Kyllapa Allbergan pihalla kavi kameroiden kuhina tanaan kun ovella jonossa oli kolmisenkymmenta reppua. Aikamoinen naky. Ja jonottajia tietysti saman verran ja pyorailijat lisaksi. Tanaan on tiella ollut Camino I tuntu. Vaeltajia kymmenia ja pyorailjijat eivat mahdu sataan. Monet aloittavat Portosta, siksi liikenne vilkastuu. Useimmat ovat saksalaisia, joku italialainen, muutaman ranskalainen ja yksi pariskunta Australiasta. Rouva ilahtui kun kuuli, etta olemme Suomesta. Han kavaisi pari paivaa Hgissa, kun oli opettajavaihdossa Linkopingin Yliopistossa Ruotsissa.
Albergoihin paasevat kavelçijat ensin ja sitten pyorailijat, jos jaa tilaa. Eilinen Portelan Alberga oli uusi ja HIENO, puuparkettilattiat ja valoa ja lampoakin. Tamakin on uusi. Tanne mahtuu ehka 60 majoittujaa.
Alamme hahmottamaan portugalilaisen kylan elamaa. Aamulla kun koirat ja kukot ovat heranneet, tulee leipa-auto ja jattaa muovipussissa talojen oven ripaan leipaa. Kohta ilmestyvat portinpieliin roskapussit ja roska-auto korjaa ne. Ehka ei joka paiva. Sitten tulee vihannes- ja hedelma-auto ja kala-auto ja puolen paivan jalkeen sosiaalihuollon pakettiauto, joka tuo ruokapaketit todennakoisesti vanhuksille.
Emannat ja vanhat isannat ahkeroivat kasvimailla kitkemispuuhissa. Kasvimaat ovat kuin meilla heinakuun lopulla. Maissia istutetaan pelloille ja jotkut pellot ovat muhevalla mustalla mullalla, mita odottanevat istutettavaksi! Kasvimaalla on syotavaa vaikka milla mitalla. Ja joissain multapellolla haaraa traktori rikkaruohoruisku perassa. Voi kun tuli ikava omia luomupeltoja.Oi niita parsakaalin maaria, mita taalla kasvatetaan. Onneksi olemme saaneet niita myos ruuaksi.
Tanaan kevyt paiva (25 km), istuskelimme valilla, soimme aamiaista 12 km jalkeen, hedelmia matkalla ja sitten olimmekin kolmen maissa Ponte de Limassa. Jalleen yksi kaupunki, joka sijaitsee ison joen rannalla. Alberga avautui 17, jten ehdimme Pastelariaan...
Portugalilaiset ovat iloista vakea ja jarjestavat juhlia ja elamaniloa mennen tullen. Olemme nahneet monta katukonserttia; kansallisena juhlapaivana mustiin jakkupukuihin ja mustaan viittaan pukeutuneetoikeustieteellisen tiedekunnan tytot soittivat ja lauloivat aseman edessa; rummut, kitarat, mandolinit, huilu, tamburiinit ja laulu ynna koreografia. Kertoivat esiintyvansa harva se viikko (kerroinkohan jo taman?), elilen Barveloksessa oli soittokunta marssimassa ja vanha nainen kantoi lippua edessa. Lapset sanoisivat, etta oli han vanhempi kuin sina..., tanaan taalla kaupungissa valkopaitaisten nuorten miesten rumpujoukko marssi pitkin katuja ja sitten yhdesta ravintolasta tuli kadolli viitisenkymmenta ihmsita punaiset neilikat kadessa, soittajina kitaristi, huuliharpisti ja haitarin soittaja ja vaki lauloi ja tanssi. Kuvittelimme, etta he kuuluivat samaan sukuun ja juhlivat jotain perheenjasenta. He olivat jokseenkin tavallisissa arkivaatteissa, vanhoja ja nuoria. Niin etta kuvittelepa tallaista Suomen kaduilla.
Paivan aani; kaki, joka kukkui, lieko ollut matkalla Suomeen. Vavy tietaisi kaen liikeista tahan aikaan.
Paivan kukka; kummallinen lupinin nakoinen kukka, jota kasvaa isoja aloja, ihan kuin viljeltyna. Kukinto harvempi kuin lupinilla, vareja haalea lila, sininen ja kirkkaan keltainen. Mita lie?
Paivan maku; tai eilisen oli hunaajameloni. Mangoja ja meloneja loytyy vain kaupungeista. Greippeja en loyda mistaan, vaikka len nahnyt greippipuita.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; jotain sykahdyttavaa oli siina kun yksi pyorailija pysahtyi kun naki meidat kamera kadessa. "Haluatteko etta otan teista kuvan " "Yes, yes, very kind of you" Ja se tapahtui viela toistamiseen, kun pidimme lepotaukoa samassa kohdassa toisen pyorailijaryhman kanssa. Hyva jatkoi kirtamista kun tuossa kaupungin rannassa yksi pyorailijaryhma asettui kuvaan ja yksi oli sen nakoinen, etta mistahan loytaisi kuvaajan. Silloin Mies pompahti pystyyn ja meni ottamaan kuvan. Hyvan tekemisessa on siemen pyhyytta.
Paivan tuoksu; lantaloita tyjennetaan pelloille. Se tietaa hyvaa satoa.
No comments:
Post a Comment