Viano do Castelo

(jälleen lopussa blogi juuttui enkä voinut tarkistaa kirjoitusvirheitä, Sorry. Teksti myös ilman loppuhuipennusta)

Alberga täyttyi eilen niin että pari nukkui lattiallalin (42). Kuinka tälläkin reitillä on näin paljon vaeltajia, vaikka tämä on vain muutaman vuoden vanha.
Seitsemältä tielle. Suurin osa vielä nukkui. Taidamme olla vanhimpia. Herään kyllä varhemmin, tänäänkin kolmelta ja odotan klo 6:tta, jolloin voi alkaa hiljaa valmistautumaan päivään. Korvatulppien Suomessa hiljaisuudessa on hyvä rukoilla. Kerrankin on aikaa ja mieleen virtaa yhä uusia aiheita. Sitten kuuntelin YouTubesta Larry Crabbin luentoja. Hän on inspiroinut minua viimeaikoina paljon.

 Reittiohjeita:
Tämän päivän taival oli vaihtelevan raskas. Käytämme mahdollisimman paljon Litoral waytä, mikä on lähimpänä rantaa. Välillä kuljimme hiekkatietä dyyneillä, välillä meren tuntumassa, välillä rantakatuja

(En pidä omien kuvien julkaisemisesta, mutta pää-asia on kirkko)

Ja välillä pikku kivikkoa ( onneksi kukaan lapsenlapsi ei ole täällä, sillä tuskin jaksaisimme kantaa kaikkia ihania sileitä kiviä mukanamme). Rantareitti ei ole merkattu, mutta teknisenä aikakautena käytämme netistä ostettua A wise pilgrim guide Camino portuguese. Siinä on mm on-line map, jota joudumme käyttämään usein tarkistaaksemme missä olemme ja milloin on käännyttävä sisämaan suuntaan, ettemme löydä itseämme jostain joen suistosta. Ennen Marinhasta rantareitti on ollut helppo, nyt se vaati seikkailumieltä. Tosin Amorosasta ylöspäin reitti kulki mukavaa polkua ja yhtyi Darquessa Camino de la Costaan. Älä siis lähde ilman online-karttaa tälle osuudelle. Googlemap ei riitä kun siinä ei näy suositeltu caminoreitti. Tämä siis vihjeeksi jäljessä tuleville.

Viano do Castelon albergaan saapuminen oli luku

 sinänsä. Tasan klo 15 hospitaliero, joka oli kuin ikääntynyt kenraali, kutsui numerojärjestyksessä sisälle 20 ( paikkoja 60) ja vei numerojärjestyksessä huoneisiin. Yritimme koko porukka pitää vakavaa naamaa! Tämä on kirkon yhteydessä oleva karmeliittaveljeskunnan ylläpitämä alberga. Ole siis paikalla klo 15. Toki kaupungissa on muitakin majoituspaikkoja.

Portugalilaiset ovat uskonnollista väkeä. Pihoilla voi olla Jeesus-patsaita, kaakeleista tehtyjä uskonnollisia kuvia ja julisteita. Kun Marinhan Albergassa ihmettelin hospitalierolle, miten paljon kirkossa oli väkeä ja perheitäkin ja messuja oli useamman kerran päivässä, hän totesi  että se on tavallista.

Kirkon kuorissa oli isot taulut,

joissa oli rukousaiheita. Kyllä siellä oli mainittu peregriinotkin. Taas kirkko oli kukitettu. Laskin pinkkejä ruusuja 150 asti, sitten en jaksanut jatkaa. Istun mielelläni messussa, vaikken ymmärräkään. Isä meidän-rukouksen tunnistan. Pidän myös tavasta, että ennen Raamatun lukua tehdään ristinmerkit otsaan, suulle ja sydämen kohdalle. Koskettakoon sana kaikkea tuota.

Päivän ihmetys: kun kotona vaalin 

mintun 

kasvustoa, täällä sitä on villinä vaikka kuinka paljon.

Luumujen, persikoiden ja nektariinien syöminen on iltapäivisin ilo. Voi miten mehukkaita ne ovat ja ilman kuljetuksen vaatimia suoja-aineita.

Pakko vielä hehkuttaa Portugalin halpoja herkkuja: tuo annos 3.90 €.