Erityinen päivä 24.7.21

 Peregriinojen normi aikaan (7) matkaan ja aamiaiselle Nauvoon ( 4 km) Köpmansin cafe&Ravintolaan. Saaristolaisleipä ilmeisesti edusti paikallista ruokakulttuuria. Ruokakaupan kautta matkaan, sillä edessä oli päivä ilman kahvi-tai ruokapaikkoja.

Vaeltajat ehkä ihmettelevät näitä ravintopäivityksiä. Hehän kantavat kaiken mukanaan ja trangialla saa retkimuonat hetkessä. No kyllä mekin olemme ruokia ja telttoja kantaneet pitkin Lapin tuntureita ja Kungsledenillä. Kun ensi kertaa olimme Caminolla, riemastuimme että ruokaa ei tarvitse kantaa ja matkan voi selvittää 7 kg repulla. Siksi vanhasta muistista kaipaamme fasiliteetteja reitin varrelle. Kun Mies sai mittariin 70, hän sanoi että telttailun kiintiö on täynnä.

Pyhän Olavin vaellusreitin maamerkki löytyi Nauvon kirkon edustalta.

Tämän päivän reitillä saimme korvauksen eiliselle vilkkaalle Saaristotielle. Reitti kulki Nauvon jälkeen kärryteitä, maanteitä ja kylätietä.

Vadelmia olisi, mutta ne ovat jääneet pieneksi. Ne ovat ihanan makeita.

Olipa mukava törmätä tähän keskellä ei mitään.

Olemme seuranneet reittiä outdooractive.comista löytyvästä reitin aktiivikartasta. Se löytyy hakusanalla Pyhän Olavin merireitti ja vaihtoehdoista www. Outdooractive.com. Kun karttaa suurentaa ja klikkaa vasemmassa alareunassa olevaa kompassia, aktiivisuus aktivoituu. Näin ainakin minulle.

Merkit ovat vähentyneet. Silloin tällöin niitä putkahtelee etenkin teiden risteyksissä. Kuitenkin täällä pärjää hyvin kun netin kartta on käytössä.

Pyhän Olavin merireitin info-videossa kerrottiin että reitin varressa on paikallisia pikkupuoteja, joissa on myytävänä paikallista tuotantoa. Sitä varten on hyvä varata kolikoita, koska ne toimivat itsepalveluperiaatteella. No, tämä oli ainoa joka oli meidän reittimme varrella. Matkaamme tarttui rusinakakkuja. Nam.

Evästaukoja varten on tarjolla monia hyviä paikkoja.

Maanviljelijä minussa ihmettelee kypsyneitä vehnäpeltoja

Nämä tiet ovat miellyttäviä kulkea.

Kun 28 km on kävelty, saavuimme Kaptensgårdeniin. Siellä tekstiilitaiteilija Svanhild Åboende pitää vierashuonettaan peregriinoja varten vapaana.

Tästä lasikuistista oli pakko ottaa kuva.

Svanhild teettää suunnittelemansa vaatteet Bennissä ja työllistää sekä naisia että miehiä. Hän kertoi, että työt sujuvat paremmin kun paikalla on sekä miehiä että naisia. Jos työpaikalla on vain naisia, aikaa kuluu paljon juoruiluun!!😀.

Me saimme majapaikaksemme  pihatuvan, koska se oli nyt tyhjänä.

Lämmitimme saunan ja niin saimme lämmintä vettä. Tämä oli hyvä päätös viimeiselle illalle. Huomenna jäljellä 4 km Pärnäsin venesatamaan. Aamiainen on luvattu 10.30. Mitenhän saamme aamun kulumaan kun heräämme viiden jälkeen. Ehkä suuntaamme rantaan.

Laskimme että tällä vaelluksella majoitukset aamiaisineen maksoivat 220/henkilö. Vuorokausi maksoi noin 65€, Caminolla selviämme 30 eurolla. Kotimaassa vaellettaessa selviämme ilman lentohäpeää ja tietty myös hintaa. Suositeltavaa.

Päivän kukka: jälleen tuntematon, mutta kuulunee kurjenpolviin.

……..

Tämän päivä on erityinen. Tänään toteutui tämän pyhiinvaelluksen merkityksellisin asia. Kerroin toisena päivänä Pojasta. Hänen tätinsä oli pyytänyt kuvaamaan onnettomuuspaikan, sillä se konkretisoi yhdellä tavalla läheisten surua. Partiohuivi oli merkkinä paikalla.

Tämän pyhiinvaelluksen päivät ovat sisältäneet rukousta Pojan läheisten puolesta. Joukkoon kuuluu paljon hänen kavereitaan.

Rukous on laajentunut koskemaan muita läheisiään menettäneitä; hukkuneiden läheisiä, Saksan, Kiinan, Belgian tulvien uhrien läheisiä, väkivallan kohteena olleitten läheisiä, koronaan kuolleitten läheisiä….voi miten paljon tähän maailmaan mahtuu tänään menetyksen surua. Mitä rukoilen? Siunaan ja rukoilen shalom-rauhaa.

Itselleni ja kollektiivisesti tällä vaelluksella olen rukoillut:”Herra opeta laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan sydämen”. Paraisten kirkon alttarin vieressä oleva kello muistutti tästä.

Kohti Nauvoa 23.7.21

 Villa Reuter on mitä suositeltavin paikka vaikkapa lapsiperheelle, koska siinä on myös huoneistoja ja sellaisille jotka haluavat katsella saaristoa yhdestä kiintopisteestä käsin. Willeroy&Bochin unikko astiasto kruunasi varustuksen. Tämä ei ole maksettu mainos.

Lähdimme liikkeelle klo 7 kuten kunnon peregriinot tekevät. Matka oli 28 km mutta jalat alkavat jo tottua taivaltamiseen. Jäykkyyden lisäksi ei ole muita vaivoja.Aina Nauvon saarelle asti oli pyörätie, mutta loppupäivä oli tuskallista Saaristotien reunaa ja liikennettä oli paljon. Tosin olisimme saaneet kulkea osan matkasta kylätietä mutta kulinaristiset houkutukset voittivat. Nimittäin jo kotona olin haaveillut Sattvikin kalaherkuista mutta ohitimme paikan jo vaille kahdeksan ja se avautuu klo 10.

Siksi halusimme edes yhden kala-aterian ja jätimme Pyhän Olavin reitin osaksi aikaa ja kuljimme Saaristotietä erkanemisen jälkeen 2 km ja löysimme Fiskmarket& Café Troolen.

Jos kalaruoka jää matkan  ainoaksi, kannatti tulla.

Muutenkin todettakoon että Nauvo-Parainen lautan molemmin puolin on kelpo kioskikahvilat, joten saimmekin itsemme ravittua matkan varrella ilman omien eväiden kaivamista esiin. Kioskit avautuvat klo 10.

Tämä on Nauvon puoleinen

Ja tämä Paraisten suunnassa.

Hyvin tuli Espanjan Camino mieleen tästä bocadillosta!

Yksi odotettu kohde oli lossimatka Lillmällön saarelta Nauvon saarelle.

Matkalla ehti ihailla maisemia.

Muutenkin meri ilahdutti silloin tällöin ja sillat myös.

Norrgårdin mökkikylä oli 1,5 km reitiltä ennen Nauvon keskustaa. Kylä oli luku sinänsä, parhaat päivänsä nähnyt ja ”Siivoa jälkesi” periaatteella toimiva. Tämä on peregriinolle juuri sopiva: vuoteet, tyyny ja peite, itsellä silkkipussi, ja tarjolla myös sähkö. Talousrakennuksessa suihku ja keittiö. Mökin hinta on 30 €. Mitäpä muuta tarvitsemme kahden luxus paikan jälkeen.

Olemme kävelevänä parina monelle ihmettelyn aihe. Kukaan ei ole kuullutkaan Pyhän Olavin merireitistä. Mies usein kuuluttaa ikämme niin ihmettelyn aiheet laajenevat.

Päivän kukka on laventeli. Tätä kasvoi Villa Reuterin rannassa.

Maanviljelijä minussa ihmettelee, että kaura alkaa olla kypsää ja on heinäkuu. Vehnä on monin paikoin keltaista.

Kaksi päivää jäljellä. Huomenna tavallinen ja sunnuntaina lyhyt.

Pyhän Olavin merireitti 22.7.2021

 

Villa Wolaxisissa yöpyminen sai yllättäen erityisen merkityksen kun kuulimme että tuttavaperheen tänä keväänä ylioppilaaksi päässyt Poika oli ollut töissä Villa Wolaxissa ja olisi ollut syksyn aina merivoimiin menemiseen saakka tammikuuhun ellei hän olisi odottamattomasti kuollut moottoripyörä onnettomuudessa kesäkuussa. Koskettavat hautajaiset olivat viime perjantaina. ” Hän oli hyvä, pidetty, luotettava ja iloinen poika”, henkilökuntaan kuuluvat kertoivat yhtä liikuttuneena kuin minä. Elämän arvaamattomuus. Sanattomuus.

Aamu alkoi peregriinolle ennen kokemattomalla hotelliaamiaisella. Ihmeeksemme kävely sujui eilisestä kankeudesta  huolimatta. Ilma oli puolipilvistä, sopivan tuulista, päivällä paisteista ja 22C. Onneksi saimme kulkea paljon puitten varjostamia teitä. 

Ennen Paraista olisi ollut Kirjalan kahvitupa kohta  Kirjalan sillan jälkeen. Eipä vielä kahvittanut äskeisten croissant kahvien vuoksi.

Löytyipä sillan ja Paraisten puolivälistä Rallen kahvi ja ruokapaikka. Tosin sitäkään emme testanneet, sillä toivoimme että nälkä ehtisi tulla kun saapuisimme Paraisille. Siellä lounastimme Kamun lounaspaikassa hyvässä buffet pöydässä.

Yksi tavoitteemme oli Paraisten kirkko. Istuimme pihalla ja kirkkoherra pysähtyi juttelemaan. Olipa lämmin ja kohtaava hetki.

Paraisten kirkkossa on keskiajalta peräisin oleva Pyhä Birgitan patsas ja vastikään Kansallismuseosta tuotu Pyhän Olavin patsas. Ne piti tietysti kuvata.

Tällä reitillä on osattava ennakoida tai suunniteltava etukäteen majapaikkojen lisäksi, missä voi syödä ja milloin on ostettava ruokaa. Nyt meidän oli ajateltava ruokaostokset Nauvoon asti eli lauantai aamuun. Sitä ennen ei ole Lauttarannan kioskia kummempaa kuulemma.

Tänään majoituimme Villa Reuterissa. Sekin on 2-3 km reitiltä syrjässä. Itse asiassa Pyhän Olavin merireitin infokarttojen  perusteella en tajunnut, että ko paikat eivät ole reitin varrella. Vielä hullummin kävi kolmannen yön kanssa. Kirjais Kursgård osoittautui  6 km reitiltä.Sen peruimme ja saimme Norgårdin mökkikylästä mökkeröisen. Joitain reitin varrella olevia B&B paikkoja olin kysynyt, mutta aina kerrottiin että heinäkuu on täyttä.

Tämän illan maisema ikkunastamme. Saimme tai jouduimme ottamaan luxus huoneiston, jossa on keittiö-olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Tämä on modernisti sisustettu vanha koulu, joka tarjoaa huoneita ja huoneistoja lomailijoille. Rannassa on kajakkeja ja veneitä vapaasti käytettävissä. Emme ole koskaan vaelluspäivän jälkeen olla turisteja!!!

Heinäkuu ei ole parasta vaellusaikaa mahdollisen kuumuuden ja lomasesongin takia. Meidän vaellus sijoittui tähän koska matkamme vaihtuu sunnuntaina Pärnäsissä privaatti purjehdukseksi, jos Jumala suo.

Molempina päivinä kilometrejä on kertynyt noin 29. Tämän päivän reitti kulki pyöräteitä päätien molemmin puolin. Olen muuten tosi kiitollinen että Mies (78) on halukas kanssani (72) tällaisiin seikkailuihin. Matkat ovat lyhentyneet, mutta aina sanomme ”Nyt kun vielä….nilkat, lonkat, polvet yms toimii…”

Päivän kukka on jälleen minulle uusi, mutta mataroihin se kuuluu

Matkaan 21.7.21

 Koska Caminolle haaveilu on kolme kertaa osoittautunut turhaksi ja Jaakon tien vaellus Rengosta Turkuun peruuntui, kun osallistujia ei ollut tarpeeksi, päätimme kokeilla Pyhän Olavin merireittiä Turusta Korppooseen.

Tänä aamuna junaan ja Turun Tuomiokirkon pyhiinvaellustoimiston kautta reitille. Tästä blogista teen informatorisen, koska reitin palveluista on vähän tietoa. Itse reitistä on hyvät kartat: Pyhän Olavin merireitti ja outdoorin sivuilta löytyy parhaat tiedot.

Reitti on huvin merkitty.

Koska reitti on saatu aikaan EUn tuella, toivoisimme että hyvän reitin lisäksi olisi saatavilla enemmän tietoa makoitusmahdollisuuksista, kaupoista ja ruoka-ja kahvipaikoista.

Lähtötunne oli sama kuin aloittaessani ranskalaista reittiä St.Pied de Portissa. Arvelutti jaksanko ensimmäisen pitkän päivän. Caminolla pelkäsin Pyreneittem ylitystä (28 km), mutta nyt pelkäsin jaksamista olemattomalla harjoittelulla. Kävely on ollu enimmäkseen mökki-sauna-teranssi-leikkimökki-kasvimaa-hiekkalaatikkojen välien kulkemista.

Lähdimme matkaan aika heikoin tiedoin: yöpaikat oli kyllä varattu, kolmeen kuului aamiainen. Toisaalta luotamme että ruokaa ja kahvia löytyy. Olemmehan joskus kävelleet 16 km ennenkuin aamiaista löytyi. Emme kanna ruokaa, muutama proteiinipatukka on mukana hätähetken varalle.

Lähtiessä söimme hyvän lounaan Tuomiokirkon kupeessa Gräddassa Piispankadulla. Jätin kahvin väliin ja haaveilin että matkalta löytyisi kahvila. Eipä löytynyt. Reitti ei mennyt Kaarinan keskustaan, josta voisi kahvila löytyä. Caminolla olemme tottuneet että reitti kulkee kauppojen, kirkkojen ja kahviloiden kautta. Se olisi myös yrittäjien etu. 17 km kuljettuamme löytyi ensimmäinen K-kauppa. Kylläpä banaani ja Skyr maistuivat.

Maisemat ovat vaihtelevia ja todella miellyttäviä. Kadulla tai maantien varressa kulkeminen jäi minimaaliseksi. Osa reitistä oli polkua, joka uhkaa umpeutua ilmeisesti kulkijoiden puutteessa.

Majoituimme Villa Wolaxissa. Se on 2-3 km syrjässä reitistä. Google opasti oikoreittiä Metsänrannantietä pitkin, mutta sillä meinasi hymy hyytyä: kärrytie muuttui poluiksi ja katosi kokonaan ja viimein kävelimme pellon reunaa. Pidempi reitti olisi ollut nopeampi.

Perille saavuimme tutuin tuntein: yes, olemme perillä. Aina sama valinta:rojahdanko vuoteelle vai jaksanko heti suihkuun. Loppuilta meni vaaka-asennossa. Jalat olivat jäykistyneet kuten aina. Mitenhän näillä kävellään huomenna.

Täälläkin on eletty ja elämä on jatkunut jossain muualla. On luovuttu. Oman elämäni ajankohtainen teema on luopuminen ja taakse jättäminen.

Päivän kukka. Minulle tuntematon, mutta kaunokkia se muistuttaa.

Uudet seikkailut odottavat huomenna. Vain yöpaikan ilman aamiaista tiedämme huomisesta. Niin ja aamiainen täällä klo 9.00.

Lähtisinkö Pyhille Poluille Suomessa?

Caminolle kaipaava voi miettiä lähtemistä Pyhille Poluille kun Caminolle lähtö ei näytä lähitulevaisuudessa olevan turvallista.

Jos lähdet, älä odota Vaminoa, älä vertaa Caminoon ( vaikka usein vertaakin esim. hintatasoa). Kuljet pyhiinvaellusreittiä Suomessa ja Suomen olosuhteissa.

Aloita tutustuminen menemällä Polut Polut ry:n sivuille.  Sieltä huomasimme että Parikkala-Enonkoski välille luvattiin reittimerkinmät ja GPS-tyyppinen kartta oli saatavilla.

PyhilläPoluilla hyvä kartanlukutaito on tarpeen. Jokaisessa tienhaarassa ei välttämättä ole merkkiä, kun niitä yksi keltaisesti häviää. Koko ajan on pysyttävä kartalla niin että tietää, missä on. Joskus Mies joutui ottamaan kompassin esiin että varmistimme sijaintimme.

Yksin kulkemista en suosittele. Polut kulkee kymmeniä kilometrejä talotonta taivalta salomailla ja metsäteitä. Et voi kysyä keneltäkään neuvoa. Tosiasia on myös että noilla asumattomille seuduilla elää monenlaisia eläimiä, joitten kanssa ei ole mukava sattua vastatusten. Kaksin tai ryhmässä kuljettaessa ihmisten äänet säilyttävät eläimet.

Majoitus on suunniteltava etukäteen ja varattava. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy myös peregriino-ystävällinen hinnasto. Voisin kuvitella, että polun varrelta löytyisi Polun ystävien verkosto, jotka voisivat majoittaa kulkijat Bed and Breakfast- tyyppisesti. Tottakai kulkija haluaa maksaa käyvän hinnan, mutta sen voisi suunnatta Pyhät Polut tilille avustuksena, sillä Polun ylläpitäminen vaatii paljon talkootyötä. Itsekin koimme matkalla vieraanvaraisuus.

Jos inhoat hyttysiä, valitse aika, jolloin niitä ei ole.

Syömiseen suunnittelu on luku sinänsä. Esim. Kerimäellä on varauduttava kahden päivän vaellukseen ilman että sinulla olisi mahdollisuus piipahtaa kuppilassa tai kaupass. Silloin on löydettävä optimi ruuan painon, ravitsevuuden ja täyttävyyden välillä.

Kengät: nilkkaa tulevat vaelluskengät on tarpeen koska välillä ylitämme kosteikkoja ja ruohottuneita polkuja, joista ei tiedä, missä on kuoppa tai missä on tasaista. Myöskin karkeaa soratietä on tarjolla, joten tuleva kenkä antaa vakautta.

Maisemat ovat miellyttävät ja kauniit. Ne vaihtelevat virkistävästi. Olin ilahtunut kun illoin ja aamuin tunsin vilpitöntä iloa siitä että saan kävellä. Tuttu tunne; mitä tämä päivä tuo tullessaan toistui joka päivä. Matka on todellinen time-off, koska satunnaisia matkakumppaneita ei ole.Kiitollisuus on kumppanisi.

Suomen luonto on kävelemisen arvoinen. Autolla tai pyöräillessä näet vähemmän. Ihailin koivikoita, joita tuolla puolen Suomea on ihailtavan paljon.

Enonkosken luostari olisi luonnollinen vaelluksen päätepiste. Nautimme siitä, että saimme levätä loppupäivän ennen kotiinlähtöä ja ikäänkuin laskeutua hitaasti arkeen. Oli myös vaikuttavaa, että luostarin rukoushetkissä voi sanattomasti jättää kaikki mukana kannetut rukousaiheet ikäänkuin alttarille Isompien Käsien kannettavaksi. 

Pyhiinvaellusta kaipaavalle suosittelen Pyhiä Polkuja. Etappien välimatkat ovat kohtuullisia: 12-25 km. Pääset kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä. Tänä päivänä Polun kulkeminen tukee hippusen verran kotimaan matkailua. 

Niinkuin jokainen peregriino tietää, kulkeminen yllättää. Antaa mitä et odottanut. Vie sinut uusille Poluille.

Siunattua matkaa.

Sateen sattuessa sateessa

Aamulla ei ollut enää helle (17 C). Sateen tihkuessa yritin iloita siitä että vihdoin saan käyttää vuosi sitten ostamaani  sadeviittaa. Viime syksyn Caminolla kannoimme sitä ”turhaan”. Sadeasunani on viitta ja sadelahkeet. Alle panin Miehen uinnissa käyttämät pyöräilyshortsit. Miehellä oli coretex puku. Kumpikin toimi hyvin - piti vettä mutta kostea ilma ja hiki teki vaatteet kostean märäksi.

Polulle 6.30. Aamuheräämiset klo 5 ovat meille luontaisia kotonakin.

 Tie ja sateiset maisemat kutsuivat. Ilma oli riittävän lämmin, joten olimme tyytyväisiä kulkiessamme

Viime yön nukuin huonosti. Ehkä join liian myöhään pulveri cappuccinoani. Klo 2 katsoin kelloa viimeisen kerran. Kuuntelin opetuksia rukouksesta. Minua ilahdutti ajatus, että esirukous on välittämistä. Ennenkuin voi rukoilla, pitää tietää mihin toinen tarvitsee rukousta. Minulla on muuutamia ihania ystäviä joitten kanssa kyselemme toisiltamme:” Mitkä ovat tällä hetkellä asioita, joitten puolesta toivot minun rukoilevan. Tavallisin iltarukouksen dispositioni on Isä Meidän- rukous. Jokaisen rukouksen laajennan koskemaan konkreettisia omia, toisten tai yhteisöjen asioita. Usein nukahdan ennenkuin olen päässyt loppuun. Yöllä herätessäni ensimmäiseksi muistelen, mihin jäinköän. Jatkan ja nukahdan.

Kymmenen kilometriä taivallettusmme pääsimme maantielle. Etsimme metsikön ja kuustennsuojassa söimme eväitä: avokado leipä ja banaani. Aamulla olimme syöneet tuhdin annoksen kaurapuuroa Maritan antamista ryyneistä. Minulla lisäksi avokado-pesto leipä ja kahvi. Olimme laskeneet, että evääminen juuri ja juuri riittäisivät luostarille asti, siksi emme menneet Enonkoskelle vaan jatkoimme maantielle päästyämme luostarin suuntaan.

 Reitti Vuorijärveltä oli erinomaisen hyvin merkitty. Kuljimme useaan otteeseen metsäpolkuja. Merkkejä oli tiheästi. Silti onnistuimme kerran kadottamassa Polun ja kuljimme edestakaisin. Erityisesti sateella katse suuntautuu maahan ja isommalta tieltä eroavat polut jäävät huomaamatta. No, sillä harharetkestä poikkesimme karttaa lukemaan sateen suojaan yhteen latoon. Sisällä oli tuoleja ja penkkejä. Olimme varmoja, että ne olivat Polun kulkijoille tarkoitettu lepopaikaksi!!!😀.

Polun varrella olen ihaillu kauniita ja hyvin hoidettuja pihoja. Mieleen tulee Ruotsin pihapiirit tai  pihat ruotsalaisella Pohjanmaalla. Maitolaituri voi olla kuin tilateos.

Tapasimme vielä katoamassa olevan kulkuvälineen eli lossin. Kulkua oli voimistettava proteiinipatukalla. että viimeinen 10 km jaksaisi kulkea . No eipä meidän tarvinnutkaan kulkea koko matkaa jalan, sillä luostarin pappi Pauliina Kainulainen tuli kaupalta ja otti meidät kyytiin.Ehdimme juuri puolenpäivän rukoushetkeen ja lounaalle.

Vaeltamiselle oli siunattu loppu yhteisessä rukoushetkessä.
Loppupäivän lepäilimme sateen ropistesssa luostarin yläkerran kattoon.

Huomenna junamatkalla voisin kirjoittaa informatorisen yhteenvedon niile, jotka voisivat joskus kuvitella vaeltavansa Pyhiä Polkuja.