Olemme paasseet Albergojen aitoon tunnelmaan. Kuvittele mielessasi 15 m pitka harjakattoinen ullakkohuone tai hyvakuntoinen navetanvintti. Sankyja rivissa molemmilla seinamilla 15 kpl ja valissa puolen metrin kautava. Varusteena muovipaallysteinen hyva patja. Muovi ilmeisesti hygieniasyista ja pikkuelaimia vastaan.
Lauantai-iltana kun tulimme illalliselta, oli makuusali jop pimea. Suurin osa matkalaisista nukkui tai odotti unta. Jokainen sisaantulija aasettui yopuulle hiirenhiljaa. Taalla yritetaan kaikin keinoin ottaa toinen toisiaan huomioon. Vahin erin alkoi kuulua tasainen hengityys - jostain vahvempi ja jostain kuorsauksen tapainen. Mikas tassa on ollessa, hyvassa makuupussissa ja odotellessa unta.
Sitten jotain epaalbergamaista; klo 22 pamahti jossain kayntiin disko. Lieneeko ollut joen toisella puolella olevalla kaupungin piazzalla, mutta musdiikki kuului kuin olisi ollut alakerrassa. Diskoa kesti 01. asti. Mina siirryin oman musiikin kuunteluun ja haravoin mb-soittimestani kuuluville sinne ladatut CD:t rattoisastihan aika kului niinkin.
Albergan vieressa oleva kirkon kello soitti pelmean soittonsa joka puoles tunti. Kaipa valilla nukuin, kun en kakkia lyonteja muista.
Aaamulla klo kuusi hiivimme repun ja makuupussin kanssa maukuusalista kaytavaan ja siella pakkasimme ja pesuhuoneessa pukeuduimme, etta emme hairitse niita, jotka viela haluavat nukkua. Joku muukin oli lahdossa samaan aikaan. Eddessa oli pitka paivanmatka, joten lahdimme ajoissa liikkeelle.
Oikestaan oli aika juhlallista kavella hiljaisessa sunnuntaiaamussa metsa- ja kylateita. Kirkkojen kellot soivat joka 15 minuutti, joten se loi oman varinsa aamun juhlallisuuteen. Tuolle aamulle sattui rankin/jyrkin nousu 405 metriin. Huikeat nakoalat yli laaksojen ymproiviin vuoriin asti.
Jos alkumatkasta ennen Portoa emme olleet tavanneet yhtaan pyhiinvaeltajaa, nyt heita on sitakin enemman. Viikonloppuna kuvaan ilmestyivat pyorailijaryhmat ja heita riitti ja riitti. Satoja varmaan. Nyt Espànjan `puolella on vaeltajiakin paljon, esim. tana aamuna saattoin kerralla nahda parikymmenta vaeltajaa ja nytkin nayttaa meidan Albergamme taalla Adondendelassa olevan melkein taysi (50 paikkaa).
Eilen tulimme Portugalin viimeiseen etappiin eli vanhaan Valencian kaupunkiin. Uskomaattomat linnoitukset ja niitten sisalla pikkukauppoja ja ravintoloita sisaltava vanha/turistikaupunki. Tunnelma kuin Tukholman vanhassa kaupungissa. Eilinen oli vaellusta ihanassa auringonpaisteessa. Tanaan saimme muutaman pienen sadekuuron.
Portugalissa ihmettyelimme maan autokantaa. Hyvia autoja ja hyvassa kunnossa;Mersut, Audit, Peugeotit, Volvot, Wolskwagenit, Renaultit.....ja autot olivat puhtaita, minka yleensa huomioin autoista helposti. Siis raihnaisia autoja ei juuri nakynyt. Varmaan suurella osalla kansaa ei ole autoa ollenkaan. Toinen piirre tuossa maassa oli siisteys ja sitten ystavalliset ihmiset. Vaikka portugalilaiset (esim. pyorailijapojat/miehet) saattavat olla meluisaa sakkia, niin he ovat hammentavan ystavallisia, juttelevat ja kyselevat, jos sattuvat osaamaan englantia. Palvelu oli aina ystavasllista, vaikka yhteista kielta ei ollut.
Tana aamuna siis HYVASTI PORTUGAL. Tuin kasupungin kautta tulimme Espanjan puolelle ja jo taman paivan aikana huomasimme, etta maa on kalliinpi. Edelleen kunto on hyva. Jalat valittavat vasymysta, kun tulemme majapaikkaan, mutta suihkun ja hetken levon jalkeen olemme valmiita etsimaan ruokapaikkaa. No, tanaan se on taas uusi seikkailu, kun kielikin on vaihtunut. Piti kaivaa espanjan sanakirja esille!
Eilisen kukka; sormustinkujkka, joka alkaa kukintansa. Sita olen epatoivoisesti yrittanyt istuttaa mokin pihaan, mutta huonolla mesestyksella. Jonain vuonna se tulee itsekseen ja haviaa taas. Cornwallissa niita kasvoi kuin meilla horsmia. Taman paivan kujkka ja tuoksu; freesia, sen tuoksusta muistan aina aitienpaivan, jolloin oli oppikoulun eka luokalla ja kavin koulua toisella paikkakunnalla. Olin saastanyt kitkemisrahoja ja halusin ostaa aidille oikein kukkakaupasta aitienpaivakukat (eka kerran meidan talossa). Sain viidella markalla yhden ruusun ja kaksi freesia. Ne olivat jo nuutuneessa kunnossa kun annoin ne aidille, mutta se tuoksu jai mieleeni. Aiti kiitti kuylla mutta tapansa mukaan sanoi:"Mita sie nyt vahia rahojasi panit tuommoiseen turhuuteen". Silti edelleen ilahdun, kun tunnen freesian tuoksun. Se kertoo pienen 11-vuotiaan onnellisesta halusta ilahduttaa aitia.
Paivan aani; kahden kalkkunan keskustelu - ehka ennen pataan joutumista.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; eilen se oli tuo kirkonkellojen soitto. Tai se on tavallista joka paiva. Se kuitenkin kertoo siita, etta kirkko ei ole marginaalissa, vaan nakyvana ja kuuluvana jokapaivaisessa elamassa. Tman paivan PYHIIN vaeltaminen on kaikkien kiviristien, pikkukappeleiden, Jeesuksen patsaiden/kuvien, Marian ja pyhimysten patsaiden ja kuvien muistelemista, mita olen matkallamme nahnyt. Ne ovat arjen keskella ikaankuin muistutuksena toisesta todellisuudesta, pyhasta, joka on nakymattomana lasna. Arvostan, etta merkit ja symbolit ovat nakyvana lasna. Muistutuksena.
Monday, April 30, 2012
Saturday, April 28, 2012
Pomte de Lima, lauantai-ilta
Kyllapa Allbergan pihalla kavi kameroiden kuhina tanaan kun ovella jonossa oli kolmisenkymmenta reppua. Aikamoinen naky. Ja jonottajia tietysti saman verran ja pyorailijat lisaksi. Tanaan on tiella ollut Camino I tuntu. Vaeltajia kymmenia ja pyorailjijat eivat mahdu sataan. Monet aloittavat Portosta, siksi liikenne vilkastuu. Useimmat ovat saksalaisia, joku italialainen, muutaman ranskalainen ja yksi pariskunta Australiasta. Rouva ilahtui kun kuuli, etta olemme Suomesta. Han kavaisi pari paivaa Hgissa, kun oli opettajavaihdossa Linkopingin Yliopistossa Ruotsissa.
Albergoihin paasevat kavelçijat ensin ja sitten pyorailijat, jos jaa tilaa. Eilinen Portelan Alberga oli uusi ja HIENO, puuparkettilattiat ja valoa ja lampoakin. Tamakin on uusi. Tanne mahtuu ehka 60 majoittujaa.
Alamme hahmottamaan portugalilaisen kylan elamaa. Aamulla kun koirat ja kukot ovat heranneet, tulee leipa-auto ja jattaa muovipussissa talojen oven ripaan leipaa. Kohta ilmestyvat portinpieliin roskapussit ja roska-auto korjaa ne. Ehka ei joka paiva. Sitten tulee vihannes- ja hedelma-auto ja kala-auto ja puolen paivan jalkeen sosiaalihuollon pakettiauto, joka tuo ruokapaketit todennakoisesti vanhuksille.
Emannat ja vanhat isannat ahkeroivat kasvimailla kitkemispuuhissa. Kasvimaat ovat kuin meilla heinakuun lopulla. Maissia istutetaan pelloille ja jotkut pellot ovat muhevalla mustalla mullalla, mita odottanevat istutettavaksi! Kasvimaalla on syotavaa vaikka milla mitalla. Ja joissain multapellolla haaraa traktori rikkaruohoruisku perassa. Voi kun tuli ikava omia luomupeltoja.Oi niita parsakaalin maaria, mita taalla kasvatetaan. Onneksi olemme saaneet niita myos ruuaksi.
Tanaan kevyt paiva (25 km), istuskelimme valilla, soimme aamiaista 12 km jalkeen, hedelmia matkalla ja sitten olimmekin kolmen maissa Ponte de Limassa. Jalleen yksi kaupunki, joka sijaitsee ison joen rannalla. Alberga avautui 17, jten ehdimme Pastelariaan...
Portugalilaiset ovat iloista vakea ja jarjestavat juhlia ja elamaniloa mennen tullen. Olemme nahneet monta katukonserttia; kansallisena juhlapaivana mustiin jakkupukuihin ja mustaan viittaan pukeutuneetoikeustieteellisen tiedekunnan tytot soittivat ja lauloivat aseman edessa; rummut, kitarat, mandolinit, huilu, tamburiinit ja laulu ynna koreografia. Kertoivat esiintyvansa harva se viikko (kerroinkohan jo taman?), elilen Barveloksessa oli soittokunta marssimassa ja vanha nainen kantoi lippua edessa. Lapset sanoisivat, etta oli han vanhempi kuin sina..., tanaan taalla kaupungissa valkopaitaisten nuorten miesten rumpujoukko marssi pitkin katuja ja sitten yhdesta ravintolasta tuli kadolli viitisenkymmenta ihmsita punaiset neilikat kadessa, soittajina kitaristi, huuliharpisti ja haitarin soittaja ja vaki lauloi ja tanssi. Kuvittelimme, etta he kuuluivat samaan sukuun ja juhlivat jotain perheenjasenta. He olivat jokseenkin tavallisissa arkivaatteissa, vanhoja ja nuoria. Niin etta kuvittelepa tallaista Suomen kaduilla.
Paivan aani; kaki, joka kukkui, lieko ollut matkalla Suomeen. Vavy tietaisi kaen liikeista tahan aikaan.
Paivan kukka; kummallinen lupinin nakoinen kukka, jota kasvaa isoja aloja, ihan kuin viljeltyna. Kukinto harvempi kuin lupinilla, vareja haalea lila, sininen ja kirkkaan keltainen. Mita lie?
Paivan maku; tai eilisen oli hunaajameloni. Mangoja ja meloneja loytyy vain kaupungeista. Greippeja en loyda mistaan, vaikka len nahnyt greippipuita.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; jotain sykahdyttavaa oli siina kun yksi pyorailija pysahtyi kun naki meidat kamera kadessa. "Haluatteko etta otan teista kuvan " "Yes, yes, very kind of you" Ja se tapahtui viela toistamiseen, kun pidimme lepotaukoa samassa kohdassa toisen pyorailijaryhman kanssa. Hyva jatkoi kirtamista kun tuossa kaupungin rannassa yksi pyorailijaryhma asettui kuvaan ja yksi oli sen nakoinen, etta mistahan loytaisi kuvaajan. Silloin Mies pompahti pystyyn ja meni ottamaan kuvan. Hyvan tekemisessa on siemen pyhyytta.
Paivan tuoksu; lantaloita tyjennetaan pelloille. Se tietaa hyvaa satoa.
Albergoihin paasevat kavelçijat ensin ja sitten pyorailijat, jos jaa tilaa. Eilinen Portelan Alberga oli uusi ja HIENO, puuparkettilattiat ja valoa ja lampoakin. Tamakin on uusi. Tanne mahtuu ehka 60 majoittujaa.
Alamme hahmottamaan portugalilaisen kylan elamaa. Aamulla kun koirat ja kukot ovat heranneet, tulee leipa-auto ja jattaa muovipussissa talojen oven ripaan leipaa. Kohta ilmestyvat portinpieliin roskapussit ja roska-auto korjaa ne. Ehka ei joka paiva. Sitten tulee vihannes- ja hedelma-auto ja kala-auto ja puolen paivan jalkeen sosiaalihuollon pakettiauto, joka tuo ruokapaketit todennakoisesti vanhuksille.
Emannat ja vanhat isannat ahkeroivat kasvimailla kitkemispuuhissa. Kasvimaat ovat kuin meilla heinakuun lopulla. Maissia istutetaan pelloille ja jotkut pellot ovat muhevalla mustalla mullalla, mita odottanevat istutettavaksi! Kasvimaalla on syotavaa vaikka milla mitalla. Ja joissain multapellolla haaraa traktori rikkaruohoruisku perassa. Voi kun tuli ikava omia luomupeltoja.Oi niita parsakaalin maaria, mita taalla kasvatetaan. Onneksi olemme saaneet niita myos ruuaksi.
Tanaan kevyt paiva (25 km), istuskelimme valilla, soimme aamiaista 12 km jalkeen, hedelmia matkalla ja sitten olimmekin kolmen maissa Ponte de Limassa. Jalleen yksi kaupunki, joka sijaitsee ison joen rannalla. Alberga avautui 17, jten ehdimme Pastelariaan...
Portugalilaiset ovat iloista vakea ja jarjestavat juhlia ja elamaniloa mennen tullen. Olemme nahneet monta katukonserttia; kansallisena juhlapaivana mustiin jakkupukuihin ja mustaan viittaan pukeutuneetoikeustieteellisen tiedekunnan tytot soittivat ja lauloivat aseman edessa; rummut, kitarat, mandolinit, huilu, tamburiinit ja laulu ynna koreografia. Kertoivat esiintyvansa harva se viikko (kerroinkohan jo taman?), elilen Barveloksessa oli soittokunta marssimassa ja vanha nainen kantoi lippua edessa. Lapset sanoisivat, etta oli han vanhempi kuin sina..., tanaan taalla kaupungissa valkopaitaisten nuorten miesten rumpujoukko marssi pitkin katuja ja sitten yhdesta ravintolasta tuli kadolli viitisenkymmenta ihmsita punaiset neilikat kadessa, soittajina kitaristi, huuliharpisti ja haitarin soittaja ja vaki lauloi ja tanssi. Kuvittelimme, etta he kuuluivat samaan sukuun ja juhlivat jotain perheenjasenta. He olivat jokseenkin tavallisissa arkivaatteissa, vanhoja ja nuoria. Niin etta kuvittelepa tallaista Suomen kaduilla.
Paivan aani; kaki, joka kukkui, lieko ollut matkalla Suomeen. Vavy tietaisi kaen liikeista tahan aikaan.
Paivan kukka; kummallinen lupinin nakoinen kukka, jota kasvaa isoja aloja, ihan kuin viljeltyna. Kukinto harvempi kuin lupinilla, vareja haalea lila, sininen ja kirkkaan keltainen. Mita lie?
Paivan maku; tai eilisen oli hunaajameloni. Mangoja ja meloneja loytyy vain kaupungeista. Greippeja en loyda mistaan, vaikka len nahnyt greippipuita.
Paivan PYHIIN vaeltaminen; jotain sykahdyttavaa oli siina kun yksi pyorailija pysahtyi kun naki meidat kamera kadessa. "Haluatteko etta otan teista kuvan " "Yes, yes, very kind of you" Ja se tapahtui viela toistamiseen, kun pidimme lepotaukoa samassa kohdassa toisen pyorailijaryhman kanssa. Hyva jatkoi kirtamista kun tuossa kaupungin rannassa yksi pyorailijaryhma asettui kuvaan ja yksi oli sen nakoinen, etta mistahan loytaisi kuvaajan. Silloin Mies pompahti pystyyn ja meni ottamaan kuvan. Hyvan tekemisessa on siemen pyhyytta.
Paivan tuoksu; lantaloita tyjennetaan pelloille. Se tietaa hyvaa satoa.
Friday, April 27, 2012
Barcelos
Olemme tahan asti juoneet raanavetta, eika siita nayta ainakaan viela olevan mitaan ongelmia.
Keskiviikkona pidimme Potossa sadetta. Aamulla satoi kuin aisaa (mista tuokin sanonta). Iltapaivalla jo saatoimme tehda kaupunkijunalla sight Seeing-kierroksen ja ihmetella isoa kaupunkia. Kun kaupungin historia alkaa 1200-luvulta niin kaupunkikuvaan mahtuu vanhaa ja uutta.
Keskiviikko muuttui puhapaivaksi myos meidan silmissamme kun 25.4 on kansallinen vapaapaiva eili 1974 tapahtuneen vallankumouksen muistopaiva. Hotellimme oli aivan yhden kaupungin paa-aukion vieressa, joten paasimme osalliseksi konsertista ja yolla klo 24 valtaisasta ilotulituksesta. Aurinkoiseen iltapaivaan alkoi ilmaantua turestejakin katukuvaan omista piiloistaan. Sateella kaupunki on tyhja.
Istuin klo 11 katedraalissa odottamassa messua, niinkuin moni muukin, mutta eipa sita ollutkaan. Samoin kavi Sao de Madeirassa illalla kun messun piti olla 17.30. Ihmiset odottivat aikansa, osa jai vielakin odottamaan. Monissa isommissa kirkoissa on messuja 4-5 kertaa paivassa. Aina niihin riittaa ihmisia. Mutta missa ovat nuoret?
Eilinen alkoi metrolla Portosta Mercadokseen eli kaupungin laidalle meren rantaan. Wau, mika paiva kavella meren rantaa. Pilvipouta tai aurinkoinen ilma. Valilla kavelimme pitkoospuita, jotka olivat poikkisuuntaan pitkospuut leveydeltaan 1-2 m. Helppoa kulkea. Valilla kuljimme rantateita tai niittyja pitkin. Suunnistaminen oli helppoa, vaikka merkkeja ei ollutkaan. Jakoimme viela Vila de Condesta 14 km ensimmaiseen matkallemme osuneeseen Albergaan. Alberga on pyhiinvaeltajille tarkoitettu majapikka, joka tarjoaa sangyn, suihkun ja pyykkipaikan. Meita oli kymmenkunta nukkujaa, etupaassa saksalaisia ja tallaista samanlaista ikaantynytta vakea. Nyt alkaa tiella olla muitakin vaeltajia, koska monet alkavat Portugalin reitin Potosta.
Vala de Condessa suoritin kaikkien aikojen postimerkkijonotuksen. Edellani yli 20 numeroa ja jono kulki hitaasti. Odottelin noin 45 min ja vihdoin olin onnellinen postimerkkien omistaja. Taalla taidetaan viela hoitaa monet asiat postissa ja manuaalisesti.
Tanaan taas aurinkoinen paiva. Ensi kerran panin hihattoman puseron paalleni. Matkalle sattui myos taman ja myos viime kaminoa ajatellen hienoin maisema. Nousimme 290 metriin ja siella avautui panoraama joka suuntaan ja silmankantamattomiin aina merelle saakka. Se naytti olevan paikka, johon ihmiset tulevat piknikille. Siella oli vanhat linnan rauniot,, kirkko, ravintola ja kymmenittain kivi poytia ja tuoleja. Wau, olipa se elamys.
Kirjoitin eilen viestissa pojalle: taalla olen hyvin onnellinen. Eilenkin ajattelin niin monta kertaa. Kavella; sita osaan ja sita jaksan. Joka paiva olen kiitollinen terveydesta, toistaiseksi terveista jaloista ja riittavasta kunnosta. Kun olemme nahneet sadepaivat ja kastuneetkin, ovat poutapaivat puhumattakaan auringosta yhta juhlaa.
Paivan kukka/kasvi; keskiviikkona neilikka. Kaupungilla myytiin punaisia neilikoita ja miehet nayttivat ostavan niita naisille kansallisen juhlapaivan kunniaksi. Neilikoita oli mysokin valtavat kukkaasetelmat Katedraalissa. Jokaisella 10:lla sivualttarillakin isot asetelmat. Oikein koettelin, ovatko ne tuoreita. Olivat kylla. Katoliset kirkot on useimmiten koriteltu isoilla kukka-asetelmilla. kerran ihmettelin niita aaneen Itavallassa, niin Nimen Yrjo, Hameenlinnan kappapainen sanoi, etta katoliset rakastavat kirkkoaan ja haluavat pitaan kirkkotilan kauniina. Olimme silloin kylakirkossa, jossa oli valtavasti auringonkukkia.
Eilinen kukka oli valkea kallankukka, niita kasvaa puutarjoissa ja villina luonnossa.
Taman paivan kasvi; parsakaali. Se nayttaa olevan ymaprivuotisessa kasvussa. Viimevuotiset ovat nyt miehen mittaisia ja latvat kukkivat. Niita otetaan parhaillaan pois, kun uusia istutetaan tilalle.
Paivan makuelamys; eilisesta se voisi olla mango. Sain yhtena iltana jalkiruuaksi mangoa ja miten se olikaan ihanaa. Nyt olen ostanut sita aina kun on ollut tarjolla. Olen ajatellut kahta mangopuuta lastenlasten perheen pihalla Afrikassa. Mahan taydelta mangoja. Taalla koristellaan levoksia ja kakkuja mangoraasteella, joka ensinakemalta muistuttaa porkkanaraastetta.
Taman paivan makuelamys; se voisi olla usemmankin paivan. Ihanat isot pullat ja hilloa sisalla. Niita on pastelarioissa ja niita on pakko ostaa (hinta alle euron). Nyt huomaatte kollegat, etta kahvia ja pullaa taas syodaan. Lopetan sitten kun tulen toihin!!!!!
Paivan PYHIIN vaeltaminen; voisiko se olla vaikka sita, kun jatkuvasti naemme ilmoituksia (A4) kuolleista ihmisista kauppojen ikkunoissa, seinilla, ilmoitustauluilla, kirkkojen ilmoitustauluilla. Kuolema on osa elamaan, elaman keskella. Samalla ilmoitetaan, milloin ja missa on siunausmessu. Yha muistelen pyhan juhlan tunteen vallassa ystavani Tertun siunausjumalanpalvelusta maaliskuun alussa. Ensimmainen siunausjumalanpalvelus, johon olen osallistunut. Tertun arkku alttarin aaressa, me saattovaki ehtoollisella ikaankuin yhdessa nakymattomien perille paasseiden pyhien kanssa.
Loysimme taalta Barceloksen kaupungista Nuorisotalon, jossa on lukematon maara tietokoneita ja niissa perati aika uudet ohjelmat. Siksi bloginkin kirjoittaminen onnistuu. Valilla blogisivut eivat avaudu ja sahkopostin liitetiedostot ovat ihmeellisella salakielella. Taalla saatoin lukea niita jopa suomeksi.
Mies parantelee kantapaata. Lukee netista hoito-ohjeita ja hakee apteekista laaketta, tytto laittaa etaohjeita. Elamassa on myos vaivoja, vaikka nautimmekin matkasta. Nyt osallistumaan Barceloksen Partyyn, Jose Novaisin aukiolle tulee ristin mutoinen tautekakku. Sita maistamaan.
Keskiviikkona pidimme Potossa sadetta. Aamulla satoi kuin aisaa (mista tuokin sanonta). Iltapaivalla jo saatoimme tehda kaupunkijunalla sight Seeing-kierroksen ja ihmetella isoa kaupunkia. Kun kaupungin historia alkaa 1200-luvulta niin kaupunkikuvaan mahtuu vanhaa ja uutta.
Keskiviikko muuttui puhapaivaksi myos meidan silmissamme kun 25.4 on kansallinen vapaapaiva eili 1974 tapahtuneen vallankumouksen muistopaiva. Hotellimme oli aivan yhden kaupungin paa-aukion vieressa, joten paasimme osalliseksi konsertista ja yolla klo 24 valtaisasta ilotulituksesta. Aurinkoiseen iltapaivaan alkoi ilmaantua turestejakin katukuvaan omista piiloistaan. Sateella kaupunki on tyhja.
Istuin klo 11 katedraalissa odottamassa messua, niinkuin moni muukin, mutta eipa sita ollutkaan. Samoin kavi Sao de Madeirassa illalla kun messun piti olla 17.30. Ihmiset odottivat aikansa, osa jai vielakin odottamaan. Monissa isommissa kirkoissa on messuja 4-5 kertaa paivassa. Aina niihin riittaa ihmisia. Mutta missa ovat nuoret?
Eilinen alkoi metrolla Portosta Mercadokseen eli kaupungin laidalle meren rantaan. Wau, mika paiva kavella meren rantaa. Pilvipouta tai aurinkoinen ilma. Valilla kavelimme pitkoospuita, jotka olivat poikkisuuntaan pitkospuut leveydeltaan 1-2 m. Helppoa kulkea. Valilla kuljimme rantateita tai niittyja pitkin. Suunnistaminen oli helppoa, vaikka merkkeja ei ollutkaan. Jakoimme viela Vila de Condesta 14 km ensimmaiseen matkallemme osuneeseen Albergaan. Alberga on pyhiinvaeltajille tarkoitettu majapikka, joka tarjoaa sangyn, suihkun ja pyykkipaikan. Meita oli kymmenkunta nukkujaa, etupaassa saksalaisia ja tallaista samanlaista ikaantynytta vakea. Nyt alkaa tiella olla muitakin vaeltajia, koska monet alkavat Portugalin reitin Potosta.
Vala de Condessa suoritin kaikkien aikojen postimerkkijonotuksen. Edellani yli 20 numeroa ja jono kulki hitaasti. Odottelin noin 45 min ja vihdoin olin onnellinen postimerkkien omistaja. Taalla taidetaan viela hoitaa monet asiat postissa ja manuaalisesti.
Tanaan taas aurinkoinen paiva. Ensi kerran panin hihattoman puseron paalleni. Matkalle sattui myos taman ja myos viime kaminoa ajatellen hienoin maisema. Nousimme 290 metriin ja siella avautui panoraama joka suuntaan ja silmankantamattomiin aina merelle saakka. Se naytti olevan paikka, johon ihmiset tulevat piknikille. Siella oli vanhat linnan rauniot,, kirkko, ravintola ja kymmenittain kivi poytia ja tuoleja. Wau, olipa se elamys.
Kirjoitin eilen viestissa pojalle: taalla olen hyvin onnellinen. Eilenkin ajattelin niin monta kertaa. Kavella; sita osaan ja sita jaksan. Joka paiva olen kiitollinen terveydesta, toistaiseksi terveista jaloista ja riittavasta kunnosta. Kun olemme nahneet sadepaivat ja kastuneetkin, ovat poutapaivat puhumattakaan auringosta yhta juhlaa.
Paivan kukka/kasvi; keskiviikkona neilikka. Kaupungilla myytiin punaisia neilikoita ja miehet nayttivat ostavan niita naisille kansallisen juhlapaivan kunniaksi. Neilikoita oli mysokin valtavat kukkaasetelmat Katedraalissa. Jokaisella 10:lla sivualttarillakin isot asetelmat. Oikein koettelin, ovatko ne tuoreita. Olivat kylla. Katoliset kirkot on useimmiten koriteltu isoilla kukka-asetelmilla. kerran ihmettelin niita aaneen Itavallassa, niin Nimen Yrjo, Hameenlinnan kappapainen sanoi, etta katoliset rakastavat kirkkoaan ja haluavat pitaan kirkkotilan kauniina. Olimme silloin kylakirkossa, jossa oli valtavasti auringonkukkia.
Eilinen kukka oli valkea kallankukka, niita kasvaa puutarjoissa ja villina luonnossa.
Taman paivan kasvi; parsakaali. Se nayttaa olevan ymaprivuotisessa kasvussa. Viimevuotiset ovat nyt miehen mittaisia ja latvat kukkivat. Niita otetaan parhaillaan pois, kun uusia istutetaan tilalle.
Paivan makuelamys; eilisesta se voisi olla mango. Sain yhtena iltana jalkiruuaksi mangoa ja miten se olikaan ihanaa. Nyt olen ostanut sita aina kun on ollut tarjolla. Olen ajatellut kahta mangopuuta lastenlasten perheen pihalla Afrikassa. Mahan taydelta mangoja. Taalla koristellaan levoksia ja kakkuja mangoraasteella, joka ensinakemalta muistuttaa porkkanaraastetta.
Taman paivan makuelamys; se voisi olla usemmankin paivan. Ihanat isot pullat ja hilloa sisalla. Niita on pastelarioissa ja niita on pakko ostaa (hinta alle euron). Nyt huomaatte kollegat, etta kahvia ja pullaa taas syodaan. Lopetan sitten kun tulen toihin!!!!!
Paivan PYHIIN vaeltaminen; voisiko se olla vaikka sita, kun jatkuvasti naemme ilmoituksia (A4) kuolleista ihmisista kauppojen ikkunoissa, seinilla, ilmoitustauluilla, kirkkojen ilmoitustauluilla. Kuolema on osa elamaan, elaman keskella. Samalla ilmoitetaan, milloin ja missa on siunausmessu. Yha muistelen pyhan juhlan tunteen vallassa ystavani Tertun siunausjumalanpalvelusta maaliskuun alussa. Ensimmainen siunausjumalanpalvelus, johon olen osallistunut. Tertun arkku alttarin aaressa, me saattovaki ehtoollisella ikaankuin yhdessa nakymattomien perille paasseiden pyhien kanssa.
Loysimme taalta Barceloksen kaupungista Nuorisotalon, jossa on lukematon maara tietokoneita ja niissa perati aika uudet ohjelmat. Siksi bloginkin kirjoittaminen onnistuu. Valilla blogisivut eivat avaudu ja sahkopostin liitetiedostot ovat ihmeellisella salakielella. Taalla saatoin lukea niita jopa suomeksi.
Mies parantelee kantapaata. Lukee netista hoito-ohjeita ja hakee apteekista laaketta, tytto laittaa etaohjeita. Elamassa on myos vaivoja, vaikka nautimmekin matkasta. Nyt osallistumaan Barceloksen Partyyn, Jose Novaisin aukiolle tulee ristin mutoinen tautekakku. Sita maistamaan.
Tuesday, April 24, 2012
Oporto
Ruumiin kunto: jalat ovat voineet hyvin- Ei rakkoja, iltapaivisin tietysti erilaisia tuntemuksia jaloissa, mutta kai jalkaterat ovat alistuneet kun levon vaihtoehtoa ei ole. Alkava vaivaisenluukin on tehnyt pesan kengan uumeniin. Miehen kantapaa vaivaa. Joku luupiikin tapainen ilmeisesti, joten siita on jonkun verran vaivaa. Alkumatkasta ehka elimisto kavi ylikierroksilla, kun uni ei tullut helposti, mutta nyt on sekin vaiva korjautunut ja tanakin aamuna nukuin aina puoleen seitsemaan.
Taman paivan ihmetys: ihmiset kulkevat toppatakeissa ja sarkatakeissa ja me kuljemme saaret paljaina ja lyhythahaisessa puserossa!!! Olen niita harvoja, joilla on hame. Minun vaellusasuni on jo monta vuotta ollut kauhtuneen varinen vihrea hame. Se on kuumalla vilpoinen ja viileina aamuina panen legginssit jalkaan, mutta pian saan riisua ne pois.No kylla meita vahan katsotaan kummisssaan, mutta kun ihmiset hoksaavat reppumme, niin kai he osaavat yhdistaa meidat kummallisiksi pyhiinvaeltajiksi.
Taalla naiset pitavat paljon esiliinoja. Monessa talossa pestaan pyykki kasin. Olemme nahneet betonibaljuja, joissa on betoninen pyykkilauta ja siina naiset hankaavat vaatteita. Kun automaattikone ei pese, on saastettava vaatteita.
Yhdessa kahvilassa yksi englantia mielellaan puhuva mies kyseli ensin, mmita me noin muuten sisilissa teemme ja sitten mika saa meidat lahtemaan NELJAKSI viikoksi kavelemaan - erityisesti kun han kuuli, etta mina teen sen lomallani. Kerroin, etta minulle tekee hyvaa time out kaikesta; aikaa kahden oloon, havaintojen tekemiseen, levollisuuteen laskeutuminen, Jumalan kuuntelemisen mahdollisuus ja sitten pidamme kavelysta ja tama on meille sopiva urheilemisen muoto. Han pyçritti paataan.
Tanaan vaelsimme hyvassa saassa noin 35 km Porton kaupunkiin. Aamulla lahtiessamme oli 6,5 C. Paivalla varmaan 18, auringossa oikein lammin.Taalla suunnittelemme viettavamme vapaapaivan, kun huomiseksi on luvattu sadesaata ja haluasisimme seuraavaksi kulkea vaihtoehtoista rannikkoreittia. Se ei ole mukava sateella ja tuulella. Majapaikaksi saimme keskelta kaupunkia Hotelli Chiquen ( 40€). Kuten huomaat, hotellien hinnat ovat halooja, eihan ole viela mikaan turistisesonki. No, eivathan nama ole mitaan tahtisikermia, tamakin **, mutta lamminta vetta ja sankya loytyy.
Eilen oli luksus-hetki kun majapaikassamme oli kylpyamme ja otin kuuman kylvyn. Tosin ajattelin, etta kuuman kylvyn nautinto on kaukana alkuperaisten pyhiinvaeltajien elamasta, mutta kun kylpyvaahtopurkin kyljessa luki "Enjoy your life", nautin taysin siemauksin tasta ilosta - ja tietysti kylpypyyhkeesta.
Yksi pyhiinvaelluksen juttu on siina, etta taalla ehtivat aistit avautua; naen paljon mita en ehdi muuten huomata, taalla erityisesti vaalitaan estertiikkaa monessa muodossa, kuulen enemman, tahan vuodenaikaan lintujen koko paivan jatkuvan konsertin, haistan tarkemmin; eukanlypsyspuut, laventelin tuoksun, appelsiinin kukat, ruusutarhat....Makunautintoja loytyy uusia paivasta toiseen. Kehumme aina tarjoilijoille ruokaa. Nalkaiselle maistuu kaikki hyvalta. Ja sitten viela tuntoaistikin saa ravintoa, kun kylman jalkeen tulee lammin.
Taman paivan matka vaihteli maanteiden reunoista, kaupunkien ohittamisista aina Via Romanan kulkemiseen. Patkittain saamme kulkea vanhoja keskiaikaisia pyhiinvaeltajien polkuja. Tanaankin oli kiviaitojen ja muurin ymparoimaa tieta. Osittain se oli kivin paallystetty. Jos tie osaisi kertoa mietteita, joita kulkijat ovat ajatelleet, taakoista, joita he ovat kantaneet ja iloista joita kokeneet.
Paivan kukka: pasunakukka, oikeasti pasuna puu. M;uistelin niita muutamia ruukuissa kasvavia pasunakukkia, joita jotkut tutut ovat yrittaneet kasvattaa puutarhoissaan. Taalla kukat ovat isoja ja puut omenapuun kokoisia.
Paivan maku: ihana appelsiini yha uudelleen.
Paivan PYHIIN vaeltaminen. Se voi olla sitakin, etta yhteinen huumori ja nauru on loytynyt, se joka meita hauskutti tusutumisen alkuaikoina ja se voi olla myçs sita, etta saman peitteen alla on lampimampi kuin kahden erillisen peitteen alla. Huoneet taalla eivat ole lampimia.
Taman paivan ihmetys: ihmiset kulkevat toppatakeissa ja sarkatakeissa ja me kuljemme saaret paljaina ja lyhythahaisessa puserossa!!! Olen niita harvoja, joilla on hame. Minun vaellusasuni on jo monta vuotta ollut kauhtuneen varinen vihrea hame. Se on kuumalla vilpoinen ja viileina aamuina panen legginssit jalkaan, mutta pian saan riisua ne pois.No kylla meita vahan katsotaan kummisssaan, mutta kun ihmiset hoksaavat reppumme, niin kai he osaavat yhdistaa meidat kummallisiksi pyhiinvaeltajiksi.
Taalla naiset pitavat paljon esiliinoja. Monessa talossa pestaan pyykki kasin. Olemme nahneet betonibaljuja, joissa on betoninen pyykkilauta ja siina naiset hankaavat vaatteita. Kun automaattikone ei pese, on saastettava vaatteita.
Yhdessa kahvilassa yksi englantia mielellaan puhuva mies kyseli ensin, mmita me noin muuten sisilissa teemme ja sitten mika saa meidat lahtemaan NELJAKSI viikoksi kavelemaan - erityisesti kun han kuuli, etta mina teen sen lomallani. Kerroin, etta minulle tekee hyvaa time out kaikesta; aikaa kahden oloon, havaintojen tekemiseen, levollisuuteen laskeutuminen, Jumalan kuuntelemisen mahdollisuus ja sitten pidamme kavelysta ja tama on meille sopiva urheilemisen muoto. Han pyçritti paataan.
Tanaan vaelsimme hyvassa saassa noin 35 km Porton kaupunkiin. Aamulla lahtiessamme oli 6,5 C. Paivalla varmaan 18, auringossa oikein lammin.Taalla suunnittelemme viettavamme vapaapaivan, kun huomiseksi on luvattu sadesaata ja haluasisimme seuraavaksi kulkea vaihtoehtoista rannikkoreittia. Se ei ole mukava sateella ja tuulella. Majapaikaksi saimme keskelta kaupunkia Hotelli Chiquen ( 40€). Kuten huomaat, hotellien hinnat ovat halooja, eihan ole viela mikaan turistisesonki. No, eivathan nama ole mitaan tahtisikermia, tamakin **, mutta lamminta vetta ja sankya loytyy.
Eilen oli luksus-hetki kun majapaikassamme oli kylpyamme ja otin kuuman kylvyn. Tosin ajattelin, etta kuuman kylvyn nautinto on kaukana alkuperaisten pyhiinvaeltajien elamasta, mutta kun kylpyvaahtopurkin kyljessa luki "Enjoy your life", nautin taysin siemauksin tasta ilosta - ja tietysti kylpypyyhkeesta.
Yksi pyhiinvaelluksen juttu on siina, etta taalla ehtivat aistit avautua; naen paljon mita en ehdi muuten huomata, taalla erityisesti vaalitaan estertiikkaa monessa muodossa, kuulen enemman, tahan vuodenaikaan lintujen koko paivan jatkuvan konsertin, haistan tarkemmin; eukanlypsyspuut, laventelin tuoksun, appelsiinin kukat, ruusutarhat....Makunautintoja loytyy uusia paivasta toiseen. Kehumme aina tarjoilijoille ruokaa. Nalkaiselle maistuu kaikki hyvalta. Ja sitten viela tuntoaistikin saa ravintoa, kun kylman jalkeen tulee lammin.
Taman paivan matka vaihteli maanteiden reunoista, kaupunkien ohittamisista aina Via Romanan kulkemiseen. Patkittain saamme kulkea vanhoja keskiaikaisia pyhiinvaeltajien polkuja. Tanaankin oli kiviaitojen ja muurin ymparoimaa tieta. Osittain se oli kivin paallystetty. Jos tie osaisi kertoa mietteita, joita kulkijat ovat ajatelleet, taakoista, joita he ovat kantaneet ja iloista joita kokeneet.
Paivan kukka: pasunakukka, oikeasti pasuna puu. M;uistelin niita muutamia ruukuissa kasvavia pasunakukkia, joita jotkut tutut ovat yrittaneet kasvattaa puutarhoissaan. Taalla kukat ovat isoja ja puut omenapuun kokoisia.
Paivan maku: ihana appelsiini yha uudelleen.
Paivan PYHIIN vaeltaminen. Se voi olla sitakin, etta yhteinen huumori ja nauru on loytynyt, se joka meita hauskutti tusutumisen alkuaikoina ja se voi olla myçs sita, etta saman peitteen alla on lampimampi kuin kahden erillisen peitteen alla. Huoneet taalla eivat ole lampimia.
Monday, April 23, 2012
Cafe Pastelaria Sorveto Pinheiro da Bemposta
Tasta aamusta voisi kirjoittaa melkein sankaritarinan. Herasimme klo 6 aika hyvin nukutun yon jalkeen ikivanhassa, parhaat paivansa jo nahneessa hotelliksi kutsutussa paikassa Albergariassa ja olimme lahtovalmiita 7.30. Ja kas, eilisen hyvan paivan jalkeen satoi, ja sadetta riuitta ja riitti eika kahviloita missaan, vaikka opaskirja lupasi niita matkan varrella. Odotamme aina ensimmaista kahvilaa saadaksemme sampylamme ja aamukaakaon. No, 14 km tuli taivallettua ja SATEESSA eika missaan pikkusateessa ja naytti etta taas meni kyla ohi ilman kahvilaa ja 7 km edessa seuraavaan isompaan paikkaan ja sitten se Jumalan ihme, edessa oli tama Pastelaria, siis oikein tuoreitten leivonnaisten kanssa. Asetuimme taloksi, etta vaatteet ehtisivat kuivua ja nautimme kahvilan monipuolisista antimista ja englantia puhuvan tarjoilijan seurasta.
Nyt nayttaa selkenevan....
Lauantaina yhdessa kahvilassa nuori poika tuli luoksemme ja osoitti TV:ta. Siella musiikki TV:ssa lauloi Lordi ja maassa luikertelevat tytot esittivat koreografiaa. Poika kertoi, etta Lordi oli ollut taalla jolloin musiikkifestareilla. HUomaavainen poika. Tosin sanoimme, etta Lordi ei ole meidan favorite.
Taalla joka kahvilassa on pauhaa TV ja ihmiset katsovat ja katsovat. Pyhiinvaellusta elaman keskella.
Coimbran kaupungissa oli yksi seikkailu ja se sisalsi myos ihmeen. Olimme saaneet pensionaatista passitulos lahtiessamme ja Arto pani ne lannelaukkuunsa. Internetkahvilasta tullessa han huomasi, etta toinen passi puuttui. Pudonnut siis jostain kumman syysta. Kavelimme jalkemme, ei havaintoa pasista. Menimme poliisilaitokselle ja siella se oli. Uskomatonta, tunnin kuluttua katoamisesta. Joku ihana rehellinen ihminen oli tuonut ja kaikki kortit, visaa myoten tallella. Praise the Lord. Tosin virkamies kirjoitti monta pumaskaa, ennekuin sain passinh. Sain ilmoitta isan ja aidin nimen ja tyopaikan ja osoitteen, ennekuin passi irtosi. Ihmeellista, etta Portugalissa ja heidan alkeellisilla tietokeneilaan nakyy koko maailman passireksiteri. Olimme niiiiiiiiiin onnellisia.
La aamuna Coimbrassa paasimme aamumessuun, kun se alkoi klo 8 ja silloin olimme lahtovalmiita. Isameidan, uskontunnustus ja Herran siunaus, sama usko ja Toivo, yhteinen Pyha naitten ihmisten kanssa, vaikka ei yhteista ehtoollispoytaa. Kirkosta oli hyva lahtea matkaan.
La iltana kavelimme pidemman paivan matkan ja jaimme yoksi Anadiaan, pieneen kylaan, jossa oli moderni hotelli. Mikapa siella oli nukkuessa (45 €) ja aamupala viela. Pyykitkin sai kuivaksi. Naissa Pensioinaateissa ja "hotelleissa" on uusi ilon ja suuren nautinnon aihe:KYLPYPYYHKEET. Caminolla kun on tottunut olemattoman pieneen retkipyyhkeeseen, minullakin tavallisesti pari yhteen ommeltua sifonettia. Eipa ne kunnolla pyyhi! Talla matkalla satsasin pyyhkeeseen 20x20 cm ohut froteepyyhe ja lisaksi monikaytto huivini; huivi on ohutta puuvillaa 1mx1,5m. Se on kaulahuivi, hartiahuivi, kietaisuhame, kylpytakki ja pyyheliina! Viela en ole sita pyyhkeena kayttanyt. Iloitkaa lukijat isoista froteepyyhkeistanne!
Eilinen oli pilvipoutaa ja valilla jopa lamminta aurinkoa. Saavuimme Albergariaan ja suuntasimme kirkkoon. Tarkoituksemme oli kokeilla opaskirjassa mainittua majoitusta seurakunsalin lattialla. Kirkossa tapasimme ranskalaisen ariskunnan; ei majoitusta kirkossa, eika Bombeiroksessa ja hotellisin on suljettu, Oh no!!!! Tapsimme kirkon pihalla vanhan pariskunnan ja elekielella nautimme nukkuma-asentoa ja kaytin ainoaa tietamaani aiheeseen liittyvaa portugalilaista sanaa dormir. Selostusta tuli pitkasti ja he esittivat hotellia, josta ranskalaiset sanoivat, etta se on kiinni. Sanoin "Nao aberto"...he ottivat meidat autoonsa ja veivat kyseiseen paikkaan ja ovelassa paikassa olevaa kelloa soittamalla ovi avattiin. Saimme majapaikan, mutta jain murehtimaan ranskalaisia. He sentaan osasivat espanjaa.
Lauantain kukka: akileija
Sunnuntain kukka:pelargonia. Ajattelen omia pelargonioitani, jotka ovat naapurin hyvassa hoidossa.
Paivan kukka keltainen paivankakkara, jota kukkii pellot keltaisena kuin meilla voikukat.
Paivan aani: uuttukyyhkyn huhuilua muistuttava lintu. Samantapainen, joka afrikassa piti huhuiluaan paivat pitkat
Paivan PYHIIN vaeltaminen. Aidin (kuoli 93 vuotiaana 3 vuotta sitten) vanhoihin villakalsareihin pukeutuminen ja lammon tunne. Samalla muistan aidin tuhannet esirukoukset. Eika aiti voinut aavistaa, etta hanen villahousunsa ovat hyvassa kautossa caminolla. Silmapakoa ei aiti enaa ollut jaksanut parsia.
Ja jalleen anteeksi kirjoitusvirheet. Aataminaikanen kone ei jaksa kirjoittaa kaikkia kirjaimia enka jaksa koko ajan valvoa teksita.
Bom camino!
Nyt nayttaa selkenevan....
Lauantaina yhdessa kahvilassa nuori poika tuli luoksemme ja osoitti TV:ta. Siella musiikki TV:ssa lauloi Lordi ja maassa luikertelevat tytot esittivat koreografiaa. Poika kertoi, etta Lordi oli ollut taalla jolloin musiikkifestareilla. HUomaavainen poika. Tosin sanoimme, etta Lordi ei ole meidan favorite.
Taalla joka kahvilassa on pauhaa TV ja ihmiset katsovat ja katsovat. Pyhiinvaellusta elaman keskella.
Coimbran kaupungissa oli yksi seikkailu ja se sisalsi myos ihmeen. Olimme saaneet pensionaatista passitulos lahtiessamme ja Arto pani ne lannelaukkuunsa. Internetkahvilasta tullessa han huomasi, etta toinen passi puuttui. Pudonnut siis jostain kumman syysta. Kavelimme jalkemme, ei havaintoa pasista. Menimme poliisilaitokselle ja siella se oli. Uskomatonta, tunnin kuluttua katoamisesta. Joku ihana rehellinen ihminen oli tuonut ja kaikki kortit, visaa myoten tallella. Praise the Lord. Tosin virkamies kirjoitti monta pumaskaa, ennekuin sain passinh. Sain ilmoitta isan ja aidin nimen ja tyopaikan ja osoitteen, ennekuin passi irtosi. Ihmeellista, etta Portugalissa ja heidan alkeellisilla tietokeneilaan nakyy koko maailman passireksiteri. Olimme niiiiiiiiiin onnellisia.
La aamuna Coimbrassa paasimme aamumessuun, kun se alkoi klo 8 ja silloin olimme lahtovalmiita. Isameidan, uskontunnustus ja Herran siunaus, sama usko ja Toivo, yhteinen Pyha naitten ihmisten kanssa, vaikka ei yhteista ehtoollispoytaa. Kirkosta oli hyva lahtea matkaan.
La iltana kavelimme pidemman paivan matkan ja jaimme yoksi Anadiaan, pieneen kylaan, jossa oli moderni hotelli. Mikapa siella oli nukkuessa (45 €) ja aamupala viela. Pyykitkin sai kuivaksi. Naissa Pensioinaateissa ja "hotelleissa" on uusi ilon ja suuren nautinnon aihe:KYLPYPYYHKEET. Caminolla kun on tottunut olemattoman pieneen retkipyyhkeeseen, minullakin tavallisesti pari yhteen ommeltua sifonettia. Eipa ne kunnolla pyyhi! Talla matkalla satsasin pyyhkeeseen 20x20 cm ohut froteepyyhe ja lisaksi monikaytto huivini; huivi on ohutta puuvillaa 1mx1,5m. Se on kaulahuivi, hartiahuivi, kietaisuhame, kylpytakki ja pyyheliina! Viela en ole sita pyyhkeena kayttanyt. Iloitkaa lukijat isoista froteepyyhkeistanne!
Eilinen oli pilvipoutaa ja valilla jopa lamminta aurinkoa. Saavuimme Albergariaan ja suuntasimme kirkkoon. Tarkoituksemme oli kokeilla opaskirjassa mainittua majoitusta seurakunsalin lattialla. Kirkossa tapasimme ranskalaisen ariskunnan; ei majoitusta kirkossa, eika Bombeiroksessa ja hotellisin on suljettu, Oh no!!!! Tapsimme kirkon pihalla vanhan pariskunnan ja elekielella nautimme nukkuma-asentoa ja kaytin ainoaa tietamaani aiheeseen liittyvaa portugalilaista sanaa dormir. Selostusta tuli pitkasti ja he esittivat hotellia, josta ranskalaiset sanoivat, etta se on kiinni. Sanoin "Nao aberto"...he ottivat meidat autoonsa ja veivat kyseiseen paikkaan ja ovelassa paikassa olevaa kelloa soittamalla ovi avattiin. Saimme majapaikan, mutta jain murehtimaan ranskalaisia. He sentaan osasivat espanjaa.
Lauantain kukka: akileija
Sunnuntain kukka:pelargonia. Ajattelen omia pelargonioitani, jotka ovat naapurin hyvassa hoidossa.
Paivan kukka keltainen paivankakkara, jota kukkii pellot keltaisena kuin meilla voikukat.
Paivan aani: uuttukyyhkyn huhuilua muistuttava lintu. Samantapainen, joka afrikassa piti huhuiluaan paivat pitkat
Paivan PYHIIN vaeltaminen. Aidin (kuoli 93 vuotiaana 3 vuotta sitten) vanhoihin villakalsareihin pukeutuminen ja lammon tunne. Samalla muistan aidin tuhannet esirukoukset. Eika aiti voinut aavistaa, etta hanen villahousunsa ovat hyvassa kautossa caminolla. Silmapakoa ei aiti enaa ollut jaksanut parsia.
Ja jalleen anteeksi kirjoitusvirheet. Aataminaikanen kone ei jaksa kirjoittaa kaikkia kirjaimia enka jaksa koko ajan valvoa teksita.
Bom camino!
Friday, April 20, 2012
Coimbra
Nyt ei kenenkaan tarvitse kadehtia, etta taalla vain auringossa kavelemme unikkoniittyjen ja oçliivilehtojen halki. Koko paivan on satanut. Aaamupaivalla jopa niin rankasti, etta eilen kehumamme sadevarustus petti meidat. Puseroni oli marka. Onneksi se oli silkkia ja kuivui jossain pilven raossa. Iltapaivalla oli vahemman sadetta ja selvisimme Coimbran vanhaan suurkaupunkiin (160 000) kolmen maissa. Huone halvasta pensionaatista, mutta lammin suihku, ah miten ihanaa. Eilisessa Rabacalin paikassa nimittain suihkusta tuli vain kylmaa vetta.
Miksi nailta matkoilta kirjoitetaan paljon syomisesta, majapaikasta, saasta ja jalkojen voinnista. Siksipa hyvinkin, etta taalla ihmisen perustarpeet ovat minimissa. Tuossa ne ovat. Kun nuo ovat kunnossa, sitten voi katsella maisemia, vaipua ajatuksiin, kuunnella sisintaan.
Tanaan keskustelimme elaman unelmista. Kesan unelmista ja siita edelleen. Mies sanoi, etta unelma sanoi, etta unelmasana on vieras; toive sopii paremmin.
Paivan kukka; kehakukka.
Paivan tuoksu; luulen etta se on appelsiininpuiden kukkien tuoksu. Vahvempi kuin jasmiini, mutta niin hyva.
Paivan PYHIIN vaeltaminen loytyi mukanani seuraavasta Urho MUroman; Aamun ensimmainen. Siina vakuutettiin, etta Jeesus rukoilee jatkuvasti omiensa puolesta. Vau. Aika suurenmoinen ajatus. Ne rukoukset on ainakin sanoitettu oikein.
Matkalukemisena vanhaa taattua tavaraa edellisen lisaksi Wilkoksin Kallis hunajan pisara ja Markus evangeliet (sattui loytymaan ohut kappale).
Olemme hyvillamme siita, etta nyt on kolme sadepaivaa eletty, eikohan kohta huhtikuun sadepaivat ole jo lopussa, sitten on tiedossa parempaa. Onneksi on lammin. Ja maanviljelijat iloitsevat maissipelloillaan.
Ja lopuksdi pahoittelut kirjoitusvirheista. Nama koneet ovat nahneet parhaat paivansa ja internetin kayttoaika on rajattu. Jono takana. Tsau.
Miksi nailta matkoilta kirjoitetaan paljon syomisesta, majapaikasta, saasta ja jalkojen voinnista. Siksipa hyvinkin, etta taalla ihmisen perustarpeet ovat minimissa. Tuossa ne ovat. Kun nuo ovat kunnossa, sitten voi katsella maisemia, vaipua ajatuksiin, kuunnella sisintaan.
Tanaan keskustelimme elaman unelmista. Kesan unelmista ja siita edelleen. Mies sanoi, etta unelma sanoi, etta unelmasana on vieras; toive sopii paremmin.
Paivan kukka; kehakukka.
Paivan tuoksu; luulen etta se on appelsiininpuiden kukkien tuoksu. Vahvempi kuin jasmiini, mutta niin hyva.
Paivan PYHIIN vaeltaminen loytyi mukanani seuraavasta Urho MUroman; Aamun ensimmainen. Siina vakuutettiin, etta Jeesus rukoilee jatkuvasti omiensa puolesta. Vau. Aika suurenmoinen ajatus. Ne rukoukset on ainakin sanoitettu oikein.
Matkalukemisena vanhaa taattua tavaraa edellisen lisaksi Wilkoksin Kallis hunajan pisara ja Markus evangeliet (sattui loytymaan ohut kappale).
Olemme hyvillamme siita, etta nyt on kolme sadepaivaa eletty, eikohan kohta huhtikuun sadepaivat ole jo lopussa, sitten on tiedossa parempaa. Onneksi on lammin. Ja maanviljelijat iloitsevat maissipelloillaan.
Ja lopuksdi pahoittelut kirjoitusvirheista. Nama koneet ovat nahneet parhaat paivansa ja internetin kayttoaika on rajattu. Jono takana. Tsau.
Thursday, April 19, 2012
Ansiao 19.4.2012
Eilen saimme harjoitella sateessa kulkemista ja testata sadevaatteita. Sama jatkuu tanaan ja huomenna ja kai vielº lauantainakin. Arto tutkii Forecaa ja sunnuntai lupaisi jo parempaa. Eipa haittaa; sadeviitta ja sadelahkeet ovat osoittautuneet hyaksi sadevarustukseksi aihakin toistaiseksi, kun emme ole olleet rankkasateessa.
Taalla sita vaan istutaan keskella aamupaivaa Ansaiaon pikkukaupungin kirjastossa ja selataan sahkopostia ja kirjitetaan blogia-. Takana on 15 km aamutuimaan ja aamukaakao ja sampyla olivat nautittava elamys tielle sattuneessa kahvilassa tassa lahella. Paalle piti viela ottaa maitokahvi ja paikallinen vaniljaleivos, nimittain kylien kahviloissa ei juurikaan ole tarjolla kahvileipaa. Niin etta joskus voi palkita itseaan tasta raatamissta. Edessa 18 km ja maaranpaana Rabacal.
Kaksi yota olemme viettaneet Bombeiroksissa. Ne ovat palokuntien taloissa ilmeisesti huoneita, joissa aikaisemmin palomiehet ovat nukkuneet oitaan tyovuorerojen aikana. Sanky ja peite ja suihku; siina kaikki mita peregriino tarvitsee. Tosin lampoa vahan lisaa please. Huoneet ovat kieltamatta kylmia. Kaksi peittoa tiukasti korvia myoten, niin tarkenemme. Bombeiros on ilmainen majapaikka. Illalla olemme kayneet syomassa pyhiinvaeltajan menun ja toistaiseksi ne ovat hinnaltaan 7-10 €. Ruhtinaallinen ateria; soppa, salaatti, Paaruoka kala/liha ja jalkiruoka viela ja leivat ja juomat tietysti. Mies sanoi olevansa eilen illalla niin taysi, etta ei tarvitse tanaan ruokaa ollenkaan.
Portugaln reitti on hyvin merkitty, vakka jotkut ovat pelotelleet, etta taalla ei ole tarpeeksi merkkeja. Risteyksissa n aina hyvat nuolet menosuuntaan ja viela rasti suuntaan, jonne ei pida menna. Maantieta puolet matkasta ja metsateita ja polkuja puolet. Maantietkin enimmakseen hiljaisia kylateita.
Voi naita vanhoja maisemia; vuosisatojen ikaiset sammaloituneet kiviaidat, satoja vuosia vanhat oliivitarhat, somasti rapistuneet kiviset rakennukset. Sann somasti, kun se ohikulkijan silmaan on somaa ja maisemaan sopivaa, mutta paikallisille edustaa ehka jtain muuta.
Eilen pysahdymme hdelmaostoksille pieneen kylaan. Juttelimme yhden miehen kanssa ja saksa loytyi yhteiseksi kieleksi. Han kylla paivittel, etta aimme kavella Santiago de Cmpostelaan asti. Kun tulimme kaupasta, han tuli appelsiinipussin kanssa. Ne olivat hanen omasta pihastaan ja lman myrkkyja kasvatettuja. Enpa ole ikina niin mehukkaita appelsiineja syonyt. Taalla muutenkin tomaatit ja appelsiinit ovat omaa luokkaansa!!!
Talla matkalla ajatus ei le paassyt viela pyhiin asti. Nimittain haluan tutkia mita on PYHIIN vaellus. Jotain pyhaa on ihmisten kohtaamisessa. Lammin kohtaaminen syntyy kun sanomme jotain portugaliksi ja saamme paljon ystavallisyytta osaksemme. Siis emme todellakaan osaa portugalia, mutta sanakirjasta katsomme sopivia sanoja. Palvetu taalla on harvinaisen ystavallista, ihan kuin turistikirjat sanovat. Kun eilen kysyimme yhdelta naiselta, missa Bombeiros on, han lahti kulkemaan vesisateessa kanssamme siihen suuntaan, vaikka itse oli matkalla muualle.
Jospa Pyha koskettaisi kaikkia noita kohtaamiamme ihmisia, kun lausumme siunauksen heidan jalkeensa.
Paivan kukka/kasvi; rosmariini ylhaalla vuorilla. OLemme 400 m korkeudessa, joten ehka tama ei viela ole vuoristoa.
Matka jatkuu. Sadeviitta ylle ja lahkeet myos. Sadeviitta pois ja lahkeiden kaariminen ylos. Sadeviitta paalle.....Iloinen ja kiitollinen mieli, etta saamme olla taalla.
Taalla sita vaan istutaan keskella aamupaivaa Ansaiaon pikkukaupungin kirjastossa ja selataan sahkopostia ja kirjitetaan blogia-. Takana on 15 km aamutuimaan ja aamukaakao ja sampyla olivat nautittava elamys tielle sattuneessa kahvilassa tassa lahella. Paalle piti viela ottaa maitokahvi ja paikallinen vaniljaleivos, nimittain kylien kahviloissa ei juurikaan ole tarjolla kahvileipaa. Niin etta joskus voi palkita itseaan tasta raatamissta. Edessa 18 km ja maaranpaana Rabacal.
Kaksi yota olemme viettaneet Bombeiroksissa. Ne ovat palokuntien taloissa ilmeisesti huoneita, joissa aikaisemmin palomiehet ovat nukkuneet oitaan tyovuorerojen aikana. Sanky ja peite ja suihku; siina kaikki mita peregriino tarvitsee. Tosin lampoa vahan lisaa please. Huoneet ovat kieltamatta kylmia. Kaksi peittoa tiukasti korvia myoten, niin tarkenemme. Bombeiros on ilmainen majapaikka. Illalla olemme kayneet syomassa pyhiinvaeltajan menun ja toistaiseksi ne ovat hinnaltaan 7-10 €. Ruhtinaallinen ateria; soppa, salaatti, Paaruoka kala/liha ja jalkiruoka viela ja leivat ja juomat tietysti. Mies sanoi olevansa eilen illalla niin taysi, etta ei tarvitse tanaan ruokaa ollenkaan.
Portugaln reitti on hyvin merkitty, vakka jotkut ovat pelotelleet, etta taalla ei ole tarpeeksi merkkeja. Risteyksissa n aina hyvat nuolet menosuuntaan ja viela rasti suuntaan, jonne ei pida menna. Maantieta puolet matkasta ja metsateita ja polkuja puolet. Maantietkin enimmakseen hiljaisia kylateita.
Voi naita vanhoja maisemia; vuosisatojen ikaiset sammaloituneet kiviaidat, satoja vuosia vanhat oliivitarhat, somasti rapistuneet kiviset rakennukset. Sann somasti, kun se ohikulkijan silmaan on somaa ja maisemaan sopivaa, mutta paikallisille edustaa ehka jtain muuta.
Eilen pysahdymme hdelmaostoksille pieneen kylaan. Juttelimme yhden miehen kanssa ja saksa loytyi yhteiseksi kieleksi. Han kylla paivittel, etta aimme kavella Santiago de Cmpostelaan asti. Kun tulimme kaupasta, han tuli appelsiinipussin kanssa. Ne olivat hanen omasta pihastaan ja lman myrkkyja kasvatettuja. Enpa ole ikina niin mehukkaita appelsiineja syonyt. Taalla muutenkin tomaatit ja appelsiinit ovat omaa luokkaansa!!!
Talla matkalla ajatus ei le paassyt viela pyhiin asti. Nimittain haluan tutkia mita on PYHIIN vaellus. Jotain pyhaa on ihmisten kohtaamisessa. Lammin kohtaaminen syntyy kun sanomme jotain portugaliksi ja saamme paljon ystavallisyytta osaksemme. Siis emme todellakaan osaa portugalia, mutta sanakirjasta katsomme sopivia sanoja. Palvetu taalla on harvinaisen ystavallista, ihan kuin turistikirjat sanovat. Kun eilen kysyimme yhdelta naiselta, missa Bombeiros on, han lahti kulkemaan vesisateessa kanssamme siihen suuntaan, vaikka itse oli matkalla muualle.
Jospa Pyha koskettaisi kaikkia noita kohtaamiamme ihmisia, kun lausumme siunauksen heidan jalkeensa.
Paivan kukka/kasvi; rosmariini ylhaalla vuorilla. OLemme 400 m korkeudessa, joten ehka tama ei viela ole vuoristoa.
Matka jatkuu. Sadeviitta ylle ja lahkeet myos. Sadeviitta pois ja lahkeiden kaariminen ylos. Sadeviitta paalle.....Iloinen ja kiitollinen mieli, etta saamme olla taalla.
Tuesday, April 17, 2012
Camino 2
17.4.2012
Taalla Portugalissa ei paasekaan niin vain internettiin, joten enpa tieda, miten usein voin blogia pitaa.
Aloimme matkamme sunnuntaina 15.4 lentamalla Hgista Portoon ja sielta junalla Santaremiin. Iltahamarissa etsimme majapaikan vanhan ladyn luota. Han pitaa pensionaattia lahella asemaa.
Aaamulla 6.45 matkaan. Silloin nousee aurinko, eika meita enaa mikaan pitele sisalla. Ylhaalla vuoren rinteella katselimme heraavaa paivaa ja laskeuduimme caminollemme. Askel loi kevyt. Tietaahan sen ensimmaisena paivana.
Lahdimme banaanin voimalla matkaan. Kymmenen kilometrin paassa joimme aamukaakaot ja soimme juusto-tomattisampylan. Tanaan kuljimme peltojen halki. Maanviljelijat olivat parhaillaan istuttamassa maissia kuivaan maahan. Sadettajat toimivat.
Kyllahan he katsoivat kahta reppuretkelaista: "Kuka joutaa toukotoiden aikaan kulkemaan joutilaana...." He odottivat varmaans adetta - ja me tietenkin poutaa. Toivotaan yosateita, ei paivalla.
Kahdenkymmenen kilometrin jalkeen oli hedelmatankkaus ja kahvi. Sitten jasoimmekin jo perille Goleigaan. Takana 30 km. Majapaikan loysimme taas vanhan herran majatalosta. Huone 30 €. Talo oli parhaat paivansa nahnyt (Restaurante O Te) ja menussa vain possua. No nalka silla lahti. Ranskalaisten perunoiden sijaan pyysin normaalit perunat ja sekos oli ihme.
Tanaan ilostutimme vastaantulijoita sanomalla "Bom dia" ja dian i piti venyttaaa pitkaksi. Nyt nousimme jo ensimmaisille vuorille tai maelle - korkeutta noin 13o m. Huomenna on edessa nousua koko paiva 400:aan metriin.
Tanaan manapaikkana on Bombeiros Voluntarios Tumarin kaupungissa. Palokunnan talossa on pyhiinvaeltajia varten muutama huone. Nyt oli sangytkin. Se ei kuulema ole tavallista. Tanaan oli pilvinen paiva ja laaksossa nakyi satavan, me saimme muutaman pisaran niskaamme. Nyt etsimme ruokapaikkaa ja olemme kiitollisia lampimasta suihkusta, eilenhan saimme tyytya kylmaan.
Aamuisin kun heraamme eika viela viitsi nousta pimeyden tahden, kuuntelmee MB-soittimiamme. Taman aamun opetuksessa jain miettimaan mm. "Kun lapsi epaonnistuu tai tekee virheita, se on vanhemmalle haaste vahvistaa suhdetta lapseen, silloin lapsella on mahdollista oppia virheistaan" Aika viisas ajatus, nimittain turvallisessa suhteessa lapsella on vara pysahtya ja kuunnella ja oppia. Harmistunut vanhempi sulkee lapselta oppimisen ovan.
Lupasin perheenjasenille, etta blogin lukijoita ei saa vaivata pitkilla blogeilla, joten olkoon tama nyt aluksi.
Ja viela se, etta muita pyhiinvaeltajia emme ole nahneet. Tamahan on harvineisempi reitti. Aikaa jutella. Aikaa miettia. Aikaa rukoilla. Aikaa kiittaa.
Taalla Portugalissa ei paasekaan niin vain internettiin, joten enpa tieda, miten usein voin blogia pitaa.
Aloimme matkamme sunnuntaina 15.4 lentamalla Hgista Portoon ja sielta junalla Santaremiin. Iltahamarissa etsimme majapaikan vanhan ladyn luota. Han pitaa pensionaattia lahella asemaa.
Aaamulla 6.45 matkaan. Silloin nousee aurinko, eika meita enaa mikaan pitele sisalla. Ylhaalla vuoren rinteella katselimme heraavaa paivaa ja laskeuduimme caminollemme. Askel loi kevyt. Tietaahan sen ensimmaisena paivana.
Lahdimme banaanin voimalla matkaan. Kymmenen kilometrin paassa joimme aamukaakaot ja soimme juusto-tomattisampylan. Tanaan kuljimme peltojen halki. Maanviljelijat olivat parhaillaan istuttamassa maissia kuivaan maahan. Sadettajat toimivat.
Kyllahan he katsoivat kahta reppuretkelaista: "Kuka joutaa toukotoiden aikaan kulkemaan joutilaana...." He odottivat varmaans adetta - ja me tietenkin poutaa. Toivotaan yosateita, ei paivalla.
Kahdenkymmenen kilometrin jalkeen oli hedelmatankkaus ja kahvi. Sitten jasoimmekin jo perille Goleigaan. Takana 30 km. Majapaikan loysimme taas vanhan herran majatalosta. Huone 30 €. Talo oli parhaat paivansa nahnyt (Restaurante O Te) ja menussa vain possua. No nalka silla lahti. Ranskalaisten perunoiden sijaan pyysin normaalit perunat ja sekos oli ihme.
Tanaan ilostutimme vastaantulijoita sanomalla "Bom dia" ja dian i piti venyttaaa pitkaksi. Nyt nousimme jo ensimmaisille vuorille tai maelle - korkeutta noin 13o m. Huomenna on edessa nousua koko paiva 400:aan metriin.
Tanaan manapaikkana on Bombeiros Voluntarios Tumarin kaupungissa. Palokunnan talossa on pyhiinvaeltajia varten muutama huone. Nyt oli sangytkin. Se ei kuulema ole tavallista. Tanaan oli pilvinen paiva ja laaksossa nakyi satavan, me saimme muutaman pisaran niskaamme. Nyt etsimme ruokapaikkaa ja olemme kiitollisia lampimasta suihkusta, eilenhan saimme tyytya kylmaan.
Aamuisin kun heraamme eika viela viitsi nousta pimeyden tahden, kuuntelmee MB-soittimiamme. Taman aamun opetuksessa jain miettimaan mm. "Kun lapsi epaonnistuu tai tekee virheita, se on vanhemmalle haaste vahvistaa suhdetta lapseen, silloin lapsella on mahdollista oppia virheistaan" Aika viisas ajatus, nimittain turvallisessa suhteessa lapsella on vara pysahtya ja kuunnella ja oppia. Harmistunut vanhempi sulkee lapselta oppimisen ovan.
Lupasin perheenjasenille, etta blogin lukijoita ei saa vaivata pitkilla blogeilla, joten olkoon tama nyt aluksi.
Ja viela se, etta muita pyhiinvaeltajia emme ole nahneet. Tamahan on harvineisempi reitti. Aikaa jutella. Aikaa miettia. Aikaa rukoilla. Aikaa kiittaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)