Kun tien varressa huomasin baarin, jossa oli internet, syoksyin oitis tanne kesken lauantai iltapaivan ja kesken matkan ( 7 km jaljella Montonedoon). Eilen Ribadeon kirjastossa kone kylla avsi blogini, mutta ei avannut enaa valikosta kohtaa, etta voin kirjoittaa. Ja uskollinen it-tukihenkiloni on kaukana.
Neljan sadepaivan (4/16) jalkeen on olut ihanan aurinkoisia paivia. Ihana sanaa liittyy siihen, etta kuitenkaan ei ole ollut liian kuuma, vaan sopivasti tuulenhenki on viilentanyt vaellusta.
Tanaan on ollut paljon nousua, ehka eniten (930 m). Nousut eivat ole minun lajini. Opaskirja lukee vahemman nousuja seuraaville paiville.
Olen siis jattanyt meren Ribadeossa. Siella muuten Alberga on hulppealla paikalla ihan meren rannalla kalliolla. Se on muutnekin hyva Alberga. tassa valilla on ollut Albergoja, joita saksalainen opaskirja kuvaa "einfach". Ne ovat yleensa vanhalla koululla. Iso sali, 20-30 sankya(kerros). Ei keittiota, oleskelutilaa. Pesutilat ja lammin suihku sentaan on. Hyvalla ilmalla se on ihan yes. Olen saanut Albergoissa hiukan matkaseuraa. 8 kussakin 6-7 yopyjaa). Tosin aina emme voi kommunikoida kun olemme niin eri kieliryhmista.
Amerikkalisen pojan kanssa olin kahden La Caridadin Albergassa. Hanen lenkkarinsa ja farkkunsa olivan sateitten jalkeisena aurinkoisena paivana kuivuneet. Han kavi nukkumaan klo 19 ja jai aamulla nukkumaan 7.30 kun lahdin. Ihanat unenlahjat noilla nuorilla. Nukkukaa kun voitte. Mina olen nukkunut kohtuullisesti. Heraillyt, mutta saanut uudelleen unen. Kuuden jalkeen uni ei enaa tule, joten kuuntelen pari opetusta ennen kuin lahden auringon noustessa.
Sain takaisin paivan high lightin, jonka menetin muutamaksi paivaksi. Nyt olen pyytanyt cafe con lecheni eri tavalla "poco cafe, mucho leche". Se herattaa hilpeytta, enka tieda sen oikeakielisyydesta, mutta nyt olen saanut laimeampaa kahvia eika se ole vaikuttanut youniini. Tosin olisihan minulle viela jaanyt ( ja on edelleen) toinen paivan high light. Se on hetki kun suihkun jalkeen kommin makuupusiin, otan opaskirjan esiin ja katson mista olen tullut ja mihin olen huomenna menossa. Ihanan raukea hetki. Jos Albergassa ei ole ketaan jonka kanssa voisi kommunikoida, otan Mb-soittimen ja kuuntelen. Nyt on aikaa jopa keskittya kuuntelemaan musiikkia, joka on aikaisemmin soinut taustamusiikkina. Soittimelleni ladattiin musiikkia, jota en ole paljon kuunnellut, joten nyt se tulee tutummaksi.
Kun vaellan yksin, huomaan etta sosiaalisuuden tarve heraa. Miehen kanssa juttelimme ja jaoimme. Minun Caminoni ei ole eristaytymista omasta sosiaalisesta ymparistosta. Huomaan lahettavani tavallista useammin viesteja ja ilahdun jokaisesta viestista. Haluan kuulla perheenjasenten kuulumisia. Kuvat lastenlapsista ilahduttavat kovasti. Heita on jopa ikava.
Kavelya takana 16 paivaa. Jaljella 7. Alun perin suunnittelimme paatepisteeksi Ribadeoa. Yksin vaeltaessa kuljen pidempia matkoja. Yhdessa pysahtelimme kirjastoihin (internet) tai muihin mielenkiintoisiin paikkoihin. Yhdessa kokeminen on merkittavampi kuin yksin. Yksin olellessa sulattelen nakemaani kavellessani. Nyt siis tavoitteena on Santiago. kahden vaeltaessa taman vaelluksen tavoite oli vaeltaa KAHDEN sinne minne ehdimme, nyt maarittelin uuden tavoitteen.
Olen siirtynyt Atsuriasta Galiciaan. Eron huomaa. Tama maakunta on koyhempi, ei hulppeita taloja. Pienia maalaiskylia, joissa on 1960-luvulle pysahtynyt tunnelma. Kylat harvassa. Ensimmainen kahvipaikka loytyi Ribadeon jalkeen 20 km paasta. Galitcialaiset ovat tietoisia ja ylpeita identiteetistaan. Eraalla tavalla he haluavat olla toisinajattelijoita, jopa Caminon merkkien simpukoiden sakarat osoittavat eri suuntaan kuin muualla.
Paivan aani; lintujen aamukonsertti eukanlyptusmetsassa. Kuin lintujen kevatkonsertti Suomessa kun peipposet ovat tulleet
Paivan kukka: tadyke. Kuinka isoja ja sinisia tuon pienen luonnonkukat voivat olla
Paivan elain: vuohia monen talon karjatarhoissa
Paivan opetus: jotkut ovat kyselleet, miten valmistautua Caminolle. Olettele loikkaamaan. Se on tarpeellinen taito sateen jalkeen. teilla voi olla isoja latakoita ja kantavien paikkojen vali voi olla pikta.
Paivan vihje: kun vaellat sateella tai sateen jalkeen, kayta reitin valinnassa luovaa harkintaa. Jos maantie kulkee kohtuullisen lahella reittia, valitse se, silla etenkin laaksoissa tiet voivat olla mutaisia. Joskus ne ovat sita vuorillakin.
Paivan ilo: saksalainen opakirja Cordula Rabe. Camino del Norte Jakobsweg. Saksalaisella tarkkuudella reitti on selostettu sellaisista paikoista, joissa merkinnat luonnossa ovat huonoja. Ilo on sekin, etta unohdettu saksan taitoji on elpynyt riittvasti.
Paivan harmi: internet aika loppuu ihan pian enka ehdi tarkistaa tekstia. Lapset ovat huomauttaneet kirjoitusvirheita. Terveisia vaan jokaiselle, jota virheet harmittavat.
Camino jatkuu.
No comments:
Post a Comment