Tosin viime vuonnakin vapunaatto kului Caminolla, mutta hiukan aurinkoisemmissa merkeissa. Tanaan on ollut todellinen sadepaiva. Tihkuavaa sadetta tanne iltapaivaan asti. Saatiedotus piti tata sataisimpana paivana seuraavaan kymmeneen paivaan nahden. Taivalsin suunnittelemani 20 km Soto de Luinaan. Voimia olisi ollut kavella eteenpain. Istuin yhdessa baarissa, soin peregriinon lounaan (kaksi paistettua munaa, yksi ruokaisa makkara ja ranskalaiset perunat). Kylla tuolla parjaa vappuun asti. Onkin aikaa kun olen syonyt ranskalaisia tai paistettua makkaraa. Odottelin poutaantumista. Tiesin kylla etta kylassa on Alberga, joten ei hataa. Kun kaksi tuntia oli kulunut, paatin jaada tahan kylaan. Alberga on vanhassa, kauniin nakoisessa koulussa, eika maksa mitaan, ei edes vapaehtoista maksua.
Eilen paatin ohittaa Avileksen kaupungin junalla. Eksyn niin perusteellisesti isoissa kaupungeissa ja eksyksissa olin etsiessani asemaa. Kun vihdoin kysyin, missa asema mahtaa olla, eras iakas mies tuli ja ymmarsi sen verran englantia, etta kysyi voiko han saattaa minut asemalle. Matkaa kertyi varmaan pari kilometria liikenteen valissa puikkelehtien. Han opasti viela lipun ostamisessa ja oikean laiturin loytymisessa. Sanoin hanelle, etta han oli taman paivan enkeli. Han vahatteli ja sanoi, etta han ei ole enkeli van muuten hyva ihminen. Nyt minulla oli kayttoa eilen oppimallani sanonnalla Deo te bendigo. Sen sanoin kun kiittelin hanta ja lisaksi sain vuolaat espanjalaiset poskisuudelmat. Eilisen enkeli.
Olen kayttanyt valilla pyorareitteja. Ne saattavat olla pidempia, ehka joskus saattavat oikaista.
Sateella nimittain laaksoissa kulkevat polut ovat todella marat ja mutaiset. Suuri osa metsateista
on jollain tavalla pallystettyja. Ehka vuoristojen sateessa ne kuluisivat kulkukelvottomisi. Silti jaa paallystamattomia polkuja.
Olen luopunut yhdesta paivan high lightista eli café con lechesta. Olen nukkunut harvinaisen huonosti yoni. Milloin en saa unta, milloin herailen tavan takaa. Kokeilen, auttaako kahvittomuus. Viime yon nukuin erinomaisesti. Tosin otin myos Buranan kuvitellen, etta se voisi relaksoida. Voihan olla, etta ruumiini on ylivirittyneessa tilassa ja siksi sen on vaikea rauhoittua.
Halusin viime yoksi Albergaan (kaksi edellista pensionaateissa) ihan albergan tunnelman ja kanssamatkaajien vuoksi. Huonetoverinani oli ikaiseni hollantilainen nainen. Hanella polvi oli kipea ja han jatkoi junalla. Eilen tapasin liettualaisen Jorgenin, jonka olin tavannut perjantai-illan Albergassa. Han jatkoi viela matkaa, kun itse jain San Estebain meren rannassa olevaan Albergaan. Tapaan harvoin niita, joita olen aikaisemmin tavannut, koska paivamatkani ovat ehka keskimaaraista piudempia. Tanaankin sadevaelluksella tapasin saksalaisen miehen ja amerikkailen opiskelijapojan. Molemmat sanoivat etta 25 km on paivan maksimi. Amerikkalainen oli aloittanut eilen. Han kulki lenkkareissa ja ilman opaskirjaa. Kehotin hanta hankkimaan edes luettelon Albergoista, koska han halusi majoittua mahdollisimman halvalla eika majapaikkoja ole tarjolla joka kylassa. Albergojen valimatka talla reitilla on 20-30 km. Mielenkiintoista taas, keta taman paivan majapaikassa tapaan.
Caminolla vallitseva tunne on ILO. Se voi syntya kun sade hellittaa, tai sateensuoja loytyy. Se voi vallata, kun tajuan taas uudelleen, etta nyt olen todella taalla. Se syntyy nuolen/merkin nakemisesta tai kanssamatkaajan tapaamisesta. Yksinaisilla taipaleillakin ilo seuraa mukana. Huolet ovat kaukana, silla taman hetken huolia on yleensa vain; missa seuraava baari, kauppa, internet tai majapaikka.
Eilisen opetus kertoi huolehtimisesta. Meilla on kahdenlaisia huolia; niita, joihin voimme vaikuttaa ja 90% on niita, joihin emme voi vaikuttaa. SIIS johtopaatos; tee ihmeessa jotain niille huolille, joihin voit vaikuttaa ja opettele sivuuttamaan ne huolet, joihin et silla hetkella voi vaikuttaa. Jos huolehdin nyt, mista Santiagossa loydan paikan, jossa voin tehda chek-in lennolleni ja tulostaa maihinnousukortin, huolehdin asiasta, johon tuskin voin talla hetkella vaikuttaa. "Riittaa kullekin paivalle oma huolensa". Sita opettelen ja huolettomuus on taalla suhteellisen helppoa.
Paivan kukka: pasunakukka. Kukat jopa 20 cm. Ja Suomessa sita yritetaan epatoivoisesti kasvattaa ruukussa puutarhassa. "Kun pasuna antaa epaselvan aanen, kuka silloin valmistautuu taisteluun".
Paivan aani: eiliset teollisuusalueiden aanet; kolina, koputus, suhina, pauhina, natina ja jyskytys. Teollisuusaluetta oli kilometritolkulla matkallani, siksikin halusin valttaa Avileksen teollisuusalueen.
Paivan ihmetys; sanomalehdissa olevat kuvat lumipalloja heittelevista espanjalaisista ja puistossa hiihtavista lapsista. Ilmeisesti maan keskiosassa sateet ovat tuleet lumena.
Paivan ilo: sateen valissaolevat vahemman sateiset jaksot. Ilo ovat myos kengat, jotka pitavat vetta.
Hyvaa vappua.
No comments:
Post a Comment