Eilinen paiva osoitti, etta miehen polvella ei kavella. Hanen arvionsa nettia selattuaan oli nivelsiteitten venahdys ja tulehdus. Siispa etsimaan paluulentoa. No se loytyi taksi illaksi ja niin tiemme eroavat.
Taman aamun opetuksissa puhuttiin vastoinkaymisita ja sanottiin etta tarkein kysymys ei ole Miksi, vaan miten selviamme taman uuden todellisuuden kanssa. Siispa on otettava uusi alku, jossa on uudet realiteetit. Siis yksin matkaan. Onneksi olemme kavelleet Camonoita enka pelkaa lahtea yksin. Vastuu tulee kylla toisenlainen. Vastuu kaikesta yksin; nuolista, reitista, allbergojen loytymisista yms. Kommunikaatio muuttuu. Enaa emme me jaa kokemuksiamme. Tekstiviestien valityksella se on rajoitettua. Siis siirryn keskusteluun itseni kanssa. Kysyn itseltani, mita nakemani, kuulemani merkitsee minulle.
Uusi vaihe on myos se, etta tanaa puolen paivan aikaan alkaa sade ja epavakaa saa jatkuu viikon. Siihen totuimme jo viime vuonna, mutta kylla aurinkoinen saa on ihana. Kuluneen viikon muisto kuitenkin on kaunis, ehyt ja hyva.
Kiitos tahanastisesta matkasta. Camino jatkuu.
No comments:
Post a Comment