Olemme paasseet Albergojen aitoon tunnelmaan. Kuvittele mielessasi 15 m pitka harjakattoinen ullakkohuone tai hyvakuntoinen navetanvintti. Sankyja rivissa molemmilla seinamilla 15 kpl ja valissa puolen metrin kautava. Varusteena muovipaallysteinen hyva patja. Muovi ilmeisesti hygieniasyista ja pikkuelaimia vastaan.
Lauantai-iltana kun tulimme illalliselta, oli makuusali jop pimea. Suurin osa matkalaisista nukkui tai odotti unta. Jokainen sisaantulija aasettui yopuulle hiirenhiljaa. Taalla yritetaan kaikin keinoin ottaa toinen toisiaan huomioon. Vahin erin alkoi kuulua tasainen hengityys - jostain vahvempi ja jostain kuorsauksen tapainen. Mikas tassa on ollessa, hyvassa makuupussissa ja odotellessa unta.
Sitten jotain epaalbergamaista; klo 22 pamahti jossain kayntiin disko. Lieneeko ollut joen toisella puolella olevalla kaupungin piazzalla, mutta musdiikki kuului kuin olisi ollut alakerrassa. Diskoa kesti 01. asti. Mina siirryin oman musiikin kuunteluun ja haravoin mb-soittimestani kuuluville sinne ladatut CD:t rattoisastihan aika kului niinkin.
Albergan vieressa oleva kirkon kello soitti pelmean soittonsa joka puoles tunti. Kaipa valilla nukuin, kun en kakkia lyonteja muista.
Aaamulla klo kuusi hiivimme repun ja makuupussin kanssa maukuusalista kaytavaan ja siella pakkasimme ja pesuhuoneessa pukeuduimme, etta emme hairitse niita, jotka viela haluavat nukkua. Joku muukin oli lahdossa samaan aikaan. Eddessa oli pitka paivanmatka, joten lahdimme ajoissa liikkeelle.
Oikestaan oli aika juhlallista kavella hiljaisessa sunnuntaiaamussa metsa- ja kylateita. Kirkkojen kellot soivat joka 15 minuutti, joten se loi oman varinsa aamun juhlallisuuteen. Tuolle aamulle sattui rankin/jyrkin nousu 405 metriin. Huikeat nakoalat yli laaksojen ymproiviin vuoriin asti.
Jos alkumatkasta ennen Portoa emme olleet tavanneet yhtaan pyhiinvaeltajaa, nyt heita on sitakin enemman. Viikonloppuna kuvaan ilmestyivat pyorailijaryhmat ja heita riitti ja riitti. Satoja varmaan. Nyt Espànjan `puolella on vaeltajiakin paljon, esim. tana aamuna saattoin kerralla nahda parikymmenta vaeltajaa ja nytkin nayttaa meidan Albergamme taalla Adondendelassa olevan melkein taysi (50 paikkaa).
Eilen tulimme Portugalin viimeiseen etappiin eli vanhaan Valencian kaupunkiin. Uskomaattomat linnoitukset ja niitten sisalla pikkukauppoja ja ravintoloita sisaltava vanha/turistikaupunki. Tunnelma kuin Tukholman vanhassa kaupungissa. Eilinen oli vaellusta ihanassa auringonpaisteessa. Tanaan saimme muutaman pienen sadekuuron.
Portugalissa ihmettyelimme maan autokantaa. Hyvia autoja ja hyvassa kunnossa;Mersut, Audit, Peugeotit, Volvot, Wolskwagenit, Renaultit.....ja autot olivat puhtaita, minka yleensa huomioin autoista helposti. Siis raihnaisia autoja ei juuri nakynyt. Varmaan suurella osalla kansaa ei ole autoa ollenkaan. Toinen piirre tuossa maassa oli siisteys ja sitten ystavalliset ihmiset. Vaikka portugalilaiset (esim. pyorailijapojat/miehet) saattavat olla meluisaa sakkia, niin he ovat hammentavan ystavallisia, juttelevat ja kyselevat, jos sattuvat osaamaan englantia. Palvelu oli aina ystavasllista, vaikka yhteista kielta ei ollut.
Tana aamuna siis HYVASTI PORTUGAL. Tuin kasupungin kautta tulimme Espanjan puolelle ja jo taman paivan aikana huomasimme, etta maa on kalliinpi. Edelleen kunto on hyva. Jalat valittavat vasymysta, kun tulemme majapaikkaan, mutta suihkun ja hetken levon jalkeen olemme valmiita etsimaan ruokapaikkaa. No, tanaan se on taas uusi seikkailu, kun kielikin on vaihtunut. Piti kaivaa espanjan sanakirja esille!
Eilisen kukka; sormustinkujkka, joka alkaa kukintansa. Sita olen epatoivoisesti yrittanyt istuttaa mokin pihaan, mutta huonolla mesestyksella. Jonain vuonna se tulee itsekseen ja haviaa taas. Cornwallissa niita kasvoi kuin meilla horsmia. Taman paivan kujkka ja tuoksu; freesia, sen tuoksusta muistan aina aitienpaivan, jolloin oli oppikoulun eka luokalla ja kavin koulua toisella paikkakunnalla. Olin saastanyt kitkemisrahoja ja halusin ostaa aidille oikein kukkakaupasta aitienpaivakukat (eka kerran meidan talossa). Sain viidella markalla yhden ruusun ja kaksi freesia. Ne olivat jo nuutuneessa kunnossa kun annoin ne aidille, mutta se tuoksu jai mieleeni. Aiti kiitti kuylla mutta tapansa mukaan sanoi:"Mita sie nyt vahia rahojasi panit tuommoiseen turhuuteen". Silti edelleen ilahdun, kun tunnen freesian tuoksun. Se kertoo pienen 11-vuotiaan onnellisesta halusta ilahduttaa aitia.
Paivan aani; kahden kalkkunan keskustelu - ehka ennen pataan joutumista.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; eilen se oli tuo kirkonkellojen soitto. Tai se on tavallista joka paiva. Se kuitenkin kertoo siita, etta kirkko ei ole marginaalissa, vaan nakyvana ja kuuluvana jokapaivaisessa elamassa. Tman paivan PYHIIN vaeltaminen on kaikkien kiviristien, pikkukappeleiden, Jeesuksen patsaiden/kuvien, Marian ja pyhimysten patsaiden ja kuvien muistelemista, mita olen matkallamme nahnyt. Ne ovat arjen keskella ikaankuin muistutuksena toisesta todellisuudesta, pyhasta, joka on nakymattomana lasna. Arvostan, etta merkit ja symbolit ovat nakyvana lasna. Muistutuksena.
No comments:
Post a Comment