Briallos ja pitkä päivä Ukkonen pauhaa ulkona, mutta ei sada ainakaan vielä. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Taivalsimme 30 km. Nyt kaikki loput Albergat ovat minulle uusia. Vältämme kaupungit.

Mitä päivä tuo tullessaan on jokapäiväinen kysymys. Mikä maisema aukeaa? Mitä mutkan takana? Siinä yksi Caminon viehätys. Jokainen päivä on ennalta arvaamaton. Vaikka olen kulkenut kahdesti tätä reittiä, mieleeni palautuu vain harva paikka.

Ponte Sampaio sentään oli tuttu. Tosin kahvila ORomana tuotti pettymyksen; olimme siinä kahdeksan maissa. Olin haaveillut aamiaisesta siinä, mutta paikka oli kiinni. Sitä paremmalta maistui aamiainen Sta Martassa ennen Ponteferdaa. Olen valmistanut matkalaisia siihen, että aamiaista ei tarjoilla kiinteässä aikataulussa.

Ponteverdan kivisilta on matkan neljäs. Joku kysyi, miten matka ikärouvien ryhmänä sujuu, siis verrattuna siihen että kuljen Miehen kanssa. En osaa verrata, mutta mukavaa meillä on. Välillä olemme hiljaa, välillä kerromme tarinoita elämästämme.Kuntomme on jokseenkin sama. Iloitsen siitä että matkakumppanit kulkevat silmät ja korvat auki ja osaavat ihmettelemisen ja nauttimisen taidon. Tänään lähdimme aamuhämärissä. Päivä valkeni varttitunnissa. Haluaisivat lähteä huomenna hämärissä, että näemme päivännousun. Tänään albergassa alkoi hissutteleva elämä puoli seitsemän maissa.

Tänään emme näe auringonlaskua rannalle kun se peittyi pilveen ja nyt sataa. Rantaa ei näy tähän Brialloksen albergaan, vaikka tätä rantapaikaksi sanotaankin.

Arcade on uusi tuttavuus. Bussi toi Vigoon (1.55€). Ettei elinen aamiaisen viipyminen toistuisi, söimme heti Vigon linja-autoasemalla. Saivat ikärouvat tutustua todellisiin bocadilloihin.

Taitaa kilpailijankin blogissa olla joka päivä joku ruokakuva. Se kertoo, miten keskeistä nautintoa on syöminen.

Redondelaa lähestyttäessä sillan kuvaaminen on must. Paula tähtää taidekuvatasolle. Lahtea voi ihailla ja maisemasta nauttia vaikkapa tällä parhaat päivät nähneellä penkillä. Aurinko suosi meitä. Lämpö kipusi kyllä reilusti yli 20C, mutta saimme kulkea paljon varjossa. Mitähän tuon mutkan tai nyppylän takana on?

Ja se kolmas kivisilta: nyt se oli Recondelassa rautatiesiltana.

Nyt alkaa tienviittakiviin tulla kilometrit. Koko ajanhan ne vähenevät ennenkuin tuskin alkavat. Nyt Caminolla on paljon vaeltajia. Onhan Central camino Portuguese yhtynyt tähän. Redondelaan jää iso osa. Tämä Arcade on 7 km Redondelan jälkeen. Täällä on yksityisissä albergoissa 50 paikkaa. Näyttää täyttyvän tämä meidän 20 paikkainen, hyvin suositeltava Alberga Lameirinas. Hotellipuolen ravintola on vieressä, joten tänäänkin on toivossa ruokaa.

Nigranissa Jeesuksen sydämen apostolien convention albergassa. Meri pauhasi edelleen aamulla ja toi korkeita vaahtopäitä. Eikä tuulta missään. Tämä luonnonilmiö on selvitettävä jonkun viisaamman kanssa. Tein maallikon oletuksen, että Caminhasta ei ollut eilen asiaa lautalla eikä Marion veneellä yli, koska uusia peregriinoja ei tullut Moughasin albergaan. Sinne yleensä tullaan Caminhasta.

Ja niin ikärouvat olivat reippaana lähdössä klo 8.00 ilman aamupala kun olettamani baari oli lopettanut eikä illalla ollut voimia kahden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Eilinen väsymys oli tipotiessään ja nautimme siitä että saimme taas olla matkassa Jumalan armosta.

Valitsimme tällä kertaa rantatien sijasta varsinaisen Caminon. Se nousi 130 metriin. Yksi ikärouva haluaa erityisesti vuorikiipeilyä. Kaikkien matkalaisten toiveet on huomioitava. Matkanjohtaja saa varmaan palautteessa moitteita kun aamupalan vuoksi oli käveltävä ensin 12 km ja kello oli yli 11 kun vihdoin istuimme Baionassa tostadan ja Café con leche granden kimpussa. Portugalilaiset ystävämme olivat valinneet rantareitin ja tulivat hiukan jälkeemme. Sitten olikin energiaa lähteä ylimääräiselle kävelylle Baionan linnoituksille. Nigranin albergaan oli vain 6 km matka, tosin kaupunkia, mutta matka joutui helposti. Tänään emme olet liian väsyneitä. Suihkun jälkeen lähdimme herkuttelemaan ja etsimään illaksi ruokapaikkaa. Jospa kolmantena caminoiltana jaksaisimme syömään.

Voi tätä kukkien paljoutta. Kevät on puhjennut. Tai kesä.

Kivisilta kaksi Nigranin rajalla. Rakennettu 1100-luvulla. Kilpaileva blogi, jota kirjoitetaan viereisessä sängyssä, löytyy phakkola.worldpress.com

Moughas ja aaltojen pauhu Tarkkaavainen lukija huomaa että lupaamani kivisiltaa ei näkynyt missään. Sijaan tuli puhkeava mangolia. Ajattelin sekä Krissen että Lutheria, jonka pihassa kasvoi mangolioita. Mutta tässä kivisilta;

Totta se on että Caminhaan lautta ei kulje maanantaina. Kalastaja Mario kyllä kyyditsee mielellään viidellä eurolla. Marion numero on (00351) 963416259. Wau mikä valkoisten korkeiden aaltojen päivä. Ikinä en ole nähnyt sellaisia enkä osaa arvioida miten korkeita tyrskyn olivat (10m). Mutta ihmeidenihme; tuuli ei ollut kylmä. Mikä lie enkelin lämpösuoja välissä. Kuvat eivät vangitse niitä, silti laitan yhden itselle muistoksi.

Käsittämätön aamu; vielä 7.10 koko alberga nukkui. Minä olin kuunnellut jo pari tuntia Holy Trinity Bromptonin opetuksia. Sitten herättelin lempeästi ikärouvat ja me siellä ainoina teimme aamutoimia. Tavoitteemme oli mennä aamiaiselle klo 8.00. Päivä alkoi pilvisenä, mutta lämpimänä (14C). Mitä paras vaellussää. Olimme varautuneet 13 km kävelyyn ilman kauppaa tai kuppilaa ja ilman evästä. Ojasta etsimme ensalada da Mixta paikan. Ei ollut Caminon vierellä vaan pääkadun varrella. Näkivät ikärouvatkin millainen on herkkuni. Toinen herkkuni on jo valloittanut matkatoverit eli Café con leche. Tänäänkin isokuppi 1.20 ja kaupan päälle 2 pientä croissanttia kullekin.

Rantaa kävellessä muistui mieleen viime syksyn uutiset: tulipalot juuri AGuardan ja Ojan välillä. Mustunut maisema näkyi edelleen, mutta uusi elämä halusi pursua esiin hiiltyneistä rungoista. Vuoden takaisin havaintoihin ei kannata luottaa. Silloin söimme illallista albergamme baarissa. Nyt baari on lopettanut ja lähimpään ruokapaikkaan tai kauppaan on 2 km. Liian pitkä matka toisen päivän iltana.”Haluatteko tortilla patatan?” kysyi hospitaliero (nuori poika). Mistä lie taikonut juuri paistetun tortillan ja sen söimme mielihyvin2.50€/ henki. Alberga alkaa täyttyä. Nyt meitä on toistakymmentä. Jos haluat hauskemman version ikärouvien matkasta siirry phakkola.worldpress.com

Ensimmäisen camino- päivän ohjelma uusiksi. Aamulla klo 4.00 herätys hotelli Hiltonissa lentokentällä. Lento Frankfurtin kautta Portoon. Suunnitelma kentältä bussilla Caminhaan. Info ehdotti bussilla Vila Nova de Cerveira, Caminhaan ei mennyt suoraa bussia eikä info tiennyt Viana do Castellon paikallisliikenteestä. Odotellessa tuli postikortit kirjoitettua. Ensimmäiset Café con lechet con Natilla. Tunnin bussimatka ja klo 15 perillä. Bussin sijasta Caminhaan turisti infon täti ehdotti Mincho joen ylitystä sillan kautta Espanjan puolelle ja sitten bussi AGuardaan, jonne olimme aikoneet kävellä ja siellä yöpyä (7km). Tottelimme ja kävellessä aprikoimaan, että voimme yrittää kävellä ja jos uupumus tulee, otetaan taxi. Uupumusta ei tullut riittävästi, siksi kävelimme 16 km ja olimme perillä klo 20. Tosin Espanjan kelloa olimme siirtäneet tunnin eteenpäin. AGuardan albergassa oli 4 Portugalilaista ja superystävällinen hospitaliero Antonio. Siis neljän ilärouvan camino on alkanut

Ikärouvat Portossa

Ensimmäinen kivisilta.

Matkavalmisteluja

Yritän epätoivoisesti muistaa miten saan puhelimesta kuvat blogiin. Tämä on testi. Osasin viime syksynä. Nyt on puoli vuorokauttta olemme yrittäneet. Nyt Mies sattumalta sai kuvat blogin Puhelin - albumiin. Siksi kirjoitan tähän itselleni prosessin muistiin. SIIS Mene puhelimen Google fotonin. Aktivoi haluamasi kuvat.Lähetä puhelinnumerosi. Itse blogiin pääsen Googlen kautta. Aktivoin HOMEn alla olevan tekstin ja niin pääsen kirjoittamaan uutta tekstiä Älkää nuoret hyvämuistiset naurako.. Vanhan muisti ei kanna kauaa uusia asioita jos ne eivät ole aktiivisessa käytössä.

Matkalippujakin ostettu paluumatkalle. Ehkä nyt uskon että osaan.