Escamplaresta Cornellaan

Peregriino saa valmistautua luopumaan unelmista ja suostua selviämään uusissa olosuhteissa. Eilen kuljimme Escampleron kylän ravintolan ohi ja haaveilimme syövämme illalla ensimmäisen menu del peregrinon. Illalla osoittautuikin että ravintola oli juuri tänään suljettu. Eipä auttanut muu kuin valmistautua tekemään ruoka Albergan keittiössä jossa oli yksi kattila eikä yhtään veistä. Siis kauppaan ja suku tietää, että meikäläinen ei keitä pastaa ja syökin vain jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Nyt  oli tartuttava pastapussiin ja keksittävä pienen pienessä kyläkaupassa, mitä muuta siihen voisi sotkea. Mukaan lähti tomaattimurskaa, savumakkarouta, juustokuppikeitto ja herkkusieniä. Lisäksi patonki, juustoa ja kylän jugurtti aamuksi.

Ihan syötävää siitä tuli ja saimme jakaa sen myös puolalaisen Bogadinin kanssa. Koko ruuan hinta oli 5€. Aamulla saimme harjoitella perustarpeitten täyttymisestä luopumista. Albergaan ei tullut vettä. Sopeudumme ja lähdimme matkaan odotellen, että ensimmäinen lähde ilmaantuisi (oli 10 km päässä). Onneksi Miehellä oli eilisestä vettä jäljellä.

Sitten on varauduttava siihen, että oppaissa mainitut kuppilat eivät ole auki. Viiden km päässä oleva aamiaispaikka avautui vasta 8.30 (jos silloinkaan) ja 9 km päässä olevan kuppilan ovessa luki että he ovat lomalla. Grazissa kyllä maistui aamiainen.

Olimme heränneet klo 5, kuten kotonakin. Puoli seitsemältä matkaan pimeässä. Pitihän se arvata että menimme harhaan, kun otsalampun valossa katsoimme jalkoihimme jolloin caminomerkki jäi kääntymisessä huomaamatta. Kaikkiaan kolme kertaa tänään huomasimme olevamme poissa Caminolta. Wise pilgrim applikaatio neuvoi tyhmiä peregriinoja oikealle tielle. Ei hätää, kohta olimme takaisin tiellä.

Eilisen Albergan maisemat olivat tällaiset ja samantapaisista maisemista olemme nauttineet tämän päivän.

Ylös alas kulusta ei tarvitse enää mainita. Päätimme palkita itsemme herkkuhedelmillä kun olimme kiivenneet 5 km nousun ja päässeet ihailemaan avaruutta vuoren toisella puolella. Herkkuhedelmät ovat merkittäviä siksi että rakastan syksyllä persikoita, nektariineja ja luumuja,mutta en osta niitä kun omat marjat ja omenat ovat parhaimmillaan. Mutta täällä niitä voi syödä sitäkin enemmän. Omenia en osta kun mikään omena ei vedä verhoja omille suussasulaville valkeakuullaille.

 Sää oli pilvipouta ja noin 20 C, siis mitä parhain vaellussää. Kuljimme potentiaalisia mutateitä, kiitos kuivan kauden, polut olivat kuivia. Jäljessä tuleville tiedoksi että välillä Relax ja Doriga on sateella ja sateen jälkeen paras kulkea tietä. Saavuimme Cordillanan luostariin 13.30. 26 km tälle päivälle on kylliksi.Voi näitä 1800-luvulla tuhottuja luostareita. Tässäkin katto on uusittu mutta sisältä kaikki on rauniona, paitsi tämä albergue, joka on mitä viihtyisin ja hyvin varustettu. Meitä on kymmenkunta majoittujaa; hollantilaisia, sveitsiläisiä ja espanjalainen. Ah ja kaikki puhuvat englantia.

Päivän sininen kukka.

Päivän kivisilta.

Huomisen päämäärä on Bodenaya. Siitä olen kuullut paljon hyvää. Taivalta on noin 20 km. Mies odottelee kiihkeästi, milloin alkaa Primitiivon vuorille kiipeily. Minulla on jo ollut vuorikiipeilyä. Ehkä jaan vielä päivän kauneuselämyksen. Here you are.