Vaeltajat Comillaksessa

Tassa istuimme ja sanoimme aaneen: "Olemme onnekkaita". Tietysti vaellus ei aina ole onnekasta, jalat vasyvat ja kivistavat ja albergaa ei loydy sielta, missa kuvittelimme sen olevan. Kuitenkin mieli on pysynyt hyvana ja toteamme, etta vapaaehtoista seikkailuahan tama on.

Internetin aaressa kavaisin yhtena paivana Suomen uutisissa. Kiireesti pois. En halua tayttaa ajatuksiani ulkopuolisilla asioilla. Jopa FB:kiin katsominen sai minut lopettamaan sen alkuunsa. Kerrottakoon, etta rakastan FB:ia, mutta tunne oli sama kuin uutisissa; nyt olemme vain taalla. Reagoimme vaikutelmiin, mita on ymparilla; aaniin, nakohavaintoihin, tuoksuihin. Niista puhumme. Huvimme on kehitella tarinoita kummallisista asioista tai asioista, joita ihmettelemme"Mikahan tuonkin tarkoitus?". Loydamme monta mahdollista versiota ja olemme jo oppineet jattamaan selitykset auki. Voi se olla niin tai voi se olla nainkin. Eipa tule riitaa vaan ilmaan jaa monia mahdollisuuksia. Ajatuksissa virtaa muistoja, ihmisia. Ei mitaan isoja asioita, pienta ajatuksen liiketta vain, mutta niin rauhoittavaa.

Opaskirjat kuluvat kasissamme. Onneksi kummallakin on omansa. Kumpikin saa huolehia reitista. Miehella englannin kielinen ja minulla eri kirja saksaksi. Ja silti onnistumme menemaan harhaan joka paiva. Tanaan jopa eri kylaan kuin oli tarkoitus. Tama pohjoisen reitti ei ole niin hyvin merkitty kuin aikaisemmat Caminomme.

maisemat ovat edelleen vaihdellen merta ja maaseutua. Tosin talla reitilla on enemman paallystettyja teita ja maanteiden reunoja kuin aikaisemmilla reiteilla. Merimaisema korvaa kuitenkin sen.

Paivajarjestyksemme: Aamu alkaa valjeta noin 6.45, silloin alkaa pakkaaminen. Noin 7.30 matkaan. 5-10 km jalkeen loytyy toivottavasti  bocadilloa, teeta ja kaakaota tarjoava baari. Parin tunnin kuluttua hedelmatauko tai cafe con leche ja toivottavasti edes jonkunlainen tarte tai pulla. Iltapaivalla hedelmia. klo 16-17 olemme maaranpaassa ja loytaneet albergan. Suihku, pyykki, ehka lepo. Sitten etsimaan internettia tai postimerkkeja, katselemaan ymparille tai huomisia hedelmia ostamaan, jos kauppaa ei ole tiedossa matkan varrella. Sitten syodaan kun joku paikka suostuu ruokaa tekemaan. Tavallisesti vasta kahdeksan jalkeen, mutta pienemmilla paikoilla baarit tekevat mita sattuu varastosta loytymaan jo aikaisemmin. Tanaan odotamme kahdeksaan kun tama merenrantakaupunki Comillas nauttaa olevan oikein ravintoloita pullollaan.

Olemme tanaan kulkeneet monen pienen keskiaikaisen kaupungin lapi. Kivisia taloja, kapeita katuja. Santiliano del Marissa sanottiin viela 20 vuotta sitten talojen alakerroissa olleen karjaa, mutta nyt ne ovat tayttyneet turistikaupoista. Aikamoisen vaikuttava vanha kaupunki.

Paivan opetus: Kuuntelin aamulla opetusta, jossa kerrottiin amerikkalaisesta miljonaarista, jonka piti pitaa puhe New Yorkin slummin koulussa. Han kysyi rehtorilta, miten oppilaat menestyvat ja kuuli vastauksen etta vain muutama prosentti saa kaytya koulun loppuun ja todistuksen. Silloin miljonaari sanoi pueessaan: "Kaykaa ahkerasti koulua. Mina maksan teille collegen taman koulun jalkeen". 90 % oppilasta sai paastotodistuksen. Joku nuorista sanoi: "Tama on ensimmainen kerta elamassani, kun minulla on toivoa tulevaisuudessa, siksi haluan opiskella ahkerasti". Toivo on sielun ankkuri.

Paivan kukka: kukkaniitty paivankakkaroita, niittyleinikkeja, pellavia, kaunokkeja yms, kuin Suomen luonnonniityt. Voikukat ovat jo lakastuneet

Paivan aani: lehman kello

Paivan ilo: kaksi avointa kirkkoa, niiten kutsuva hiljaisuus.

Paivan ihmetys: miten onnistummekin eksymaan joka paiva