Oporto

Ruumiin kunto: jalat ovat voineet hyvin- Ei rakkoja, iltapaivisin tietysti erilaisia tuntemuksia jaloissa, mutta kai jalkaterat ovat alistuneet kun levon vaihtoehtoa ei ole. Alkava vaivaisenluukin on tehnyt pesan kengan uumeniin. Miehen kantapaa vaivaa. Joku luupiikin tapainen ilmeisesti, joten siita on jonkun verran vaivaa. Alkumatkasta ehka elimisto kavi ylikierroksilla, kun uni ei tullut helposti, mutta nyt on sekin vaiva korjautunut ja tanakin aamuna nukuin aina puoleen seitsemaan.
Taman paivan ihmetys: ihmiset kulkevat toppatakeissa ja sarkatakeissa ja me kuljemme saaret paljaina ja lyhythahaisessa puserossa!!! Olen niita harvoja, joilla on hame. Minun vaellusasuni on jo monta vuotta ollut kauhtuneen varinen vihrea hame. Se on kuumalla vilpoinen ja viileina aamuina panen legginssit jalkaan, mutta pian saan riisua ne pois.No kylla meita vahan katsotaan kummisssaan, mutta kun ihmiset hoksaavat reppumme, niin kai he osaavat yhdistaa meidat kummallisiksi pyhiinvaeltajiksi.
Taalla naiset pitavat paljon esiliinoja. Monessa talossa pestaan pyykki kasin. Olemme nahneet betonibaljuja, joissa on betoninen pyykkilauta ja siina naiset hankaavat vaatteita. Kun automaattikone ei pese, on saastettava vaatteita.
Yhdessa kahvilassa yksi englantia mielellaan puhuva mies kyseli ensin, mmita me noin muuten sisilissa teemme ja sitten mika saa meidat lahtemaan NELJAKSI viikoksi kavelemaan - erityisesti kun han kuuli, etta mina teen sen lomallani. Kerroin, etta minulle tekee hyvaa time out kaikesta;  aikaa kahden oloon, havaintojen tekemiseen, levollisuuteen laskeutuminen, Jumalan kuuntelemisen mahdollisuus ja sitten pidamme kavelysta ja tama on meille sopiva urheilemisen muoto. Han pyçritti paataan.
Tanaan vaelsimme hyvassa saassa noin 35 km Porton kaupunkiin. Aamulla lahtiessamme oli 6,5 C. Paivalla varmaan 18, auringossa oikein lammin.Taalla suunnittelemme viettavamme vapaapaivan, kun huomiseksi on luvattu sadesaata ja haluasisimme seuraavaksi kulkea vaihtoehtoista rannikkoreittia. Se ei ole mukava sateella ja tuulella. Majapaikaksi saimme keskelta kaupunkia Hotelli Chiquen ( 40€). Kuten huomaat, hotellien hinnat ovat halooja, eihan ole viela mikaan turistisesonki. No, eivathan nama ole mitaan tahtisikermia, tamakin **, mutta lamminta vetta ja sankya loytyy.
Eilen oli luksus-hetki kun majapaikassamme oli kylpyamme ja otin kuuman kylvyn. Tosin ajattelin, etta kuuman kylvyn nautinto on kaukana alkuperaisten pyhiinvaeltajien elamasta, mutta kun kylpyvaahtopurkin kyljessa luki "Enjoy your life", nautin taysin siemauksin tasta ilosta - ja tietysti kylpypyyhkeesta.
Yksi pyhiinvaelluksen juttu on siina, etta taalla ehtivat aistit avautua; naen paljon mita en ehdi muuten huomata, taalla erityisesti vaalitaan estertiikkaa monessa muodossa, kuulen enemman, tahan vuodenaikaan lintujen koko paivan jatkuvan konsertin, haistan tarkemmin; eukanlypsyspuut, laventelin tuoksun, appelsiinin kukat, ruusutarhat....Makunautintoja loytyy uusia paivasta toiseen. Kehumme aina tarjoilijoille ruokaa. Nalkaiselle maistuu kaikki hyvalta. Ja sitten viela tuntoaistikin saa ravintoa, kun kylman jalkeen tulee lammin.
Taman paivan matka vaihteli maanteiden reunoista, kaupunkien ohittamisista aina Via Romanan kulkemiseen. Patkittain saamme kulkea vanhoja keskiaikaisia pyhiinvaeltajien polkuja. Tanaankin oli kiviaitojen ja muurin ymparoimaa tieta. Osittain se oli kivin paallystetty. Jos tie osaisi kertoa mietteita, joita kulkijat ovat ajatelleet, taakoista, joita he ovat kantaneet ja iloista joita kokeneet.
Paivan kukka: pasunakukka, oikeasti pasuna puu. M;uistelin niita muutamia ruukuissa kasvavia pasunakukkia, joita jotkut tutut ovat yrittaneet kasvattaa puutarhoissaan. Taalla kukat ovat isoja ja puut omenapuun kokoisia.
Paivan maku: ihana appelsiini yha uudelleen.
Paivan PYHIIN vaeltaminen. Se voi olla sitakin, etta yhteinen huumori ja nauru on loytynyt, se joka meita hauskutti tusutumisen alkuaikoina ja se voi olla myçs sita, etta saman peitteen alla on lampimampi kuin kahden erillisen peitteen alla. Huoneet taalla eivat ole lampimia.