Viiden paivan vaellus takana. Olemme Santanderissa ja ihmettlemme miten hyvassa saassa olemme saaneet vaeltaa. Todennakoisyyksien mukaan loput paivat pitaisi olla sadetta, jos verrataan viime vuoteen.
Miksiko kirjoitan blogia, miksi en ole vain omalla caminollani ilman kontaktia ulkomaailmaan. Ensimmaisen caminon blogin kirjoittaminen alkoi ajatuksesta kertoa kuulumiset perhevaelle ja samalla niille, jotka olivat matkastamme kiinnostuneita. Sittemmin olen kokenut mukavaksi pistaytya kirjastossa tai Internet Cafessa sellaisissa paikoissa joissa se on mahdollista. Se on yksi paivan/viikon juttu. Muutenkin esim. MB-soitin on hyva ystava aamulla kun muut nukkuvat eika uni tule eika viela ole aika herata. Sielta kuulluista opetuksista olen saanut paivaan ajattelun evasta.
Nyt olemme tavanneet jo muita vaeltajia. Castro Urdialeksessa meita oli 6. Huhut kertoivat, etta albergan hospitaliero on nice and charming ja sita han oli. Han oli gambialainen poika, joka huolehti hyvinvoinnistamme ja oli kiinnostunut matkalaisista.
"We are lucky" huokasi saksalainen Isabella kun kiipesimme sunnuntai aamuna merenrannasta rinteelle auringon paisteessa, aaltojen laulaessa, kiireettomyydessa ja levossa.
Olen ihmetellyt miten vahan taman caminon varrella on kaytossa olevia kirkkoja. Monia rapsituneita kirkkoja, joitten seinissa kasvavat pensaat, pihalla pitka ruoho ja ovet ovat kiinni. Pienissa kylissa ei ole niitkaan. Kerran olemme kuulleet kirkonkellojen soivan (toisin kuin Portugalissa joskus jopa joka puoles tunti). Sunnuntaina paasimme Nojan kirkkoon sisalle. Messu oli mesossa ja ihmiset nousivat lausumaan uskontunnustusta. Se oli vahva kokemus yhteisesta maailmanlaajasta uskosta.
Opaskirjat kertovat, etta Guameksen Alberga on MUST. Niin olikin. Siella otettiin jokainen henkilokohtaisesti vastaan. Illalla oli tunnin info paikasta ja sen missiosta, sen jalkeen yhteinen ateria. Meille kerrottiin, etta alberga ei ole Alberga del Santiago vaan elaman alberga, eli paikka jossa pysahdyttaan elamaa varten. Pyhiinvaelluksen paamaara ei ole Santiago vaan elaman ja oman elamantehtavan oppiminen. Paikan perustaja on pappi, jka on sitoutunut vapautuksen teologiaan ja on toiminut paljon sorrettujen ja vaarin kohdeltujen puolesta (jopa vankilaan asti). Guameksen alberga muistuttaa pyhiinvaeltajia omaa elamaa isommasta tehtavasta ja vastuusta. Jain miettimaan. kappelin seinalla oli perulaisen taiteilijan Maximo Cerezon maalaukset pyhiinvaeltjien teh´tavasta, tai erilaisista vaeltajista (Cerezon maalaamaia risteja myytiin yhtena vuonna yhteisvastuun hyvaksi). Oli niita, jotka etsivat caminon nuolia ja tahtasivat Santiagoon ja oli niita, jotka pitivat silmat auki ja pysahtyivat kun joku tarvitsi apua. Albergassa on jatkuvasti muutama vankilasta vapautumsivaiheessa oleva vanki tekemassa toita ja totuttelemassa sosiaaliseen elamaan. Paikka teki vaikutuksen.
Paivan aani: aasin mylvahdykset, jotka toivat mieleen Afrikan yon ja nukkumisen avoimella verannalla
Paivan haju; levitettavan lannan tuoksut
Paivan ihmetys muutaman paivan takaa: liukuportaan Castro Urdialeksen rannasta ylos kaupunkiin
Paivan kukka:ruusu
Paivan uutinen; painokoneet jauhavat uusimman kirjani kimpussa talla viikolla (Sovintoon elaman kanssa)
No comments:
Post a Comment