Marinha sateisen päivän jälkeen
Yhtäkkiä tämän blogin loppuosa meni jotenkin jumiin. En pääse korjaamaan tekstiä enkä lisäämään, joten älä hämmästy, että teksti loppuu kuin kananlento tarkistamattomana.
Marinhan albergassa ei ole vilttejä eikä tyynyjä, tiedoksi jäljessä tuleville. Siis makuupussi mukaan. Muuten alberga on hyvä ja viihtyisä.

Alhaalla taisi olla vielä ladattuna kuva fenkolista. Sitä söin keväällä kuin vihannesta, nyt se on erehdyttävästi tillin näköistä. Tänään näimme ensimmäiset peregriinot jotka kulkivat samaan suuntaan. Nyt Marinhan alberga alkaa täyttyä. Meidän huoneessa on jo 10 ja toisessa huoneessa enemmän.

Siis Sorry tekstin epäloogisuudesta. Nyt siis alkaa oikea päivitys. Huomenna paremmalla taidolla.

 Tämä päivä piti ottaa maleksimisen kannalta. Edessä oli 15 km. Tosin rantatietä saimme 18km. Yö oli sateinen ja aamulla pisaroi verkkaisesti. Siis ei kiirettä lähtöön. 7.30 olimme baanalla. Ihmettelemme näitä kivettyjä teitä. Ne ovat kestäviä, hiekkamaalle rakennettuja. Ja ovat tarjonneet monelle käsitöitä. Oikeastaan kivetyt tiet, jalkakäytävät ja rannan "pitkospuut" ovat olleet kulkuteitämme. Jos joku kaipaa hiljaisia polkuja, tämä ei ole ollut sellainen reitti. Camino del Vita kulkee arkisessa elämässä, niin tämäkin reitti.  Tänään on käyty monessa kuppilassa. Jospa olisimme kuin kameli että voisimme herkutella varastoon. Alla eilen lupaamani pastel natilla.

 Välillä kuljimme ihan rannassa.

 Ah mikä määrä kauniita, sileitä kiviä. Muistin Cornwallin vaelluksen, kun olimme Tyttären luona, Alakoululainen riensi laskuveden aikana keräämään " ihania
kiviä". Niitä kertyi se määrä, mikä matkatavaroihin painon puolesta mahtui. Vieläkin ne koristavat kukkaruukkujamme.

 Kaksi päivää olemme arvuutelleet, mihin käyttöön rannan kojut on tarkoitettu. Rantalomat eivät ole meille tuttuja, joten arvoitus on ratkaisematta.

TOTTA; kirkot ovat Portugalissa enemmän auki kuin Espanjassa ja kirkonkellot soivat usein.

 Tuoretta. kalaa tarjolla. Samalla tavalla kulkevat vihannes ja hedelmä-autot. Näimme myös terveyskeskusasiointiaan.

Kysyin Mieheltä, mistä hedelmistä hän  haaveilee kun tulemme Portugaliin. Hän haaveili mustista vadelmista (niin kutsumme noita marjoja). Niitä söimme edellisellä syksyn caminollamme mahamäärin ja niitä on nytkin. Kuka poimisi noita hyviä marjoja? Tosin pusikoitua olisi lähestyttävä kirveen kanssa, koska puskat ovat tiheitä ja piikkisiä kuin Prinsessa Ruususen linnan puutarhassa.