Cortellanasta La Espinaan

Eilen blogipohja lopetti yhteistyön eikä suostunut lisäämään tekstiin kuvia. Yritin olla tehokas ja kirjoittaa loppuosan tekstin yhteen pötkön ja lisätä monta kuvaa kerralla. Muutenkin blogin kirjoitus on haaste kun teen tekstin yhdellä sormella ja samalla melkein kadehdin nuorisoa, joka naputtelee puhelinta kuin tietokoneen näppäimistöä. Ja kuvien liittäminen se vasta kärsivällisyyttä vaativa taitolaji onkin. No, tässä kuvat tulevat tämän päivän alkupaloiksi.

Päivän sininen kukka.

Päivän silta

Päivän yksinkertainen kauneuselämys.

Cornellanassa ei ollut enää yhteistä ateriaa vaikka viimeaikaiset bloginkin niin kertoivat. Mukavaa oli löytää kylältä Casa Comida, jossa menu del peregrinon sai syödä vaikka klo 17.00.

Aamulla nousin 6.30. Keittiössä saattoi keittää kahvia ja keittelin espressopannullisen, joten muutkin aamukahvi-ihmiset saivat siitä osansa. Lähdimme 7.15. Salas oli 11 km päässä ja siellä saimme aamukahville.

Yritän asettua huolettomuusmoodiin, koska mitään ei voi ennakoida tarkasti. Niinpä saimme huomata, että monen mainostama Bodenayan alberga oli täyteen varattu. Siis jos haluat ehdottomasti sinne, varaa paikka, koska se on suosittu.

Ei hätää. Kilometrin päässä La Espinassa oli useampi alberga. Menimme ensimmäiseen Alberga Texuun. Sitä pitää nuori puolalainen tyttö, joka kyllästyi akateemiseen uraan, lähti Caminolle kyselemään, mitä tekee elämällään ja siellä sai idean oman Albergan perustamisesta. Täällä on yhteinen ateria ja aamiainen. Hienojakin löytyi, vapaaehtoinen kanadalainen eläkkeellä oleva ammattilainen Robin. Hyvä on, saa hieroa hartiani, joihin olen jo kauan toivonut käsittelyä.

Vaivoja:  eipä ole vaivoja valitettavaksi. Ainoa on hiertymä lantiolla, jonka repun lannevyö on painanut. Ostin apteekista espanjalaisen version Bepanten salvaa. 20g tuubi on erittäin matkailijaystävällinen. Tiesin kyllä että tuollainenkin vaiva voi tulla, mutta kerta se on ensimmäinenkin kun kohdalle sattuu.

Jalat ovat olleet tyytyväisiä kenkiin. Etenkin kivikkoisissa ylä- ja alamäissä on nilkalle oltava tuki. Minua ovat palvelleet kahdet Meindelit ja nämä ovat Hanwakit, jotka partiokaupan myyjä sai ylipuhuttua ostamaan. En huomaa eroa. Molemmat ovat vanhoja saksalaisia kenkiä.

Päivän silta. Tänään olemme vaeltaneet moi 23 C auringossa, mutta suurin osa teistä on ollut metsäpolkua ja olemme saaneet kulkea varjossa. Vaikka tänään on noustu 7 km, miehen mielestä emme ole vielä päässeet kunnolla kiipeämään vuorille. Huomenna olisi tavoitteena Campiello 25 km matkan päässä.

Päivän sininen kukka on päivänsini. Sitä kasvaa sinisenään aidoissa. Sitä kasvatimme lasten ollessa pieniä kesäkuukausina. Aamuisin kiiruhdimme laskemaan kuinka monta kukkaa sille päivälle on puhjennut. Kukat kestivät yhden päivän. Ne opettivat hetkessä elämistä ja sinä hetkenä läsnäolevasta nauttimista. Sitä opettelemme vahvasti täälläkin.

Opettelen yhtä Caminon avainsana ja sen elämistä todeksi. Tänään se on huolettomuus. Huominen pitää huolen itsestään: sää, kahvi ja ruokapaikat, majapaikka, jaksaminen. Huolettomana on kevyempi elää.