Nigranissa Jeesuksen sydämen apostolien convention albergassa. Meri pauhasi edelleen aamulla ja toi korkeita vaahtopäitä. Eikä tuulta missään. Tämä luonnonilmiö on selvitettävä jonkun viisaamman kanssa. Tein maallikon oletuksen, että Caminhasta ei ollut eilen asiaa lautalla eikä Marion veneellä yli, koska uusia peregriinoja ei tullut Moughasin albergaan. Sinne yleensä tullaan Caminhasta.

Ja niin ikärouvat olivat reippaana lähdössä klo 8.00 ilman aamupala kun olettamani baari oli lopettanut eikä illalla ollut voimia kahden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Eilinen väsymys oli tipotiessään ja nautimme siitä että saimme taas olla matkassa Jumalan armosta.

Valitsimme tällä kertaa rantatien sijasta varsinaisen Caminon. Se nousi 130 metriin. Yksi ikärouva haluaa erityisesti vuorikiipeilyä. Kaikkien matkalaisten toiveet on huomioitava. Matkanjohtaja saa varmaan palautteessa moitteita kun aamupalan vuoksi oli käveltävä ensin 12 km ja kello oli yli 11 kun vihdoin istuimme Baionassa tostadan ja Café con leche granden kimpussa. Portugalilaiset ystävämme olivat valinneet rantareitin ja tulivat hiukan jälkeemme. Sitten olikin energiaa lähteä ylimääräiselle kävelylle Baionan linnoituksille. Nigranin albergaan oli vain 6 km matka, tosin kaupunkia, mutta matka joutui helposti. Tänään emme olet liian väsyneitä. Suihkun jälkeen lähdimme herkuttelemaan ja etsimään illaksi ruokapaikkaa. Jospa kolmantena caminoiltana jaksaisimme syömään.

Voi tätä kukkien paljoutta. Kevät on puhjennut. Tai kesä.

Kivisilta kaksi Nigranin rajalla. Rakennettu 1100-luvulla. Kilpaileva blogi, jota kirjoitetaan viereisessä sängyssä, löytyy phakkola.worldpress.com

Moughas ja aaltojen pauhu Tarkkaavainen lukija huomaa että lupaamani kivisiltaa ei näkynyt missään. Sijaan tuli puhkeava mangolia. Ajattelin sekä Krissen että Lutheria, jonka pihassa kasvoi mangolioita. Mutta tässä kivisilta;

Totta se on että Caminhaan lautta ei kulje maanantaina. Kalastaja Mario kyllä kyyditsee mielellään viidellä eurolla. Marion numero on (00351) 963416259. Wau mikä valkoisten korkeiden aaltojen päivä. Ikinä en ole nähnyt sellaisia enkä osaa arvioida miten korkeita tyrskyn olivat (10m). Mutta ihmeidenihme; tuuli ei ollut kylmä. Mikä lie enkelin lämpösuoja välissä. Kuvat eivät vangitse niitä, silti laitan yhden itselle muistoksi.

Käsittämätön aamu; vielä 7.10 koko alberga nukkui. Minä olin kuunnellut jo pari tuntia Holy Trinity Bromptonin opetuksia. Sitten herättelin lempeästi ikärouvat ja me siellä ainoina teimme aamutoimia. Tavoitteemme oli mennä aamiaiselle klo 8.00. Päivä alkoi pilvisenä, mutta lämpimänä (14C). Mitä paras vaellussää. Olimme varautuneet 13 km kävelyyn ilman kauppaa tai kuppilaa ja ilman evästä. Ojasta etsimme ensalada da Mixta paikan. Ei ollut Caminon vierellä vaan pääkadun varrella. Näkivät ikärouvatkin millainen on herkkuni. Toinen herkkuni on jo valloittanut matkatoverit eli Café con leche. Tänäänkin isokuppi 1.20 ja kaupan päälle 2 pientä croissanttia kullekin.

Rantaa kävellessä muistui mieleen viime syksyn uutiset: tulipalot juuri AGuardan ja Ojan välillä. Mustunut maisema näkyi edelleen, mutta uusi elämä halusi pursua esiin hiiltyneistä rungoista. Vuoden takaisin havaintoihin ei kannata luottaa. Silloin söimme illallista albergamme baarissa. Nyt baari on lopettanut ja lähimpään ruokapaikkaan tai kauppaan on 2 km. Liian pitkä matka toisen päivän iltana.”Haluatteko tortilla patatan?” kysyi hospitaliero (nuori poika). Mistä lie taikonut juuri paistetun tortillan ja sen söimme mielihyvin2.50€/ henki. Alberga alkaa täyttyä. Nyt meitä on toistakymmentä. Jos haluat hauskemman version ikärouvien matkasta siirry phakkola.worldpress.com

Ensimmäisen camino- päivän ohjelma uusiksi. Aamulla klo 4.00 herätys hotelli Hiltonissa lentokentällä. Lento Frankfurtin kautta Portoon. Suunnitelma kentältä bussilla Caminhaan. Info ehdotti bussilla Vila Nova de Cerveira, Caminhaan ei mennyt suoraa bussia eikä info tiennyt Viana do Castellon paikallisliikenteestä. Odotellessa tuli postikortit kirjoitettua. Ensimmäiset Café con lechet con Natilla. Tunnin bussimatka ja klo 15 perillä. Bussin sijasta Caminhaan turisti infon täti ehdotti Mincho joen ylitystä sillan kautta Espanjan puolelle ja sitten bussi AGuardaan, jonne olimme aikoneet kävellä ja siellä yöpyä (7km). Tottelimme ja kävellessä aprikoimaan, että voimme yrittää kävellä ja jos uupumus tulee, otetaan taxi. Uupumusta ei tullut riittävästi, siksi kävelimme 16 km ja olimme perillä klo 20. Tosin Espanjan kelloa olimme siirtäneet tunnin eteenpäin. AGuardan albergassa oli 4 Portugalilaista ja superystävällinen hospitaliero Antonio. Siis neljän ilärouvan camino on alkanut

Ikärouvat Portossa

Ensimmäinen kivisilta.

Matkavalmisteluja

Yritän epätoivoisesti muistaa miten saan puhelimesta kuvat blogiin. Tämä on testi. Osasin viime syksynä. Nyt on puoli vuorokauttta olemme yrittäneet. Nyt Mies sattumalta sai kuvat blogin Puhelin - albumiin. Siksi kirjoitan tähän itselleni prosessin muistiin. SIIS Mene puhelimen Google fotonin. Aktivoi haluamasi kuvat.Lähetä puhelinnumerosi. Itse blogiin pääsen Googlen kautta. Aktivoin HOMEn alla olevan tekstin ja niin pääsen kirjoittamaan uutta tekstiä Älkää nuoret hyvämuistiset naurako.. Vanhan muisti ei kanna kauaa uusia asioita jos ne eivät ole aktiivisessa käytössä.

Matkalippujakin ostettu paluumatkalle. Ehkä nyt uskon että osaan.

Santiago ja viidettä tuntia odottelua

AI mitä odottelin? Pyhiinvaeltajien toimistolle yritimme ensimmäisen kerran noin klo 10. Arviolta parin tunnin jono. Tulimme uudelleen messun jälkeen. Entistä pitempi jono. Reilut pari tuntia kului siinä.

 Camino Portuguese on päätöksessä. Hyvin nukutun yön jälkeen 13 km loppupätkä tuntui helpolta

 Seuraava odottelu (1 h) oli kirkossa. Jälleen kirkko täyttyi jo tuntia ennen. Se on hyvää pysähtymisharjoitusta ja hetkessä elämistä. Illalla menin kirkkoon ja messu alkoi tunnin myöhemmin kuin luulin ja niin näyttivät muutkin luulleen (1,5 h odotus).

Jaksan yhä uudelleen ihmetellä, että vaeltajat kokoontuvat juuri kirkkoon. Illan messu tuntui välillä juhlalliseskuin jouluajan kirkkotilaisuus. Jostain oli tullut iso, korkeatasoinen kuoro. Eilen oli päättänyt pyhiinvaelluksen kolmisenkymmentä eri puolilta maailmaa tullutta pappia. He kaikki istuivat kuorissa ja palvelivat ehtoollisen jaossa. Kirkko ääriään myöten täynnä. (Santiagoon ihme).
Urkujen pauhatessa täysin palkein alkoi botafumeiron savuava heilutus. Kaikki yhdessä teki hetkestä koskettavan.
En osaa ymmärtää Marian keskeistä merkitystä katolisuudessa. Ehkä kolmiyhteinen pyhä Jumala on ollut liian pelottava lähestyttäväksi. Siksi tarvittiin välittäjäksi ÄITI. Itse ymmärrän että juuri Jeesus tuli ihmiseksi/veljeksi/ystäväksi ja tieksi ja välimieheksi Jumalan ja ihmisen välille. Kun lauloimme "Laudate, laudate, laudate Maria", minulle sopivampi muotoilu olisi ollut " Laudate, Laudate, Laudate Dominum.".Haluaisin niin mielelläni ymmärtää jotain saarnasta. Kaikki näkemäni papit ovat puhuneet läsnäolevasti ja ilman papereita.
Katedraalitraditioihin kuuluu myös Silentia kappelissa viipyminen. Sinne jätän mukana kantamani rukousaiheet ja kaiken sen aiheitten ja ihmisten virran, mikä on hiljaisina hetkinä tulvinut mieleen.

Aamulla lähdimme hämärissä ja ihmettelimme palmujen kukintaa.  

 Vielä kolme kilometriä ennen Santiagossa saimme kulkea vielä luonnon keskellä.

 Elämä on valintoja. Joskus kumpikin valinta tuo samaan lopputuloksen.Toinen ehkä mutkaisempaa tietä. Joskus valinta tekee merkittävän erannon ja vie  valitettavan kauas siitä mihin tie  oli tarkoitettu kulkemaan.

 Jotain tuttua. Kanervat muistuttivat puolukoista, jotka ovat kypsymässä kotipuolessa.

Santiagon must asioihin Katedraalin ja Compostelan hakemisen lisäksi kuuluu tarta de Santiago kahvin kera ja tietysti pinchot. Siis ensimmäiset koko matkalla mutta sitäkin herkullisimmat. Niillä on pakko korvata koko ateria kun niitä saa niin harvoin. Nyt olen löytänyt kaksi takuupaikkaa.Miehen must on kiertoajelu maisemajunalla. Siinä on Santiagomme. Sen jälkeen paikka alkaa näyttää turistikeskukselta. Pois on päästävä nopeasti. Siksi aamulla bussiin ja Portoon.

Yksi Santiagon ihmeeseen kuuluva asia on tuttujen tapaaminen. Miten matkalla tapaamamme juttelukaverit ovat yhtäkkiä jälleennäkemisestä ilahtuneita halailututtuja. Se on ohimenevä läsnäolon hetki. Tässä ja nyt. Caminoystävät..

Framello ja loppuaan lähestyvä Camino

Aamulla kysyin saksalaiselta huonetoverilta, kuinka hän oli nukkunut. "Huonosti" ja niin kerroin minäkin nukkuneena huonosti." Huomasitko, että nyt on täyden kuun aika?" kysyin."Ah, nyt ymmärrän". Täyden kuun aika vie minultakin yhden yön. Eipä hätää. Edessä reilu parikymmentä kilometriä ja varaus yksityiseen albergaan. Annetaan Santiagoon lähestyä rauhassa.

 Yö oli tuskaisen kuuma. Jopa silkkilakana oli liikaa. Alberga oli uusi ja siisti ja tilava. Kuvassa näkymä ikkunastamme pihalle. Parikymmentä peregriinoa oli löytänyt paikan.

 Caminon yksi viehätys on siinä, että tie on ennustamaton. Mitä tuon mutkan takana?

 Merkit, nuolet tai simpukat ohjaavat eteenpäin. Kylät ja maaseutu vaihtelevat.

Kahtta samanlaista maisemaa ei ole. Onneksi emme kulje Mesetaa, jossa kävellään viikko tasaista maata. Tällä lämmössä se houkuttele.

Eilen ja tänään olemme saaneet nauttia viinitarhojen siimeksestä. Ihmettelemme pylväitä, jotka on kivestä. Kestävät ikuisesti ja ovat luontoystävällisempiä kuin kestopuu. Nuo pylväätb odottelevat uusia viiniköynnöksiä kannettavakseen.

Albergamme vierestä kulkee jatkuva peregriinojen virta. Monet haluavat tänään Santiagoon tai osa haluaa jäädä portille. Meillä jäljellä on noin 13 km.

Tämän Caminon kulkemisen filosofia on erilainen kuin aikaisemmin. Kuljemme lyhyempiä matkoja (12-20-25), eilinen 35 oli poikkeus. Iltapäivän kuumuus haastaa lopettamaan kävelyn ennen sitä. Kävelemme olinpaikassamme, jos jaksamme. Onhan tämä samalla Miehen kuntoutumista  keuhkokuumeesta ja samalla pohjeluun murtumasta. Se murtui ennen joulua ja vaivasi kreväisellä Caminolla.

Mitä edessä? Millainen on Santiago tällä kertaa? Tavataanko tuttua? Mikä on kierrokseni tällä kerrrttrhcg

t