Kouluaikana en oppinut Kantabrian vuoriston nimea kun silloin en viela osannut ottaa muistisanaksi Kantasta. Vasemmalla puolellamme siintaa tuo vuoristo lumihuippuineen, oikealla meri ajoittain.
Eilen pidimme monta kahvi ja hedelmataukoa. Ei siksi, etta taalla on halpa kahvi ( kahvi+kaakao+lautasellinen pikkuleipia+pieni kolmioleipa 4 E) vaan siksi, etta miehen polvi on kipea. Kaksi paivaa han sinnitteli kipealla polvella. Eilen illalla han sanoi, etta talla polvella ei kavella(rukoilijat huom!). Jos han sanoo noin, silloin on tosi kysymyksessa. Kaksi Buranaa (2x400) ei hellittanyt kipua).Mies jatkoi aamulla junalla Lanekseen ja mina kavelin. Camino jatkuu junaillen.
Edelleen kaunis paiva. Huomiseksi ja ylihuomiseksi luvataan sadetta. Mita silloin, siita ei ole aavistustakaan.
Nousemme ja laskemme paivittain noin 700 m. Tosin olemme kayneet vain noin 200 m korkeudessa. Sieltakin nakee kauas. Nousuissa minua auttaa kihelmoiva ajatus siita, mita nousun jalkeen avautuu. Usein avautuu uusi nousu, mutta joskus huikea maisema laaksoon tai vuoristoon tai merelle. Nousun vaivoissa voi katsoa taakse ja muistuttaa itsea, mista on tullut. Naina paivina on riittanyt kuumuutta. Tosin metsatiet tuovat varjoa ja eukanlyptysmetsat lisaksi oman Camino-tuoksunsa.
Kaksi paivaa ilman eksymista. Merkkeja on tarkattava. Vaikka edessa oleva helpompi tie houkuttaisi, Caminon merkki on etsittava ja suostuttava kapeaan tai nousevaan tiehen. Edes edellakukijoiden valintoihin ei aina ole luottamista. Hekin voivat menna harhaan.
Matkaa on tehty viikko. Jos haluat seurata reittiamme, etsi internetista Camino del Norte. Siella on monia reittikarttoja ja kuviakin.
Paivan aani: kaki kukkuu. Ehka matkalla Suomeen
Paivan kukka; omenapuut ja kirsikkapuut
Paivan elain; sisiliskot, joita vilisee tien vieruksilla
Paivan high light; saapuminen allbergaan, joka on rakennettu entiseen asemarakennukseen
Paivan vaeltajat: kaksi hollantilasta sisarusta, toinen jalkavaivainen (bussilla) toinen
No comments:
Post a Comment