulla kun täytin juomapussia.Espannjalainen mies sanoi, että vettä ei voi juoda. Sanoin että sina olen ottanut hanasta ( vain kerran vatsa on protestoinut). Hän sanoi, että tässä kaupungissa on erityisen huono vesi, seuraavaan majapaikkaan tulee vesi toisesta joesta ja sitä voi juoda. Uskoin toki häntä, mutta mistä vettä, kun se ainoa kauppa on kiinni, samoin baarit. Siis matkaan ilman vettä ja mukana kaksi mandariinia.

Tiehen oli kirjaimellisesti tullut jo mutkia, mikä ilahduttaa, sillä kilometrien suorat edessä tuntuvat tylsiltä. Toinen mutka oli siinä, että ajatuksissamme unohdimme tarkkailla nuolia ja ajastamme tarkistimme Wise Pilgrimin online kartasta ja totesimme, että olimme omilla teillämme jossain peltotiellä. No, peltoteitä pitkin suunnistettiin päämäärään. Online Google mapista oli paljon apua.

Tuulet ovat tyyntyneet, aamulla 8 C, päivällä 18, siis sopiva kävelyilma. Matkaan lähdettiin 7.20 ja perillä oltiin 13.30.

Unohdin kertoa, että Aija de Infantodoksen albergassa oli välipala ja aamiaisvärkit talon puolesta, joten leipää, voita, marmeladia, kahvia ja teetä.

Joskus olen nauttinut porttien kuvaamisesta. Tässä aamuvalaistuksessa yksi.

 Portti voi olla hieno. Talo saattoi olla suursikalan omistajan asumus.

Yhden mutkan huomasin kun tulin La Benazan albergamme: pyyhe oli jäänyt kuivaustelineeseen. Se mutka muuttui iloksi kun espanjalainen Juan toi sen tullessaan. Jälleennäkemisen ilo oli suuri. Albergassa on 5 ihmistä eli tämä La Platan pätkä ei ole yhtä suosittu kuin Ourenssen kautta kulkeva. Huomenna olemme Astorgassa ja siitä bussilla Leoniin. Mies juuri etsii majapaikkaa Leonista. Saavummmehan ruuhkaisella ranskalaiselle reitille ja Leon on suosittu pysähdyspaikka etenkin viikonloppuna.

Kelpaa täällä taas köllötellä; siis levätä, lukea, kirjoittaa ja kuunnella MB-soittimen antia.

Olen lukenut Larry Crabbin E-kirjaa Who am I? ja se on johdatellut tekemään kysymyksiä itselle. Crabb alleviivaa, että ihmisen syvin tarve on yhteyden kaipuu. Elämän tärkeimmät asiat ovat suhteet. Niihin liittyvät syvimmät ilot ja pettymykset. Myöskin uskon ydin on suhde. Mietin suhteita: menneitä ja nykyisiä ja suhteiden puutetta, yhteyden puuttumista ja yhteyden kokemisen iloa.

 Tämän kuvan otin kahdesta syystä. Noita valtavia sikaloita on tällä seudulla ja sitten ihmettelimme miten monien peltojen multa on punaruskeaa. Maanviljelijä minussa tarkkailee puutarhoihin ja viljelyyn liittyviä asioita.

Päivän kukka, mikä lie, mutta hento ja herkkä se on. Eläimiä tänään nähtiin aasi, kani, peuroja ja ensimmäisen kerran myös lehmiä. Koiria näkyy silloin tällöin. Niistä saan tilauskuvia yhdelle lapsenlapselle.Kissoja olen metsästänyt toiselle lapsenlapselle, mutta ne luikkivat pakoon juuri kun olen löytämässä kameran. Kolmas haluaa vuoria ja eilisen blogin viimeisessä kuvassa häämöttää vuori. Lähestymme vuoristoa.

Huomenna siis viimeinen harjoittelupäivä ennen Camino SAN Salvadoria.

Jos haluat saada aamukahvisi

Jos haluat saada aamukahvisi ennen iltapäivää, keitä se albergassa ellet satu olemaan kaupungissa jossa on baareja aamiaisen aikaan auki. Nyt kuljemme pienien kylien kautta. Oppaassa oleva baari voi olla lopettanut, omistaja vanhentunut liikaa tai baari pitää vapaapäivää tai avautuu vasta iltapäivällä. Tänään oli sellainen päivä. Odotimme aamiaista 8 km päässä olevasta kylästä.

Tämä baari näytti lupaavalta, mutta kiinni se oli ja pysyi.

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... yksi olivat tällaiset kumpareet, joilla näytti olevan betonisia laatikoita. Lähemmin katsottuna mäkien sisään oli rakennettu kuin kellareita tai mitä lie asumuksia ja maanpäälliset osat ovatkin tuuletussysteemejä.

Ja tässä ”oviaukko”

Olemme jo oppineet että evästä täytyy olla yhden etapin verran ja on myös ennakoitava, onko seuraavassa majapaikassa kauppa. Tämäkin Aija del Infantido vaikuttaa kohtuullisen isolta kylältä ja täällä on historiallisesti kiintoisaa nähtävää, mutta silti täältä löytyy vain pari kahvilaa, yksi ravintola ja pienen pieni kauppa. Kaupoissa tähän asti summat on laskettu käsin.

Peregriinot vähenevät. Viime albergassa meitä oli 6 ja saman verran on nyt. Kanadalainen pariskunta lähtee bussilla Astorgaan jalkavaivojen takia. Vaimo oli Salamancassa sairaalassa ja joutui lepäämään 5 vrk. Vieläkään rakkojen parantuminen ei ole kokonaan tapahtunut. Eilen ranskalainen nainen joutui keskeyttämään turvonneen polven takia. Ensimmäisessä albergassa Montamartasta moni näytti hoitavan jalkojen rakkoja.

Tämän päivän tie oli yksitoikkoista suoraa ensin radan pohjaa, sitten öljysoralla päällystettyä kylätietä. Matkaa eteppien väliä oli 23,5km. Siis siellä ensimmäinen kahvi. Huomenna aamulla keitän kahvin täällä!!!

 Tien varrella sentään oli pienen pieni tienda josta ostimme hedelmiä ja croissantit ja siinä vieressä oli penkki kirkon aidan vieressä. Syödessä voi ihailla köynösruusun aloittelevaa kasvua kirkon seinää pitkin.

 Tässä oli päivän kukka; kadun varrella oli ruukku ja siinä komea kaktus uhreissa kukissa. Mikä lie, mutta pelargoniat ovat tuttuja.

 Päivän mittaan ehdimme ihmetellä monen monta asiaa kuten esimerkiksi savesta ja kivistä rakennettuja taloja. Monet sellaiset ovat rauniona kun tiili ja betoni on tullut tilalle.

Yhdelle lapsenlapselle pitää etsiä historiaa. Nyt tuli vastaan ensimmäinen roomalaisen tien kivisilta. Ne ovat aina vaikuttavia.

Aamutunteina kuvat suostuivat latautumaan

Unta riitti neljään asti kymmenestä. Huoneen kolmas mies lähti pakkailemaan ja maailman narisevin puulattia herätti. Ei hätää, olo tuntui virkeältä ja huvikseni yritin josko mobiililaitteeni ryhtyisi yhteistyöhön. Se sujui nikotellen. Ehkä joku muu saa kuvat liitettyä sujuvammin, mutta minulle se on kyllä pitkällinen toimenpide. Peregriinoilla on kyllä aikaa.

Yllä kuva hiirenhernepellosta jonka hyötykäyttö on hämärän peitossa.

Tässä oli hauska viljelyn jouduttamistapa. Kyseessä peruna ja apuvälineenä vesikanisterit.

Yksi lapsenlapsi pyysi historiallisia kuvia, vaari kun kuulema tietää niin paljon historiasta. Via de la Platalla on yli 100 Millestonea eli pyöristettyjä kivipatsaita vanhan roomalaisen tien merkkinä. Joku vaeltaja ottaa tavoitteekseen nähdä ne kaikki. Tuo Millestone lienee muistomerkki ja jäljitelmä. Niitä on ollut useita. Aitoja kivisiä ei ole ollut tällä pätkällä. Sauva ja vesileili olivat keskiajalla pyhiinvaeltajan ainoat varusteet.

Alberga, jossa majoituimme, oli tehty hylättyyn asemarakennukseen.

Olimme kävelleet 8 viimeistä kilometriä vanhaa radanpohjaa, josta oli tehty Camino Naturale. Vanhat sillat olivat tien kohokohdat. Muuten suora tie näkyi silmänkantamattomiin. Baareissa kerrottiin auliisti tästä 3 km oikaisevasta pätkästä.

Mikäs oli kävellessä unikkojen reunustama tietä. Unikko on ollut päivän kukka kahden päivän ajan.

Kukka voisi olla myös sinimailanen, niin paljon sitäkin täällä kasvaa. Tämä kuvien asettelusessio kesti puolitoistatuntia, niin haasteellista on kuvien latauksen kanssa taistelu. Katalonialainen mies on lähtenyt. Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, mikä hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Yksi sellainen asia on pimeään lähtevät peregriinot. Ehkä maisemat eivät ole heidän kulkunsa tärkeä pointti. Minulle ne ovat. Olemme lähteneet molempina aamuina seitsemän jälkeen.

Granja de Moreruelasta Benaventeen 25 km

Tänään ihmettelimme hiirenherne peltoja. Voiko tuolla kasvilla olla joku käyttötarkoitus? Meillä se on vain niittyjen ja tienvarsien kukka.

Tämä seutu on vahvasti maanviljelysseutua. Erityisesti täällä näkyy olevan paljon suuria sikaloita. Siksi on bocadilloihin otettava con janon ja erityisesti con janon iberico. Sitä tehdään mustan sian lihasta ilmakuivattamalla.

Maisema on edelleen tasaista peltoaukeaa. Edessä kilometritolkulla suoraa kärrytietä. Oikeastaan aina Salamancasta Tabaraan on tätä jokseenkin yksitoikkoista maisemaa. Sevillasta Salamancaan ja Tabarasta Santiagoon maisema on vaihtelevampaa ja siksi tykästyimme  Via de la Plataan.

Tänään tuuli oli tyyntynyt. Pilvipouta ja lämpöä 15 C. Siis ihastuttava vaellussää. Olimme perillä Benaventen kaupungissa klo 14.30. Pidimme kaksi kahvitaukoa. Muita kahvipaikkoja ei juuri ole tarjolla. Kylät ovat pieniä. Ehkä yksi kauppa ja baari, mutta kummatkin on satunnaisesti auki. Siksi on repussa oltava hiukan jotain evästä, jotta jaksaa päivän matkan. Kävelymittariin kertyi 34 km, kun kiipesimme kaupunkiin myöhäisellä lounaalle, cafeteria keikalle ja klo viisi aukeavaan kauppaan illan hedelmiä ostamaan. Tämä alberga on laaksossa ja tehty hylättyyn asemarakennukseen.

Kumpanakin päivänä rahaa on kulunut 25€ kummaltakin. Majoitukset ovat olleet 5-7€. Tavallinen caminopäivä kustantaa 25-35€. Olikohan tuo kauhea kustantaa sana nyt oikeassa paikassa.

Tässä albergassa on 6 ihmistä.Suurin osa käääntyy Granja de Moreruelasta Tabaran ja Ourensen suuntaan. Erityisesti tänä keväänä on raportoitu ranskalaisen reitin ruuhkaisuudesta, siksi Astorgan suunta ei kiinnosta. Via de la Plata yhtyy Astorgassa ranskalaiseen reittiin.

Tänään puhelin ei suostu yhteistyöhön kuvien lataamisesta. Siksi blogi jää ilman harkiten otettuja kuvia. Tie jatkuu.

Suuntana Camino San Salvador

Ensin Helsinki-Madrid-Zamora-Montamarta. Siitä alkaa pätkä Via de la Plataa, mitä emme ole aikaisemmin vaeltaneet.

Kukat tervehtivät ensimmäisinä. Buen buen.
Vaikka ensimmäiseksi vaelluspäiväksi oli luvattu sadetta, kiersi sade onneksemme meidät.
Tänään tapahtui paljon, mitä ennen ei ole tapahtunut:
Aamulla teimme mikrossa pikakaurapuuron ja join capputsinon. Kylän vaarilla oli vapaapäivä.
Tuuli oli sellainen että ennen emmme ole moista kokeneet. Eipä olisi ollut hyvä kulkea tänään Hospitaleksen huippua!
Siksipä koko päivän päälläni oli tuulitakki, mitä ennen ei ole tapahtunut. Joskus koko camino on sujunut ilman tuulitakkia.

Enkä koskaan ole kulkenut pitkissä housuissa, vaan sina hameessa.
Reitti tallautui ensimmäisen kerran jalkojemme alla. Viimeksi la Platalla Montamartasta jatkoimme sateen takia bussilla Zamoraan.
Käki kukkii ensimmäisen kerran. Kesä siis.
Riego de Caminosta kävimme kahvilla synkässä baarissa, jossa luki, että valokuvaaminen on kielletty. Vessapaperin sai kun pyysi.Ehkä peregriinot käärivät sitä taskuihinsa luvattoman suuret määrät.

Kävelimme 25 km Granja de Morerillaan. Täältä saimme alasängyt koska olimme ensimmäisiä.
Lounaskin  löytyi lähibaarista. Miehen unelma linssikeitosta toteutui. Ja unelmani jälkiruuasta. Arrots con lecte, siis makea riisivelli.
Alberga täyttyi. Ranskalaiset ovat liikkeellä. Kaikki noin eläkeläisiä.
Tässä kylässä Via de la Plata eroaa kahdeksi reitiksi.

Unelmien iltapäivä tuulen suojassa makuupussissa. Luen välillä E-kirjaa ja välillä kuuntelen MB-soittimeen lataamiinsa raamattuopetuksia.

Alkuun on päästy. Tie kutsuu jatkamaan.

Camion haaveilu
Tämä päivitys on testi, osaanko vielä liittää kuvat blogiin puhelimella. Camino San Salvador häämöttää kuukauden kuluttua, jos Jumala suo.