Barcelos

Olemme tahan asti juoneet raanavetta, eika siita nayta ainakaan viela olevan mitaan ongelmia.
Keskiviikkona pidimme Potossa sadetta. Aamulla satoi kuin aisaa (mista tuokin sanonta). Iltapaivalla jo saatoimme tehda kaupunkijunalla sight Seeing-kierroksen ja ihmetella isoa kaupunkia. Kun kaupungin historia alkaa 1200-luvulta niin kaupunkikuvaan mahtuu vanhaa ja uutta.
Keskiviikko muuttui puhapaivaksi myos meidan silmissamme kun 25.4 on kansallinen vapaapaiva eili 1974 tapahtuneen vallankumouksen muistopaiva. Hotellimme oli aivan yhden kaupungin paa-aukion vieressa, joten paasimme osalliseksi konsertista ja yolla klo 24 valtaisasta ilotulituksesta. Aurinkoiseen iltapaivaan alkoi ilmaantua turestejakin katukuvaan omista piiloistaan. Sateella kaupunki on tyhja.
Istuin klo 11 katedraalissa odottamassa messua, niinkuin moni muukin, mutta eipa sita ollutkaan. Samoin kavi Sao de Madeirassa illalla kun messun piti olla 17.30. Ihmiset odottivat aikansa, osa jai vielakin odottamaan. Monissa isommissa kirkoissa on messuja 4-5 kertaa paivassa. Aina niihin riittaa ihmisia. Mutta missa ovat nuoret?
Eilinen alkoi metrolla Portosta Mercadokseen eli kaupungin laidalle meren rantaan. Wau, mika paiva kavella meren rantaa. Pilvipouta tai aurinkoinen ilma. Valilla kavelimme pitkoospuita, jotka olivat poikkisuuntaan pitkospuut leveydeltaan 1-2 m. Helppoa kulkea. Valilla kuljimme rantateita tai niittyja pitkin. Suunnistaminen oli helppoa, vaikka merkkeja ei ollutkaan. Jakoimme viela Vila de Condesta 14 km ensimmaiseen matkallemme osuneeseen Albergaan. Alberga on pyhiinvaeltajille tarkoitettu majapikka, joka tarjoaa sangyn, suihkun ja pyykkipaikan. Meita oli kymmenkunta nukkujaa, etupaassa saksalaisia ja tallaista samanlaista ikaantynytta vakea. Nyt alkaa tiella olla muitakin vaeltajia, koska monet alkavat Portugalin reitin Potosta.
Vala de Condessa suoritin kaikkien aikojen postimerkkijonotuksen. Edellani yli 20 numeroa ja jono kulki hitaasti. Odottelin noin 45 min ja vihdoin olin onnellinen postimerkkien omistaja. Taalla taidetaan viela hoitaa monet asiat postissa ja manuaalisesti.
Tanaan taas aurinkoinen paiva. Ensi kerran panin hihattoman puseron paalleni. Matkalle sattui myos taman ja myos viime kaminoa ajatellen hienoin maisema. Nousimme 290 metriin ja siella avautui panoraama joka suuntaan ja silmankantamattomiin aina merelle saakka. Se naytti olevan paikka, johon ihmiset tulevat piknikille. Siella oli vanhat linnan rauniot,, kirkko, ravintola ja kymmenittain kivi poytia ja tuoleja. Wau, olipa se elamys.
Kirjoitin eilen viestissa pojalle: taalla olen hyvin onnellinen. Eilenkin ajattelin niin monta kertaa. Kavella; sita osaan ja sita jaksan. Joka paiva olen kiitollinen terveydesta, toistaiseksi terveista jaloista ja riittavasta kunnosta. Kun olemme nahneet sadepaivat ja kastuneetkin, ovat poutapaivat puhumattakaan auringosta yhta juhlaa.
Paivan kukka/kasvi; keskiviikkona neilikka. Kaupungilla myytiin punaisia neilikoita ja miehet nayttivat ostavan niita naisille kansallisen juhlapaivan kunniaksi. Neilikoita oli mysokin valtavat kukkaasetelmat Katedraalissa. Jokaisella 10:lla sivualttarillakin isot asetelmat. Oikein koettelin, ovatko ne tuoreita. Olivat kylla. Katoliset kirkot on useimmiten koriteltu isoilla kukka-asetelmilla. kerran ihmettelin niita aaneen Itavallassa, niin Nimen Yrjo, Hameenlinnan kappapainen sanoi, etta katoliset rakastavat kirkkoaan ja haluavat pitaan kirkkotilan kauniina. Olimme silloin kylakirkossa, jossa oli valtavasti auringonkukkia.
Eilinen kukka oli valkea kallankukka, niita kasvaa puutarjoissa ja villina luonnossa.
Taman paivan kasvi; parsakaali. Se nayttaa olevan ymaprivuotisessa kasvussa. Viimevuotiset ovat nyt miehen mittaisia ja latvat kukkivat. Niita otetaan parhaillaan pois, kun uusia istutetaan tilalle.
Paivan makuelamys; eilisesta se voisi olla mango. Sain yhtena iltana jalkiruuaksi mangoa ja miten se olikaan ihanaa. Nyt olen ostanut sita aina kun on ollut tarjolla. Olen ajatellut kahta mangopuuta lastenlasten perheen pihalla Afrikassa. Mahan taydelta mangoja. Taalla koristellaan levoksia ja kakkuja mangoraasteella, joka ensinakemalta muistuttaa porkkanaraastetta.
Taman paivan makuelamys; se voisi olla usemmankin paivan. Ihanat isot pullat ja hilloa sisalla. Niita on pastelarioissa ja niita on pakko ostaa (hinta alle euron). Nyt huomaatte kollegat, etta kahvia ja pullaa taas syodaan. Lopetan sitten kun tulen toihin!!!!!
Paivan PYHIIN vaeltaminen; voisiko se olla vaikka sita, kun jatkuvasti naemme ilmoituksia (A4) kuolleista ihmisista kauppojen ikkunoissa, seinilla, ilmoitustauluilla, kirkkojen ilmoitustauluilla. Kuolema on osa elamaan, elaman keskella. Samalla ilmoitetaan, milloin ja missa on siunausmessu. Yha muistelen pyhan juhlan tunteen vallassa ystavani Tertun siunausjumalanpalvelusta maaliskuun alussa. Ensimmainen siunausjumalanpalvelus, johon olen osallistunut. Tertun arkku alttarin aaressa, me saattovaki ehtoollisella ikaankuin yhdessa nakymattomien perille paasseiden pyhien kanssa.

Loysimme taalta Barceloksen kaupungista Nuorisotalon, jossa on lukematon maara tietokoneita ja niissa perati aika uudet ohjelmat. Siksi bloginkin kirjoittaminen onnistuu. Valilla blogisivut eivat avaudu ja sahkopostin liitetiedostot ovat ihmeellisella salakielella. Taalla saatoin lukea niita jopa suomeksi.

Mies parantelee kantapaata. Lukee netista hoito-ohjeita ja hakee apteekista laaketta, tytto laittaa etaohjeita. Elamassa on myos vaivoja, vaikka nautimmekin matkasta. Nyt osallistumaan Barceloksen Partyyn, Jose  Novaisin aukiolle tulee ristin mutoinen tautekakku. Sita maistamaan.