Camino 2

17.4.2012

Taalla Portugalissa ei paasekaan niin vain internettiin, joten enpa tieda, miten usein voin blogia pitaa.
Aloimme matkamme sunnuntaina 15.4 lentamalla Hgista Portoon ja sielta junalla Santaremiin. Iltahamarissa etsimme majapaikan vanhan ladyn luota. Han pitaa pensionaattia lahella asemaa.
Aaamulla 6.45 matkaan. Silloin nousee aurinko, eika meita enaa mikaan pitele sisalla. Ylhaalla vuoren rinteella katselimme heraavaa paivaa ja laskeuduimme caminollemme. Askel loi kevyt. Tietaahan sen ensimmaisena paivana.
Lahdimme banaanin voimalla matkaan. Kymmenen kilometrin paassa joimme aamukaakaot ja soimme juusto-tomattisampylan. Tanaan kuljimme peltojen halki. Maanviljelijat olivat parhaillaan istuttamassa maissia kuivaan maahan. Sadettajat toimivat.
Kyllahan he katsoivat kahta reppuretkelaista: "Kuka joutaa toukotoiden aikaan kulkemaan joutilaana...." He odottivat varmaans adetta - ja me tietenkin poutaa. Toivotaan yosateita, ei paivalla.
Kahdenkymmenen kilometrin jalkeen oli hedelmatankkaus ja kahvi. Sitten jasoimmekin jo perille Goleigaan. Takana 30 km. Majapaikan loysimme taas vanhan herran majatalosta. Huone 30 €. Talo oli parhaat paivansa  nahnyt (Restaurante O Te) ja menussa vain possua. No nalka silla lahti. Ranskalaisten perunoiden sijaan pyysin normaalit perunat ja sekos oli ihme.
Tanaan ilostutimme vastaantulijoita sanomalla "Bom dia" ja dian i piti venyttaaa pitkaksi. Nyt nousimme jo ensimmaisille vuorille tai maelle - korkeutta noin 13o m. Huomenna on edessa nousua koko paiva 400:aan metriin.
Tanaan manapaikkana on Bombeiros Voluntarios Tumarin kaupungissa.  Palokunnan talossa on pyhiinvaeltajia varten muutama huone. Nyt oli sangytkin. Se ei kuulema ole tavallista. Tanaan oli pilvinen paiva ja laaksossa nakyi satavan, me saimme muutaman pisaran niskaamme. Nyt etsimme ruokapaikkaa ja olemme kiitollisia lampimasta suihkusta, eilenhan saimme tyytya kylmaan.
Aamuisin kun heraamme eika viela viitsi nousta pimeyden tahden, kuuntelmee MB-soittimiamme. Taman aamun opetuksessa jain miettimaan mm. "Kun lapsi epaonnistuu tai tekee virheita, se on vanhemmalle haaste vahvistaa suhdetta lapseen, silloin lapsella on mahdollista oppia virheistaan" Aika viisas ajatus, nimittain turvallisessa suhteessa lapsella on vara pysahtya ja kuunnella ja oppia. Harmistunut vanhempi sulkee lapselta oppimisen ovan.
Lupasin perheenjasenille, etta blogin lukijoita ei saa vaivata pitkilla blogeilla, joten olkoon tama nyt aluksi.
Ja viela se, etta muita pyhiinvaeltajia emme ole nahneet. Tamahan on harvineisempi reitti. Aikaa jutella. Aikaa miettia. Aikaa rukoilla. Aikaa kiittaa.