Vapunaatto ja Zumala

Koko päivä pilvipoutaa. Hyvä kävellä. Iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Ei siis sadetta. San Sebastianin Alberga yllätti aamiaisen tasolla; kolmenlaisia muroja, yhdessä jopa kauraryyniä sekotettuna, marmelaadeja, maitoa, sämpylä, voita, tuoremehua, kahvia/teetä/kaakaota ja vielä keksejä ja muffinsseja. Noilla eväillä selvisi Orioon saakka, jossa jo kahvikin maistui. Olen muistanut sanoa poco kaffe, mucho leche, jolloin saan vatsalleni sopivan sekoituksen.

Jälleen nousua ja nousua ja laskut päälle. Mikäs siinä, levätään välillä ja juodaan vettä. Lähdin kahdeksan maissa. Kaksi espanjalaista miestä Pascal ja Piedro tavoittivat minut ja kuljimme yhdessä Getariaan asti. He jäivät syömään sinne. Olivat seitsemänkymppisiä. Kun minun espanjan sanani ja Pascalin englannin taito pantiin yhteen saatoimme jopa vaihtaa havaintoja ja ajatuksia.

Yöllisen sateen jälkeen polut olivat mutaisia, kivet saattoivat olla liukkaita ja vaati taitoa sekä nousta että laskea. Miehillä oli sauvat. Pascal antoi toisen sauvansa minulle ja yhdellä tauolla hän teki minulle oman sauvan. Se on ollut apuneuvoni mäissä.

Zarautsista kuljettiin melkein neljä kilometriä ihan merenrantaan tehtyä kävelykatua pitkin. Kymmnen metrin pudotuksen päässä oli laskuveden paljastamat kalliot, myrskyn pieksämät isot kivet ja siirtolohkareet (olisi Aapolla ihmettelemistä). Sateella ja tuulella osuus on varmaan tuskastuttava mutta tällaisella ilamalla mukava. Keppinikin pääsi kuvaan.

Zumalan Alberga Vila De Lux on täyttynyt. Täällä on 18 paikkaa. Vaikuttanneeko vappu siihen, että liikkeellä on väkeä San Sebastionissakin oli ainakin 20 ihmistä. Osa on jäänyt Zarautsiin. Itse ajattelin kulkea tänään pidemmän matkan kun huomiseksi on luvattu sadetta enemmän. Forecassa vahvat siniset viivat. Albergoja on harvassa ja sateessa päivämatka saattaa jäädä lyhyeksi, jos ei halua kastua, sillä kosteina päivinä ei vaatteet kuivu.

Zumalaan saavuttaessa lehmätkin nauttivatauringosta. Merimaisemaa on riittänyt ja toisaalta myös vuoristoisia petomaisemia.

No kyllä tuli lehmiä kerrakseen. En osaa poistaa.

Muuten Orion Alberga näytti erinomaisen hyvältä. Otimme sieltä leimat pyhiinvaeltajan passiimme. Eilen mainitsemani virkistyspaikka Pasal San Pedrossa on myös saksalaien Outdoor opaskirjan mukaan Alberga La Docena tribes tai jotain sinne päin. Voisin kuvitella sadeilmalla pitkän ja uuvuttavan nousun jälkeen se olisi luxus pysähdys ja yöpymispaikka. Tuo kommuuni kiinnostaisi tutustua.Tämä Alberga Vila Lux on myös oikein mukava yksityinen paikka. Yö, illallinen ja aamiainen yhteensä 25 €.

Nyt hyvää vappua. Odottelen täällä 7 hengen huoneessa illallista. Nälkä on hyvä tunne.

Donostia San Sebastian

Ensimmäinen näkymä merelle oli aamulla puolen tunnin kävelyn jälkeen Sanktuario de la Virgen de Guadalupessa. Matkaan lähdin 7.15. Valoisa tulee noin klo7.
Joku sanoi aikaisemmista blogeistani, että ne ovat pitkiä. Kirjoittaja on pitkäsanainen kun on koko päivä aikaa ajatella ja havainnoida. Ajattelin nyt kirjoitella matkan "tekniset" tiedot ensin ja jos jollain riittää kiinnostusta, teksti jatkuu henkilökohtaisemmalla osuudella.

Valitsin Jaizkibelin vuorella helpomman, mutta hiukka pitemmän tien, eli vasemman. Se oli pelättyä helpompi. Sadetta muutama pieni kuuro. Pasal Donibanessa kuljin onneni ohi kun en jäänyt kahville Irunin puoleiselle rannalle. Venematkan jälkeen ei ollutkaan kahvipaikkoja ja alkoi kuuden kilometrin RASKAS taival kohti San Sebastiania. Majakalle nousevista portaista oli kerrottu, että ne jatkuvat ja jatkuvat ja niin ne tekivätkin. 300 porrasta sain laskettua ja sitten kaupunliin laskeuduttiin taas pitkästi ja välillä jyrkästi betoni/öljysoratietä pitkin.

Taitavat jalat taas junittua, niin paljon oli nousua ja laskua. Jumittuminen on yksi pahimmista peloistani vaelluksella, sillä niin on käynyt aina kun ensimmäisenä päivänä kiivetään ja lasketaan. Nytkin olen kiivennyt ja laskeutunut harjoitellessani Caminolle, samoin kuin venytellyt., mutta ennekään ne eivät ole olleet riittäviä.

Pasai San Pedron taipaleella ehdin huokailla kahvin ja bocadillon perään ja yhtäkkiä oli edessäni kauniisti hoidettu ja tervetulleksi kutsuva talo. Pyysin kahvia ja bocadillon. Minulle tuotiin iso lasi itsepuristetua mehua ja herkullinen bocadillo ja sipsejä. Kun yritin maksaa, nainen näytti lipasta:dovativo "palvelemme pyhiinvaeltajia". Paikka oli erityisen valoisa ja siisti, ei TVtä, ei olutta/alkoholia. Nainen kertoi, että heillä on San Sebastianissa ekologinen hedelmä ja kasviskauppa. Kiinnostuin paikasta ja heidän esitettään tutkiessani sain selville, että he kuuluvat laajenpaan kansainväliseen yhteisöön, jotla elävät yksinkertaisesti, viljelevät ekologisesti, harjoittavat pienteollisuutta (leipomo, käsityöt, säilykket), yhteisöissään, palvelevat. Taustafilosofiana on kristillinen arvomaailma. Lauantai on heillä pyhäpäivä ja lapset ovat kotiopetuksessa. Enemmän heistä www.twelvetribes.org
Olin virkistynyt ja levännyt pitkän nousun jälkeen istuskeltuni heidän luonaan kaunIissa, hyvin hoidetussa ympäristössä. Pistäytymisen arvoinen paikka. Sen huomaa isosta pyöreästä kyltistä josta en harmi kyllä ottanut kuvaa.

San Sebastianissa en millään tahtonut löytää Alberga Juvenil Ontaferrataa. Se on kaupungin toisella puolella Igeldon kaupunginosassa. Ennen maantietunnelia lähdin harhailemaan liian aikaisin. Sadekin alkoi etsimisen vaiheessa. Nyt kuitenkin onnellisesti perillä.

Olen jälleen onnellinen pitkään palvelleista Meindeleista. Tiellä on välistä kiviä, joten nilkkaa tukevat, riittävän kiertojäykät kengät hyvillä paksuilla Vibramin pohjilla ovat arvossa arvaamattomassa.

Vuorelle kiivetessäni olin taas tyytyväinen vaellushameeseeni, sillä se on vilpoinen eikä kiristä.

Sadeviittaa arvostan siksi, että se on nopea pukea ja riisua. Usein sadekuurot menevät ja tulevat ja 10 min kuluttua voi olla jo pouta. Isolla sateella minulla on myös sadelahkeet.

Täällä on kesä, mutta ihmiset kulkevat toppatakeissa ja karvakauluksissa. Ei ihme että monet katsovat taakseen kun minä ohitan lyhythihaisessa ohuessa puserossa ja paljain kintuin. Kun joku kuulee, että olen suomalainen, he toteavat, että se on kylmä maa. Ehkäpä sitten espanjalaisten kylmä on meille lämmin. Tänään oli ehkä 14 C. Joskus aurinkokin paistoi.

Huonetoverina ikäiseni italialainen joka on kulkenut tänään 38 km. Voimat ovat lopussa, tämä on hänenkin ensimmäinen päivänsä.Toiseksi tähän mennessä on tullut nuori saksalainen tyttö. Hänkin sanoi, että päivä on ollut raskas.

Merestä olen tänään saanut nauttia, niinkuin opaskirjat ovat luvanneet ja sitä iloa riittää pariksi seuraavaksi päiväksi.

Tämän päivän budjetti: vene 70 senttiä, donattivo Twelvetribes-paikkaan 5 €, kahvi 1,20, yöpaikka aamiaisineen 16,50 ja illallavarmaan syön, yleensä se on noin 10 € eli noi  32 €. En tule raportoimaan budjettia, mutta malliksi yksi päivä. 

Irun 28.4.2014 - Camino alkaa

Minulls oli hyvät aikeet aloittaa tmä blogi kuvalla ensimmäisestä Caminon merkistä Irunissa, mutta lataus kesti puoli tuntia ja sitten alkoi illallinen täällä Goigoerrotan albergassa. Eli jos joskus onnistub0n lataamaan kuvan, se on kärsivällisyyden tulos.

Helsinki-Frankfurt-Bilbao lento, BIlbaon kentältä lähtee joka tunti (varttia vaille) bussi Iruniin (16.50 €) Sieltä paikallisjunalla Amaran asemalta Iruniin (2.35 €). Irunissa ostib0n punaiset vaelluskenkien nauhat kun Pyhiinvaeltajien FB-ryhmässä HA oli julkaissut kuvan omista vaelluskengistä ja punaisita nauhoista. Eivät kuulema niin helposti sekoitu, Olisin toki ottanut vihreät vaellushameen väriin sopivat, mutta valikoima oli niukka.

Tällä kertaa edustan postmodernia peregriinoa, siksi Irunissa oli hankittava internet-simkortti tablettiin. Tuo aparaatti hankittiin lähinnä blogin kirjoittamista varten, jotta siihen saisin liitetyksi helposti kuvia. Nähtäväkdi jää, nopeutuuko lataus jossain muualla Tabletin lisäksi postmodernin peregriinon varustukdiin kuuluu e-kirja tabletilla, se oli toi en syy hankintaan (Kolmas ehkä miehen pelko, että eksyn isoissa kaupungeissa, joissa Caminon merkit hukkuvat). Tietysti mukana on älypuhelin ja sinne ladattuna puhueita (eng.) Aja opetuksia, Kameraa ei näinollen tarvita.

IRUNISTA kävelin 5 km matkan Coicoerrotan albergaan, jotta huominen olisi vähän lyhyempi. Tämä on yksiinen alberga. Kaksi 20 hengen huonetta ja joku parin hengen huone. Olen yksin omassani. Toisessa 6 espanjalaista miestä, sitten yksi eläkkeellä oleva itävaltalainen pari, joitten reput eksyivät jatkolennolla johonkin. Tuo on syy miksi otan vain käsitavaroihin mahtuvan repun.

Vaellan yksin tämän viikon. Miehen vuosi sitten louksttu polvi on vielä toipumisvaiheessa. Viikon kuluttua tulisi tyttö ja mies viikoksi. Tavoitteemme olisi tavata Bilbaossa ensi sunnuntaina.

Tämän päivän reflektio: Kun katselin lentokoneen ikkunasta keski-Euroopan isoja kaupunkeja ja junan ikkunasta näitten lähikaupunkien kerrosraloja, tajusin, miten paljon ihmisiä maailmassa on....Oma yksinäinen vaellukseni näytti niin olemattomalta, ettei sitä oikein voi verrata edes tomuhiukkaseen "Mikä on ihminen, että Sinä pidät hänestä huolen...". Ja samalla tajusin jotain siitä, miten arvokas jokainen ihminen on- designed by God, loved by God.Yksilönä.

Olen varautunut jyrkkiin nousuihin, jalkoja koetteviin laskuihin, sateeseen, sumuun ja mutaisiin teihin. Niistä olen lukenut Irun-Bilbao väliä kulkeneitten teksteistä. Miksi sitten otin tämän pätkän. Sen jätimme viime vuonna kulkematta vaikean maineensa vuoksi. Nyt se sopii aikatauluun kun sunnuntaina pitää olla Bilbaossa.

Alkakoon matka Camino, jossa tärkeämpää on tie kuin perille pääsy.

Lataus kesti nyt puoli tuntia. Toivon parempaa tulevaisuutta kuvien suhteen.

Camino del Norte 28.4- 2014

Reppu on pakattu ja teen pienen alkupyràhdyksen Tanskan kautta


Reppu on pakattu ja opettelen taas kirjoittamaan blogia. Mààrànpàànà on Irun, josta aloitan Caminon jos Jumala suo ensi maanantaina.