Granja de Moreruelasta Benaventeen 25 km

Tänään ihmettelimme hiirenherne peltoja. Voiko tuolla kasvilla olla joku käyttötarkoitus? Meillä se on vain niittyjen ja tienvarsien kukka.

Tämä seutu on vahvasti maanviljelysseutua. Erityisesti täällä näkyy olevan paljon suuria sikaloita. Siksi on bocadilloihin otettava con janon ja erityisesti con janon iberico. Sitä tehdään mustan sian lihasta ilmakuivattamalla.

Maisema on edelleen tasaista peltoaukeaa. Edessä kilometritolkulla suoraa kärrytietä. Oikeastaan aina Salamancasta Tabaraan on tätä jokseenkin yksitoikkoista maisemaa. Sevillasta Salamancaan ja Tabarasta Santiagoon maisema on vaihtelevampaa ja siksi tykästyimme  Via de la Plataan.

Tänään tuuli oli tyyntynyt. Pilvipouta ja lämpöä 15 C. Siis ihastuttava vaellussää. Olimme perillä Benaventen kaupungissa klo 14.30. Pidimme kaksi kahvitaukoa. Muita kahvipaikkoja ei juuri ole tarjolla. Kylät ovat pieniä. Ehkä yksi kauppa ja baari, mutta kummatkin on satunnaisesti auki. Siksi on repussa oltava hiukan jotain evästä, jotta jaksaa päivän matkan. Kävelymittariin kertyi 34 km, kun kiipesimme kaupunkiin myöhäisellä lounaalle, cafeteria keikalle ja klo viisi aukeavaan kauppaan illan hedelmiä ostamaan. Tämä alberga on laaksossa ja tehty hylättyyn asemarakennukseen.

Kumpanakin päivänä rahaa on kulunut 25€ kummaltakin. Majoitukset ovat olleet 5-7€. Tavallinen caminopäivä kustantaa 25-35€. Olikohan tuo kauhea kustantaa sana nyt oikeassa paikassa.

Tässä albergassa on 6 ihmistä.Suurin osa käääntyy Granja de Moreruelasta Tabaran ja Ourensen suuntaan. Erityisesti tänä keväänä on raportoitu ranskalaisen reitin ruuhkaisuudesta, siksi Astorgan suunta ei kiinnosta. Via de la Plata yhtyy Astorgassa ranskalaiseen reittiin.

Tänään puhelin ei suostu yhteistyöhön kuvien lataamisesta. Siksi blogi jää ilman harkiten otettuja kuvia. Tie jatkuu.

Suuntana Camino San Salvador

Ensin Helsinki-Madrid-Zamora-Montamarta. Siitä alkaa pätkä Via de la Plataa, mitä emme ole aikaisemmin vaeltaneet.

Kukat tervehtivät ensimmäisinä. Buen buen.
Vaikka ensimmäiseksi vaelluspäiväksi oli luvattu sadetta, kiersi sade onneksemme meidät.
Tänään tapahtui paljon, mitä ennen ei ole tapahtunut:
Aamulla teimme mikrossa pikakaurapuuron ja join capputsinon. Kylän vaarilla oli vapaapäivä.
Tuuli oli sellainen että ennen emmme ole moista kokeneet. Eipä olisi ollut hyvä kulkea tänään Hospitaleksen huippua!
Siksipä koko päivän päälläni oli tuulitakki, mitä ennen ei ole tapahtunut. Joskus koko camino on sujunut ilman tuulitakkia.

Enkä koskaan ole kulkenut pitkissä housuissa, vaan sina hameessa.
Reitti tallautui ensimmäisen kerran jalkojemme alla. Viimeksi la Platalla Montamartasta jatkoimme sateen takia bussilla Zamoraan.
Käki kukkii ensimmäisen kerran. Kesä siis.
Riego de Caminosta kävimme kahvilla synkässä baarissa, jossa luki, että valokuvaaminen on kielletty. Vessapaperin sai kun pyysi.Ehkä peregriinot käärivät sitä taskuihinsa luvattoman suuret määrät.

Kävelimme 25 km Granja de Morerillaan. Täältä saimme alasängyt koska olimme ensimmäisiä.
Lounaskin  löytyi lähibaarista. Miehen unelma linssikeitosta toteutui. Ja unelmani jälkiruuasta. Arrots con lecte, siis makea riisivelli.
Alberga täyttyi. Ranskalaiset ovat liikkeellä. Kaikki noin eläkeläisiä.
Tässä kylässä Via de la Plata eroaa kahdeksi reitiksi.

Unelmien iltapäivä tuulen suojassa makuupussissa. Luen välillä E-kirjaa ja välillä kuuntelen MB-soittimeen lataamiinsa raamattuopetuksia.

Alkuun on päästy. Tie kutsuu jatkamaan.

Camion haaveilu
Tämä päivitys on testi, osaanko vielä liittää kuvat blogiin puhelimella. Camino San Salvador häämöttää kuukauden kuluttua, jos Jumala suo.

Perillä Santiagossa

Aamun viileydessä saavuimme Santiagoon.

Tähän on jo totuttu; ensin aamuhämärässä, sitten aamusumua ja yhdeksän maissa alamme nähdä missä liikumme.

Kaikenlaisia maailmanihmeitä pienen maan tyttö näkeekin kuten kymmenkaistaisen moottoritien.

Monte de Gotzon maamerkeistä tiedämme että perille on enää viitisen kilometriä. Päivä oli edelleen pilvinen. Siitä tykkäämme.

Olimme varanneet yösijan Mundoalbergasta 100 metriä Katedraalista. Olin bongannut sen edelläkulkeneen Jyrkin blogista. Valinta oli hyvä, sillä Mies haluaa halpaa ja vielä camino-tunnelmia. Minulle olisi maistunut jo yksityisyyskin. Iltapäivällä albergaan tulivat sveitsiläiset ystävämme, joiden kanssa olimme samoissa albergoissa suurimman osan öistä. Jälleennäkemiset ovat mukavia. Niitä on tänään ollut muitakin; kolumbialainen Phelippe, joka on kärsinyt polvivaivasta koko matkan ajan, italialaiset pojat, jotka lauloivat meille matkan varrella aamulaulun ja itävaltalaiset miehet, jotka tapasimme eilen.

Mundoalberga on avara ja siisti ja erikoisuutena, että alapetit ovat parivuoteita.

Ennennäkemätöntä että kirkkoon jonotetaan 300 m jonossa. Aikaisemmin olen mennyt messuun noin tuntia aikaisemmin. Jo silloin kirkko on harvakseltaan täynnä. Nyt ajattelimme että menemme puolen jälkeen, hyvät paikat eivät ole tärkeitä, olemmehan olleet jo monessa messussa. Kun 20 min jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle, kirkko oli täynnä. Seisojia oli paljon. Pääsimme istumaan uloskäyntien viereisille portaille.

Ilahduin ensimmäisestä virrestä, se oli tuttu ylistysvirsi,  joten saatoin laulaa sen omalla kielelläni.  Messun päätteeksi heilutettiin taas botafumeiroa.  Pappi sanoi, että tänään se saa symboloida kaikkia niitä rukouksia, joita peregriinot ovat lähettäneet Jumalan puoleen.

Tämän Caminon jälkeen olen väsyneempi kuin tavallisesti. Kerranhan lähdimme vielä samana päivänä bussilla Ferroliin ja aloimme huomenissa Camino Inglesin (100km). Nyt tuskin jaksoimme kirkon jälkeen lounaalle ja kävelylle puistoon, jonka löysin oikeastaan viime keväänä. Sieltä Katedraali näyttää erilaiselta, ikäänkuin kokonaiselta.

Takana kaunein ja raskain Camino. Teimme sen. Jaksoimme tässä iässä. Sen maisemista ja kokemuksista jää ikuisia muistijälkiä. Huomenna junalla Madridiin, siellä keskiviikko ja torstaina kotiin. 

Nyt siirryn sulatteluosastoon. Kokemamme palautuu palasina mieliimme. Osan yksinkertaisuudesta kuljetaan mukanani, samoin hiljaisuuden, ainakin kaipuun, jakaminen on olennainen osa elämää ja hengellisyys. Mutta huolettomuus  ja kiireettömyys ovat vasta opeteltavien listalla.

Kiitollisena toivon muille ja itselleni Buen Camino del Vita.

Kaupallisten vihjeiden osastoon olin panevinani mainoksen Pension Santa Cruzista  Se on yksityinen majoitus Rua de Vilarilla. Lähempänä Katedraalia ei voi enää olla. Olemme olleet siellä kaksi kertaa ja viihtyneet. En tiedä, mihin kuva sijoitti itsensä.

Ripadisosta Lavacollaan

Varmistaaksemme viimeisten kävelypäivien huolettomuuden varasimme majapaikat epostilla.Lavacollan Albergassa olimme viime vuonnakin ja nyt meidät pantiin samaan privaattihuoneeseen kuin silloin. Hauska sattuma. Toiveena meillä oli alapetit. Jokaisessa paikassa olemme onnistuneet saamaan ne. Great. Tästä on enää 10 Santiagoon.

Edelleen kuuma päivä. Se tietää sitä että iltapäivän kilometrit ovat pitkiä, kuten tšekkiläinen ystävämme asian ilmaisi. Keskimäärin olemme olleet noin 14.30 perillä, yli 30km päivinä kolmen jälkeen. Kaksi yötä olen nukkunut pelkällä silkkipussilla. Merinorsu päällä ja niillä tarkenee. No, nyt on ollut erityisen lämmintä, joten en voi vastata kysymykseen, pärjääkö ilmanmakuupusdia pelkällä silkkipussilla. Yksityisissä albergoissa on suurella todennäköisyydellä filtit. Tuulitakkia en ottanut mukaan. Sitä en ole tarvinnut enkä ole sitä käyttänyt muillakaan Caminoilla. Sadevaatteita ei ole tarvittu, mutta ilman niitä ei voi lähteä matkaan. Kaikkea muuta olen käyttänyt, mutta joko fliisi tai merinovillapaita olisi riittänyt.

Ribadeoa silta näkyi Albergan ikkunasta. Joessa vilvoiteltiin pimeän tuloon asti. Yhdeksän vuotta sitten liottelin jalkojani siinä ja sain vuotavan nenän, joten nyt jätin väliin.

Kuljimme tänään paljon ihmisasumusten vieritse. Kauneutta voi luoda myös ohikulkijoille. Kylät eivät ole enää pienistä harmaakivistä koostuvasta rakennuksista tuttuja vaan enemmänkin urbaania elämää myötäileviä.

Onneksi saimme kulkea paljon metsäteitä ja varjossa. Tämä kuva selventää sitä kun kerroin, että välistä tie kulkee pari metriä syvässä urassa, jota kivet, puitten juuret ja kivet ympäröivät.

Maisema muuttui muulakin tavalla. Katsoitpa eteen tai taakse, kaikkialla oli peregriinoja. Jokainen teki omaa Caminoa sa kuka pidemmän kuka lyhyemmän matkan. Nyt oli matkassa paljon iäkästäkin väkeä. Melidessä oli Ranskan reitti ja Primitivo yhtyneet, Arzuassa lisäksi tulivat Camino del Norten kulkijat. Mukana on paljon 100 km kulkijoita. Istuimme  yhdessä kuppilassa ja laskin että puolen tunnin aikana paikan ohitti 130 peregriinoa.Pyöräilijät ovat oma lukunsa, heitä on viikonloppuna paljon ja heidän ohi suhahteluaan säikymme usein.

Päivä alkoi maxi croissantin voimin, niinkuin monena muunakin aamuna. Nimittäin tostada vaihtoehto on alkanut kyllästyttää. Tostada on korpuksi paahdettu leipäpala, jonka päälle laitetaan voita ja marmeladia. Toki nälkäänsä syö sitäkin. Usein 10-11 maissa pysähdymme kahville tai tuoremehulle ja bocadillolle. Noilla eväillä jaksaa pitkälle iltapäivään.

Päivän sininen kukka. Sinut voi löytää kotipihastakin maanpeitekasvina.

Tämä kuva on masentava. Joku paikallinen oli kerännyt peregriinojen jättämiä roskia. Oi joi miten kurjaa. Tosiasiassa käsitykseni on että tämä ihmislaji huolehtii roskistaan.  Ne eivät kyllä pistä mitenkään silmään teiden varsilla.

Vihjeeksi jollekin perässä tulevalle voin mainita hyvän Albergan Arzuasta. Olen yöpynyt siellä kahdesti. Se on Alberga Via LACTEA kirkon lähellä eli kaupungista pois päin mentäessä. Se on siisti, avara, kaunis ja hyvin varustettu. Sieltä on hyvin löytynyt peti, koska usein ihmiset jäävät kaupungin alkupäässä oleviin useisiin albergoihin. 

Huomenna siis Santiago. Miksi ajatus kiehtoo? Ensimmäisellä Caminolla en osannut odottaa mitään. Ihmettelin kun jotkut matkalaiset hehkuttivat perille saapumista ”Ah Santiago, siellä itken, itken, itken.”, muistan erään korealaisen rouvan sanoneen. Kun tulin Katedraalille, kirkko oli yhtäkkiä siinä. AI, tässäkö tämä. Joka kerta kuitenkin messu on ollut sykähdyttävä. Kirkko täyttyy kaksi kertaa päivässä peregriinoista. Vaikka kulkijoilla ei olisi mitään uskonnollista motiivia kulkea Caminoa, jokainen tulee messuun.

Santiagossa top juttuja on tuttujen kanssamatkaajien kohtaaminen. Siinä on jotain TÄSSÄ ja NYT hetkestä. Kohtaamisella ei ole huomista. Joku menneisyyden kohtaaminen aktivoi tämän hetken tapaamisen ilon. Tosin nyt tuskin tapaamme  montaa kun kahtena päivänä olemme tehneet pidemmät matkat ja olemme päivää ennen perillä kuin monet muut. We shall see. 

Ja tietysti odotan Santiagon pinchoja.

Ponte Ferreirasta Ribadisoon

Näitä avaria maisemia saimme vielä tänä aamuna ihailla ennenkuin aloimme laskeutua.

Valmistauduimme sanomaan hyvästejä Camino Primitivon maisemille ja kulttuurille.

Eilinen ilta säilyy vielä mielessä. Kuvasta välittyy ehkä hiukan illan tunnelma. Kaksi kertaa saimme tällä Caminolla nauttia yhteisestä illallisesta.

Aamun tunnelmat: mitä lähemmäksi tulemme Santiagoa, sitä iloisemman ja innostuneemmin tunnelman vallassa aloitan päivän. Tunne on sama kuin silloin kun saan tiedon tulevasta vauvasta tai saan pitää vastasyntynyttä sylissä. Dawn of Creation. Uuden, kiehtovan edessä.

Koska olemme kulkeneet paljon asfaltilla (ei lonkkavaivoja), ilahduin erityisesti kun pääsemme metsätielle. Joskus Camino kulkee ikäänkuin montussa, jonka syvyys on pari metriä, reunoilla vahvat puut juurineen tai korkeiden sammaleiden kiviaitojen ympäröimänä. Silloin tulee vahva tunne, että tietä on kuljettu ennenkin.

Yllätys, yllätys. Täälläkin tapasimme millestonen. Ne ovat Rooman vallan ajoilta.. Via de la Platalla  niitä oli kymmeniä. Joku kulki sitä Caminoa kuvatakseen jokaisen.

Nelisen kaupungissa Primitivo ja ranskalainen reitti yhtyvät. Kulttuurin muutos näkyy kaupallisuudesta, ihmisten määrän lisääntymisessä ja enää ei jutella toisille peregriinoille. Primitivolla olimme yhtä joukkoa; tutut ja tuntemattomat. Vaihdoimme kokemuksia, huokailimme yhdessä ja tsemppasimme toisiamme.

Valitsimme yöpaikaksemme nostalgisia muistoja sisältävän Ribadison kunnallisen Albergan. Yövyimme siellä ensimmäisellä Caminollamme 2009. Se sijaitsee joen rannalla. Joki on suosittu jalkojen vilvoittelupaikka. 

Päivä oli kuuma heti iltapäivästä. 26-30C on minulle kyllä hellelukemiia, mutta onneksi osa tiestä oli varjoisassa metsässä. Silti suositeltavampi varllusajankohta olisi syyskuun puolenvälin jälkeen, jos vaeltaa sisämaassa. Olemme kulkeneet monet Caminomme huhtikuussa ja toukokuun alussa. Silloin on viileämpää, mutta sateen todennäköisyys kasvaa.

Tämä Ribadison alberga on avara, siisti ja viehättävä. Viimeksi kävelimme täältä Monte de Casaan, joka on 6 km ennen Santiagoa. Viimeisten päivien innostus.

Silta se on tämäkin. Muita siltoja ei ole näkynyt. Nuo kivirakennelmat ovat sangen tarpeen keväällä, kun vuorilta vedet vyöryvät jokiin.

Päivän sininen kukka. Mikä lie posliinikukka - yhden talon aita oli ympäröity näillä köynöskukilla.

Lugosta Ponte Ferradaan

Tänään on laiska internet, joten saa nähdä mitä kirjoittamisesta tulee. Päivä on illassa. Tulimme juuri PonteFerrada-Albergan yhteiseltä vegetariselta illallisella. Olin nähnyt Camino Forumilla, että hollantilainen pariskunta on aloittanut Albergan täällä. Mainostin tätä matkalla muillekin ja kyllä tämä on mainostamisen arvoinen paikka 27 km Lugosta.

Toinenkin erinomainen kulinaarinen paikka tavattiin tänään. Se oli noin 11 km Lugosta.

Tämä baari

Tämän kirkon lähellä. Ja siellä sain parhaan bocadilloihin ikinä. Patongilla oli valutettu öljyä( ihmettelen miksei sitä tehdä aina kun usein bocadilloihin ovat kuivia), sitten toisella runsaasti Iberian kinkun siivuja ja toisella paksut siivut mozzarella tyyppistä juustoa. Mainostin niitä saksalaisille Juralle ja Nomenille (heistä olen aikaisemmin maininnut).

Tässä kuvassa siis pääasia esitellä bocadilloja. Sää oli aamulla iloksemme pilvinen, Turistit ovat ehkä toista mieltä. Suurimman osan kuljimme maantietä tai öljysorattuja pikkuteitä. Pelkäsin lonkkien puolesta, mutta nyt illalla ei niissä ole valittamista. Onneksi, sillä juuri tänään luin että Voltarin sisältää ainetta, joka voi aiheuttaa sydänkohtauksia ja aivohalvauksia (!). Parempi kun kaikkea ei sattuisi silmiin.

T

Tämä on päivän silta. Aamuvalaistus Lugosta lähdettäessä.

Loput tämän päivän kuvat eivät suostu tulemaan esiin. Kertokoot nuo Blackberry, että niitä täällä on ja niitä syömme kulkiessamme.

Älköön lukija pahastikin korjaamattomia kirjoitusvirheisiin. Joskus teksti kaappaa ikäänkuin automaattikirjoituksen sanoja. Eilenkin kun piti vaivoja valittaa, valitinkin vauvoja. Ja totisesti en valita vauvoja. Jokainen on tervetullut. Viimeisistäkin heinäkuun lopussa syntynyttä ajattelen usein. Ja kuten jo kerroin, aina ei teksti suostu tulemaan esiin uudelleen että voisin korjata virheet.

Kerronpa vielä sauvoista.En ole käyttänyt Caminoilla sauvoja ensimmäisen Ranskan Caminon jälkeen. Huomaan että ne vievät energiaa ja sitä minun on säästettävä. Primitivosta olin lukenut,että sauvat ovat tarpeen tasapainon säilyttämiseksi jyrkissä laskuissa ja nousuissakin niistä on hyötyä. Siispä sauvat matkaan , mutta miten? Käsimatkatavaroihin niitä ei saa ottaa ja rankkoja emme halua ruumaan. Olemme nähneet monta peregriinoa, jotka odottelevat päiviä harhailemaan lähteneitä rankkoja. Viimeksikin Oviedosta Albino hotellissa norjalainen tyttö odotteli kadonnutta rinkka. Kyselin Camino Forumilta voiko Oviedosta ostaa sauvat. Yes Dekatlonin urheiluliikkeestä. Se oli alle kilometrin Katedraalista. Miehelle huolettomuutta merkitsee asioiden varmistamista. Siispähän tilasi Dekatlonin postimyynnistä sauvat ja pyysi lähettämään ne Oviedoon Hostel Albinoon. Saimme Espanjankielisen tilauksen varmennuksen ja aikanaan selostuksen että ne ovat lähteneet. Googlekääntäjän kanssa saimmme käsityksen,että sauvat ovat Santanderissa. Oh dear. No, menimme Dekadlonin liikkeeseen ja annoimme laput. Yes, sauvat on Santanderissa, vaikka ymmärtääksemme emme olleet tilauksessa puhuneet mistään santanderista vaan Hostel Albinosta Oviedossa. Kiltti englantia osaava myyjä soitti postimyyntiin. Tilaus peruttiin ja rahat luvattiin palauttaa tilillemme. Saimme ostaa samat sauvat. Mies on kiitellyt sauvoja ja sanoo, että hänen hyvä draivinsa johtuu sauvoista. Hengitys kulkee paremmin. Totta onkin että hän ei ole hengästynyt niinkuin vuosi sitten Portugalin Caminolla. Minä käytin sauvoja pahimmissa ylä- ja alamäissä. Kannoin niitä paljon käsissäni ja nyt ne ovat olleet päiviä Miehen reppuun kiinnitettynä. Olisimme käytännössä pärjänneet yksillä sauvoilla. Olisin voinut lainata ne muutamat kerrat Miehen toista sauvaa. Nyt oma seikkailunsa on, miten saamme sauvat Suomeen.