Berducedosta Grandas de Salimeen

Mikäs on aloittaessa päivä näissä merkeissä. Edessä 20 km, täysin riittävä, jotta eilisestä voisi palautua. Tätä on sanottu Primitivon kauneimmaksi pitkäksi

Huikeista maisemista ei ole iloa, jos pilvet ovat alhaalla tai sumu peittää maisemat. Tiesimme että tänään päivä selkenee. Oikeastaan oli ihanteellinen vaellussää; puolipilvistä, asteita parikymmentä ja ilma kirkastui kun pääsimme vuorille.

Usein leikittelen ajatuksella, mitä tuon mutkan takana. Täällä voi ajatella, mitä tuon mäen takana.

Aamutuimaan oli tien varressa telttailemassa italialaiskolmikko. Pyysimme heiltä aamulaulua ja niin saimme yllättävästi nauttia kitaralla säestetystä laulusta.

Täälläkin päin Espanjaa lienee viime vuonna riehuneet tulipalot, kun paljon puita on kuollut ja jotkut sinnittelevät vielä elävien kirjoissa. Tänään tuntui ilmassa savunhajua, helikopterit pörräsivät ja koneesta roikkui joku taakka. Voimme myös kuvitella savuksi vuorien takana näkyvän vaalean harson.

Busbolin kappeli on must kuvattava. Se on keskelllä ei mitään tai oikeammin lehmien laitumella. Täällä siis kuljetaan lehmien, härkien ja hevosten keskellä ja vetäjät on muistettava sulkea.

Näitä mustia vadelmia on valtavat märät(Blackberry). Niitä syömme. Ihmettelen että niitä ei kerätä, mutta toisaalta ymmärrä, koska pensas on valtavan piikkinen.

Sinisten kukkien puutteessa jaan sukulaisvärisen. Yllättäen näitä kasvoi maassa ylhäällä vuorilla ilman mitään vartta. Muistui mieleen Lapin vaellus, jossa ihmettelimme tunturikukkien värikkyyttä ja runsaista. Joku meistä totesi:”Ajatella että Jumalalla on halu luoda kauneutta sen itsensä vuoksi - ei ketään varten”. Niin täälläkin.

Campiellosta Berducereen, uusi yritys

Sunnuntai oli superlatiivien päivä. Aikaisimmin liikkeelle (6.15), olemme vanhimpia mitä muut ovat tavanneet.Pisimmät ja jyrkimmät nousut, jyrkimmät laskut, kuumin ilma (34C), vähiten kahvipaikkoja ( 28 km eikä yhtään) ja tapahtui pahin mitä helteessä ja keskellä erämaata voi peregriinoille tapahtua; lounastauolla istuin reppuni päällä ja kaikki juomavesi tyhjentyi huomaamatta. Matkaa oli jäljellä noin 15 km ja miehellä jäljellä yksi litra vettä. Eikä tienvarrella yhtään taloa mistä pyytää vettä. Lisää superlatiivejä; väsyttävän päivä ehkä juuri kuumuuden takia. Vedenpuutekin vei voimat. MUTTA kauneimmat maisemat mitä koskaan olen nähnyt. Olimme 1200 metrissä, ilma oli selkeä, joten näimme kauas. Lappi, Norja ja Alpitkin jäivät toiseksi.

Eilisen reitin profiilin alku, mustat numerot kuvaa meidän reittiä, vaihtoehtoinenkin on olemassa, kaunis sekin, pidempi, mutta kahviloita ja alberga matkalla.

Loppuosa reitistä. Viimeiset kahdeksan kilometriä olivat pisimmät ikinä. Välillä kuljimme maantietä kun nouseminen ja laskeminen ei enää houkutellut.

Mutta jos saat aloittaa päiväsi tällaisessa aamuruskossa, olet onnekas.

ja ihailla auringonnousua kaikessa rauhassa....

ja kulkea näissä maisemissa

Laaksossa leijaili sumu tai pilvet puoleen päivään. Riittäköön nämä kuvat kertomaan että Hospitaleksen reitti on kaunis. Sade, sumu ja sanoisin 25C yli menevä lämpötila ovat riittävä syy valita toinen reitti. Oikeastaan olin lohduteta kun kaikki illalla tapaamamme sanoivat että kuumuus oli terrible ja teki päivästä raskaan. Mies oli nimittäin sanonut, että päivä oli tavallinen eikä erityisen haastava. Albergaan päästyämme vaaka-asento oli mieluisin. Ja yhteinen voivottelu muiden peregriinojen kanssa.

AI miksi lähdimme Primitivolle. Ennen päätöstä olin kulkenut pitkän tien, jonka teemana on ollut; vältä vuoret, vältä kiipeäminen. Jo Ranskan reitillä valitsin kiertotien, jos toinen vaihtoehto oli maisemareitti vuorilla. Toiseksi caminoksi valitsin Portugalin reitin, kun se on tasaisin. Camino del Norten aloitimme Bilbaosta, jotta vältämme alun vuoret. Kun kuljin yksin Nortea, kun miehen polvi ei ollut kuntoutunut, aloitin kyllä Iranista, mutta kiersin ensimmäisen ja haastavamman nousun. Kun joku suosittelee Alppeja, torjun ajatuksen korkeuserojen vuoksi. Tiesin että Primitivoa pidetään kauneimpana. Naapurin Anu Primitivon kulkeneena ja meidät tuntien, sanoi, että kyllä te sen menette. Ajatus alkoi houkuttaa; nyt kun vielä. Lähdimme asenteella; hitaasti, lyhyin askelin, jos tarpeen. Tiesimme haasteet, nousut ja laskut, siksi emme valita niitä. Toteamme usein että tämä on intensiivinen kuntokoulu, joka kotona jäisi käymättä.

Päivän sininen kukka. Siniset alkavat vähentyä, mutta muuten kukkaloisto jatkuu.

Blogin lukijat harvenevat. Ehkä lukijat ovat sitäkin laadukkaampia. Tšad.

Campielle-Berducere

Superlatiivien päivä. Mm. huonoin ja hitain mahdollinen internet.Perille päästiin superlatiivi väsyneenä. Kirjoitan huomenna lisää, jos yhteydet toimivat paremmin.

La Espina-Campinello

Alberga Texu oli miellyttävä kokemus. Naisia laittoi illallisen ja runsaan aamiaisen. Matkaan lähdettiin 8.30.

Vaikka aamu alkoi sumuisessa, päivä selkeni kymmeneen mennessä.

Mikäs oli kävellessä kun tie näytti tältä

...tai tältä, vaikka nousimme taas monen kilometrin matkan

... kun  maisemat näyttävät tältä. Aurinko paistoi, mutta enimmäkseen saimme kulkea puiden suojaamassa varjossa. Kävimme tänään 900 metrissä.

Päivän silta. Kun tulemme vuorille, täällä ei ole enää isoja jokia, joten tyydymme siihen että silta kuin silta.

Camino on hyvin merkitty. Saamme syyttää keskittymiskyvyn herpaantumista, kun kuljemme harhaan. Eilen Illallisella saimme kuulla katalonialainen näkökulman heidän itsenäisyyspyrkimyksiinsä. Sitten kuulimme nuoren saksalaisen bussines pariskunnan motiivit kulkea Caminoita. He tekevät 70h/viikko töitä. Täällä pää tyhjenee. Täällä ratkaistavat ongelmat ovat pieniä; missä kahvila, missä nukun, miten saan pyykin kuivaksi? He sanoivat, että täällä he kyllä tekevät luovia oivalluksia kun päässä ei ole ruuhkaa.

Kolmen maissa saavuimme Campielloon ja sieltä varaamaamme majapaikkaan Casa Ricardossa. Huolettomuuteen voi auttaa myös varattu majapaikka. Viikonloppuna espanjalaiset saattavat vallata yksityiset Albergat. Tässä kylässä oli vain yksityisiä paikkoja. Joskus mietimme valintaa yksityisen ja kunnallisen Albergan välillä; kunnallista on hyvä tukea kiitollisuudesta että tällainen halpa (5€) majoitusjärjestelmä on olemassa. Yksityistä taas haluaisi tule kiitollisena heidän yritteliäisyydestään. Yksityisissä on usein erityisen ystävällistä ja huolehtivaa henkilökuntaa.

Huominen kyllä hiukan pelottaa; Hospitales-reitti  nousee 1400 metriin. Sen kauneudesta on moni sanonut, että tämä pitäisi jokaisen ihmisen nähdä. Paljon sanottu. Matkan pituus n 27 km, mutta huollettavin  asia on helle. Luvassa 27 astetta eikä vuorilla ole varjoja puista. Nyt on lähdettävä aikaisin ja pimeässä, jotta helteessä kulkemiseen ei jäisi niiin paljon matkaa. Huomenna on turha haaveilla kahviloista!!!

Aamulla herään viideltä. Mitä sitten kun kanssanukkujia ei halua häiritä ennen 6.30.No siinäpä mitä paras aika rukoilla. Pyydän että mieleeni tulisi ihmiset ja assist, jotka tarvitsevat tänään rukousta. On mielenkiintoista, mikä ihmisten ja asioiden virta ehtii virrata tunnin aikana. Siunattu flow-tila. Ehkä sinäkin vilahda siellä. God knows.

Lukija, please kulje kirjoitusvirheiden ohi. Blogialusta ei ole tänään yhteistyöhaluinen eikä näytä vanhaa tekstiä.

Cortellanasta La Espinaan

Eilen blogipohja lopetti yhteistyön eikä suostunut lisäämään tekstiin kuvia. Yritin olla tehokas ja kirjoittaa loppuosan tekstin yhteen pötkön ja lisätä monta kuvaa kerralla. Muutenkin blogin kirjoitus on haaste kun teen tekstin yhdellä sormella ja samalla melkein kadehdin nuorisoa, joka naputtelee puhelinta kuin tietokoneen näppäimistöä. Ja kuvien liittäminen se vasta kärsivällisyyttä vaativa taitolaji onkin. No, tässä kuvat tulevat tämän päivän alkupaloiksi.

Päivän sininen kukka.

Päivän silta

Päivän yksinkertainen kauneuselämys.

Cornellanassa ei ollut enää yhteistä ateriaa vaikka viimeaikaiset bloginkin niin kertoivat. Mukavaa oli löytää kylältä Casa Comida, jossa menu del peregrinon sai syödä vaikka klo 17.00.

Aamulla nousin 6.30. Keittiössä saattoi keittää kahvia ja keittelin espressopannullisen, joten muutkin aamukahvi-ihmiset saivat siitä osansa. Lähdimme 7.15. Salas oli 11 km päässä ja siellä saimme aamukahville.

Yritän asettua huolettomuusmoodiin, koska mitään ei voi ennakoida tarkasti. Niinpä saimme huomata, että monen mainostama Bodenayan alberga oli täyteen varattu. Siis jos haluat ehdottomasti sinne, varaa paikka, koska se on suosittu.

Ei hätää. Kilometrin päässä La Espinassa oli useampi alberga. Menimme ensimmäiseen Alberga Texuun. Sitä pitää nuori puolalainen tyttö, joka kyllästyi akateemiseen uraan, lähti Caminolle kyselemään, mitä tekee elämällään ja siellä sai idean oman Albergan perustamisesta. Täällä on yhteinen ateria ja aamiainen. Hienojakin löytyi, vapaaehtoinen kanadalainen eläkkeellä oleva ammattilainen Robin. Hyvä on, saa hieroa hartiani, joihin olen jo kauan toivonut käsittelyä.

Vaivoja:  eipä ole vaivoja valitettavaksi. Ainoa on hiertymä lantiolla, jonka repun lannevyö on painanut. Ostin apteekista espanjalaisen version Bepanten salvaa. 20g tuubi on erittäin matkailijaystävällinen. Tiesin kyllä että tuollainenkin vaiva voi tulla, mutta kerta se on ensimmäinenkin kun kohdalle sattuu.

Jalat ovat olleet tyytyväisiä kenkiin. Etenkin kivikkoisissa ylä- ja alamäissä on nilkalle oltava tuki. Minua ovat palvelleet kahdet Meindelit ja nämä ovat Hanwakit, jotka partiokaupan myyjä sai ylipuhuttua ostamaan. En huomaa eroa. Molemmat ovat vanhoja saksalaisia kenkiä.

Päivän silta. Tänään olemme vaeltaneet moi 23 C auringossa, mutta suurin osa teistä on ollut metsäpolkua ja olemme saaneet kulkea varjossa. Vaikka tänään on noustu 7 km, miehen mielestä emme ole vielä päässeet kunnolla kiipeämään vuorille. Huomenna olisi tavoitteena Campiello 25 km matkan päässä.

Päivän sininen kukka on päivänsini. Sitä kasvaa sinisenään aidoissa. Sitä kasvatimme lasten ollessa pieniä kesäkuukausina. Aamuisin kiiruhdimme laskemaan kuinka monta kukkaa sille päivälle on puhjennut. Kukat kestivät yhden päivän. Ne opettivat hetkessä elämistä ja sinä hetkenä läsnäolevasta nauttimista. Sitä opettelemme vahvasti täälläkin.

Opettelen yhtä Caminon avainsana ja sen elämistä todeksi. Tänään se on huolettomuus. Huominen pitää huolen itsestään: sää, kahvi ja ruokapaikat, majapaikka, jaksaminen. Huolettomana on kevyempi elää.

Escamplaresta Cornellaan

Peregriino saa valmistautua luopumaan unelmista ja suostua selviämään uusissa olosuhteissa. Eilen kuljimme Escampleron kylän ravintolan ohi ja haaveilimme syövämme illalla ensimmäisen menu del peregrinon. Illalla osoittautuikin että ravintola oli juuri tänään suljettu. Eipä auttanut muu kuin valmistautua tekemään ruoka Albergan keittiössä jossa oli yksi kattila eikä yhtään veistä. Siis kauppaan ja suku tietää, että meikäläinen ei keitä pastaa ja syökin vain jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Nyt  oli tartuttava pastapussiin ja keksittävä pienen pienessä kyläkaupassa, mitä muuta siihen voisi sotkea. Mukaan lähti tomaattimurskaa, savumakkarouta, juustokuppikeitto ja herkkusieniä. Lisäksi patonki, juustoa ja kylän jugurtti aamuksi.

Ihan syötävää siitä tuli ja saimme jakaa sen myös puolalaisen Bogadinin kanssa. Koko ruuan hinta oli 5€. Aamulla saimme harjoitella perustarpeitten täyttymisestä luopumista. Albergaan ei tullut vettä. Sopeudumme ja lähdimme matkaan odotellen, että ensimmäinen lähde ilmaantuisi (oli 10 km päässä). Onneksi Miehellä oli eilisestä vettä jäljellä.

Sitten on varauduttava siihen, että oppaissa mainitut kuppilat eivät ole auki. Viiden km päässä oleva aamiaispaikka avautui vasta 8.30 (jos silloinkaan) ja 9 km päässä olevan kuppilan ovessa luki että he ovat lomalla. Grazissa kyllä maistui aamiainen.

Olimme heränneet klo 5, kuten kotonakin. Puoli seitsemältä matkaan pimeässä. Pitihän se arvata että menimme harhaan, kun otsalampun valossa katsoimme jalkoihimme jolloin caminomerkki jäi kääntymisessä huomaamatta. Kaikkiaan kolme kertaa tänään huomasimme olevamme poissa Caminolta. Wise pilgrim applikaatio neuvoi tyhmiä peregriinoja oikealle tielle. Ei hätää, kohta olimme takaisin tiellä.

Eilisen Albergan maisemat olivat tällaiset ja samantapaisista maisemista olemme nauttineet tämän päivän.

Ylös alas kulusta ei tarvitse enää mainita. Päätimme palkita itsemme herkkuhedelmillä kun olimme kiivenneet 5 km nousun ja päässeet ihailemaan avaruutta vuoren toisella puolella. Herkkuhedelmät ovat merkittäviä siksi että rakastan syksyllä persikoita, nektariineja ja luumuja,mutta en osta niitä kun omat marjat ja omenat ovat parhaimmillaan. Mutta täällä niitä voi syödä sitäkin enemmän. Omenia en osta kun mikään omena ei vedä verhoja omille suussasulaville valkeakuullaille.

 Sää oli pilvipouta ja noin 20 C, siis mitä parhain vaellussää. Kuljimme potentiaalisia mutateitä, kiitos kuivan kauden, polut olivat kuivia. Jäljessä tuleville tiedoksi että välillä Relax ja Doriga on sateella ja sateen jälkeen paras kulkea tietä. Saavuimme Cordillanan luostariin 13.30. 26 km tälle päivälle on kylliksi.Voi näitä 1800-luvulla tuhottuja luostareita. Tässäkin katto on uusittu mutta sisältä kaikki on rauniona, paitsi tämä albergue, joka on mitä viihtyisin ja hyvin varustettu. Meitä on kymmenkunta majoittujaa; hollantilaisia, sveitsiläisiä ja espanjalainen. Ah ja kaikki puhuvat englantia.

Päivän sininen kukka.

Päivän kivisilta.

Huomisen päämäärä on Bodenaya. Siitä olen kuullut paljon hyvää. Taivalta on noin 20 km. Mies odottelee kiihkeästi, milloin alkaa Primitiivon vuorille kiipeily. Minulla on jo ollut vuorikiipeilyä. Ehkä jaan vielä päivän kauneuselämyksen. Here you are.

Oviedo-Escampero

Olipa pitkä aamu odotella klo 10 ja sauvakaupan avautumista. Camino Primitivolle sauvat helpottavat nousuja ja laskuja. Lennolla niitä ei saa käsimatkatavaroihin. Siksi ostaminen.

Oviedo on kaunis vaikka aamuhämärässä. Ah noita lyhtypylvästä.

Tämä kuva on ihan pakko jakaa. Jakaminenhan on yksi pyhiinvaelluksen avainsanoista. Näkymä on hostal Albinon ikkunasta. Kauneutta voi luoda vaikka muurien sisälle.

Menimme Katedraaliin messuun 9.15. Maallinen motiivi oli saada pyhiinvaelluspassiin leima nimenomaan Oviedon katedraalista. Messua oli toimittamassa 9 ihmistä (5 pappia) ja meitä oli 7 kirkkovierasta. Kanttori toi meille kirjan kosta voimme seurata messsua ja jopa yhtyä vuorolauluun. Laulussa oli paljon ilahduttavan tuttua;tunnistin joitain sanoja ja sitten ylistyspsalmi149 on muutenkin tuttu. Katolisessa messussa on paljon kummmallisuuksia ja symboliikkaa mitä en ymmärrä, mutta yhtä kohtaa rakastan; ennen evankeliumitekstiä tehdään ristinmerkki otsaan, huulille ja sydämelle. Vaikuttakoon luettu Jumalan Sana ajatuksiamme, puheisiimme ja tekoihimme. Niin sen tulkitsen.

Hyvästi Oviedo, olemme valmiit matkaan. Luvattua sadetta ei tullut vaan vaellussääksi muodostu mitä parhain 19 C pilvipouta.

Korkeusprofiilissa matka näytti suht tasaiselta, mutta kyllä nousuja ja laskuja riitti emmekä ihmettele, että jonkun polvet alkavat valittaa jo tällä pätkällä. Tiesimme tulleemme nousujen ja laskujen

Caminolle.

Valitsimme ensimmäiseksi päiväksi lyhyen matkan, koska seuraavaksi yöksi haaveilemme pääsevämme Cormillanan luostariin (26 km). Muuten huominen olisi jäänyt lyhyeksi päiväksi.Mielelläni majoitus luostareihin, jos niitä on matkan varrella. Tähän albergaan on tullut yksi australialainen pariskunta, yksi puolalainen mies Bogdan ja me. Paikkoja on 30, alberga on basic-tyyppiä vanha koulu.

Ensimmäinen kivisilta. Ne ovat aina lepo silmilleni.

Ja siniset kukat. Niitä tulen jakamaan, jos niitä sattuu tiellemme. Ne kun hehkuvat täällä vahvempana kuin Suomessa