Eilen saimme harjoitella sateessa kulkemista ja testata sadevaatteita. Sama jatkuu tanaan ja huomenna ja kai vielº lauantainakin. Arto tutkii Forecaa ja sunnuntai lupaisi jo parempaa. Eipa haittaa; sadeviitta ja sadelahkeet ovat osoittautuneet hyaksi sadevarustukseksi aihakin toistaiseksi, kun emme ole olleet rankkasateessa.
Taalla sita vaan istutaan keskella aamupaivaa Ansaiaon pikkukaupungin kirjastossa ja selataan sahkopostia ja kirjitetaan blogia-. Takana on 15 km aamutuimaan ja aamukaakao ja sampyla olivat nautittava elamys tielle sattuneessa kahvilassa tassa lahella. Paalle piti viela ottaa maitokahvi ja paikallinen vaniljaleivos, nimittain kylien kahviloissa ei juurikaan ole tarjolla kahvileipaa. Niin etta joskus voi palkita itseaan tasta raatamissta. Edessa 18 km ja maaranpaana Rabacal.
Kaksi yota olemme viettaneet Bombeiroksissa. Ne ovat palokuntien taloissa ilmeisesti huoneita, joissa aikaisemmin palomiehet ovat nukkuneet oitaan tyovuorerojen aikana. Sanky ja peite ja suihku; siina kaikki mita peregriino tarvitsee. Tosin lampoa vahan lisaa please. Huoneet ovat kieltamatta kylmia. Kaksi peittoa tiukasti korvia myoten, niin tarkenemme. Bombeiros on ilmainen majapaikka. Illalla olemme kayneet syomassa pyhiinvaeltajan menun ja toistaiseksi ne ovat hinnaltaan 7-10 €. Ruhtinaallinen ateria; soppa, salaatti, Paaruoka kala/liha ja jalkiruoka viela ja leivat ja juomat tietysti. Mies sanoi olevansa eilen illalla niin taysi, etta ei tarvitse tanaan ruokaa ollenkaan.
Portugaln reitti on hyvin merkitty, vakka jotkut ovat pelotelleet, etta taalla ei ole tarpeeksi merkkeja. Risteyksissa n aina hyvat nuolet menosuuntaan ja viela rasti suuntaan, jonne ei pida menna. Maantieta puolet matkasta ja metsateita ja polkuja puolet. Maantietkin enimmakseen hiljaisia kylateita.
Voi naita vanhoja maisemia; vuosisatojen ikaiset sammaloituneet kiviaidat, satoja vuosia vanhat oliivitarhat, somasti rapistuneet kiviset rakennukset. Sann somasti, kun se ohikulkijan silmaan on somaa ja maisemaan sopivaa, mutta paikallisille edustaa ehka jtain muuta.
Eilen pysahdymme hdelmaostoksille pieneen kylaan. Juttelimme yhden miehen kanssa ja saksa loytyi yhteiseksi kieleksi. Han kylla paivittel, etta aimme kavella Santiago de Cmpostelaan asti. Kun tulimme kaupasta, han tuli appelsiinipussin kanssa. Ne olivat hanen omasta pihastaan ja lman myrkkyja kasvatettuja. Enpa ole ikina niin mehukkaita appelsiineja syonyt. Taalla muutenkin tomaatit ja appelsiinit ovat omaa luokkaansa!!!
Talla matkalla ajatus ei le paassyt viela pyhiin asti. Nimittain haluan tutkia mita on PYHIIN vaellus. Jotain pyhaa on ihmisten kohtaamisessa. Lammin kohtaaminen syntyy kun sanomme jotain portugaliksi ja saamme paljon ystavallisyytta osaksemme. Siis emme todellakaan osaa portugalia, mutta sanakirjasta katsomme sopivia sanoja. Palvetu taalla on harvinaisen ystavallista, ihan kuin turistikirjat sanovat. Kun eilen kysyimme yhdelta naiselta, missa Bombeiros on, han lahti kulkemaan vesisateessa kanssamme siihen suuntaan, vaikka itse oli matkalla muualle.
Jospa Pyha koskettaisi kaikkia noita kohtaamiamme ihmisia, kun lausumme siunauksen heidan jalkeensa.
Paivan kukka/kasvi; rosmariini ylhaalla vuorilla. OLemme 400 m korkeudessa, joten ehka tama ei viela ole vuoristoa.
Matka jatkuu. Sadeviitta ylle ja lahkeet myos. Sadeviitta pois ja lahkeiden kaariminen ylos. Sadeviitta paalle.....Iloinen ja kiitollinen mieli, etta saamme olla taalla.
Siunattua ja turvallista matkaa teille molemmille! Kiitoksia blogista, on tosi mukava seurata vaellustanne. Ihan kuin itsekin kulkisi siellä
ReplyDeleteTerv Anu-Liisa