Bilbao

Oviedosta bussilla Bilbaohon. Yritin ensinAlbergaan, mutta sen yli 30 paikkaa oli finito. NeuvoivatGuggenhaimia vastapäätä olevan Botxo Gallery youth pensionaatin. Siis joen toisella puolella vastapäätä Guggenhaimia. 15 € yö, sängyt kolmessa kerroksessa. Onneksi pääsin alinmaiseen. Kello läheni puolta kuutta, ehkä sisi alberga oli täynnä.

Täällä on avoin Wi-fi, siksi kirjoittelen. Kaikkia haluamiani kuvia en saa liitettyä. Ehkä kotonakaikessa rauhassateen yhteenvedon ja laitan muutaman kuva.

Eilen illalla, Caminon viimeisenä iltana löysin sielunsiskon.Kysyin puolalaiselta lastenlääkärinaiselta, joka oli viereisellä petillä,miksi hän onCaminolla jo toistamiseen: " I am catholic. I want to be near the Lord, think and pray"

Täällä matkalla on saatu tienviittoja.

Matkalla Oviedoon

Joet ja sillat, meri ja vuoret; siinä ympäristö jota hengitän.

Kantabrian vuoret siinsivät horisontissa keskiviikkonan kun jätin aamuvarhaisella luostarin, kiipesin tunnin verrn ja sitten olikin tasaista tai alamäkeä Oviedoon asti.

Tie eteenpäin ja taaksepäin.

Nämä kuvat olivat ihan must. Kasvoivat niin somasti puun juurien kainalossa.

Oviedon albergaa etsin taas olan takaa. Kun olin kulkenut merkitöntä taivalta ainakin kilometrin, kysyin kartan kanssa, missä olemme ja miten alberga löytyisi. Olinkin 400 m päässä siitä. Reppuja jonossa odottamassa kun hosteliero tulisi klo 17.

 Marille metsästin leijonaa. Tahdoin saada suuren. Ei se ollut suuri, istui portin pylvään päässä.

Monastry Santa Maria del Valdediosa

Tänään lähdin kartattomalle ja opaskirjattomalle taipaleelle Oviedoon. Internetissä oli kirjanmerkeissäni MUNDICAMINO sivusto (erinomainen), mutta sekinoli tavoittamattomissa kun Giga tuli käytettyä kahdessa viikossa.

Monasterio oli hyväkuntoinen, mutta siellä ei ollut enää yhtään munkkia. Meitä majoittui neljä; italialainen, saksalainen ja hollantilainen mies ja minä. Suihkun vesi oli kylmää, olimmehan camino primitivon alussa.

La Isla ja maanatai

Ribadeselassa aamupäiväkahvi, rantoja, kaunista ilmaa, mukava kävellä. Pakahduttavan onnen hetkwn koin kun sain S&D viestin, että ovat kotona ja kiittelivät matkasta. Olin onnellinen, että sain olla heidän kanssaan viikon ja jakaa jotain caminosta. Viikko on jo aikamoinen aika yötä päivää yhdessä, tosin kolme kertaa saimme privaattihuoneet.

Kiviaidat jaksavat pysähdyttää. Mitä ne kertoisivat ihmisistä ja ihmisen työstä, jos osaisivat puhua. Olisipaaika makeaa viljellä kasvimaata tuollaisen kiviaidan suojassa.

Ja päivän rantakuva

Nyt alkoi olla aika hyvästellä matkan varrella tutuksi tulleita saksalaisia ja kroarialainen pariakunta. Suuntaan kävelyni pois rantareitiltä ja suunnistan Camino del Primitivon alkuun Oviedoon. Gijon on valtavan iso kaupunki ja haluan välttääsen.

Maanataiyön vietinLa Islan albergassa. Seon hiukan syrjässä caminosta, mutta sangen mukava ja valoisa paikka. Paikalla 20 yöpyjää. Illalla yhdeksän maissa tuli viereiselle petille kanadalainen mies. Ilahtuneena englannin kielestä kysyin mistä asti hän on tullut kun hän vaikutti pitkään kävelleeltä. Hän sanoi, että se wi ole caminokysymys ensimmäiseksi. Tiedustelin, mitä ovat caminokysymykset, jotka sopivat tähän hetkeen." Kuinkavoit? Oletkoväsynyt? Oletko janoinen, haluatko ruokaa?" Aina voi oppia.

Nyt on ollut aika katsella kukkia. Pasunakukkaa yritettään kasvattaa epätoivoisesti Suomessasin. Se on puutarhurin ylpeys, jos saa sen onnistu maan.

Kallankukka pitää ostaa kaupasta hautajaisiin, täällä sitä on seinustoilla ja kosteikoissa.

Kirkon ovet ovat pysyneet kiinni, yhden oven rautaristikon läpi saatoin kuvata. Se oli pieni kappeli.

Pinares de Pria

Halusin nähdä albergan, jossa en ole ennen ollut. Tämä on sellainen, tosin vain paikkoja 6, mutta pihapiirissä asuva nuori Rosa rouva on iloinen jokaisesta, jota saa palvella.

Meitä oli kroatialainen pariskunta  italialainen mies ja minä. Miehet kokkasivat illalla pastaa, kun oli äitienpäivä. Söimme yhdessä, jaoimme muutkin eväät. Meillä oli ikimuistoinen äitienpäiväilta, yhteisenä kielenä saksa, jota kukaan ei osannut kunnolla. Camino-tunnelmaa parhaimmillaan -sharing.

Muutenkin äitienpäivä oli mieleenpainuva; huoneeseeni tuotu zumo ja leivos ja lakritsaa laulun kera.

Päivä oli ensin haikea kun hyvästelin S&D. Sama haikeus kuin viikko sitten hyvästellessä. Päivä oli kaunis ja rantoja rannan perään. Viime vuonna kuljin nämä päivät sateessa, joten en ehtinyt kaikkea ympärilöäni rekisteröimään. Leivoskahviloitakin olisi nyt ollut, Llanesissakin sunnuntai aamuna kaksi Confiteriaa auki....kai äitienpäivä.  Minun aamun leivokseni oli niin hyvä, että sen muistolla jaksaa pitkään. Muuten Poo de Laneksessakin oli Heladeria y Confiteria auki.

Päivän miete: Kaikille vuorille ei tarvitse kiivetä eikä kaikille rannoille voi jäädä.

Tielleni osui kovin epäespanjalainen kirkko. Nousuveden aikaan ae on rannalla, joten kirkkoon pääseevaikka veneellä. Tämä kirkko esitellään useissa opaskirjoissakin

Sunnuntaina on aina oma tunnelmansa. Olin kaipaillut caminolla kristillisiä symboleja, niitä kun Portugalissa oli tosi paljon, Espanjassa tosi vähän. Sunnuntaipäivänä tielle sattui muutama.

Salada da mixda on ruokani, jos päivällä pysähdyn syömään.

Nyt papahtui niin, etta armas internettini, joka on tahan asti ollut  verraton kaverini, teki lakon. Ostin Irunista internet-kortin kuukaudeksi, mutta eilen se lopetti yhteistyon. Toki tallennetut tieddostot ovat tallella, ja matkalukeminen yms. Movistarin liike on 40 km paassa, joten olkoon. taydennan lopun blogin lauantaina kun olen kotona.
Edessa on noin 70 km. Menen Oviedoon keskiviikkona ja sielta torstaina bussilla Bilbaohon ja perjantaina Hkiin ja lauantaina Vaasaan. Siina tamankertainen Camino. Nuoret lahtivat eilen ja laittoivat tana aamuna kotoa tyytyvaisen viestin.
Edelleen vaellan hyvassa saassa. Minulle hyva saa on noin + 16-20 ja auringon kavaisyt pilvien takaa.

Nyt olen Ribadesellassa ja etsin internetin yhdesta kahvilasta.

Siihen asti kuulemiin

Llanes

Aamu alkoi sumuisena, melkein  tihkuisena. Alberga Santa Marinan hospitaliera oli erityisen ystävällinen. Eilen pesimme koneella pyykit ja kuivasimme rummussa. Eka kerta näillä matkoilla. Olemme luottaneet nyrkkipyykkiin ja kuivateleet repun päällä seuraavana päivänä, jos yöllä eivät ole kuivuneet.

Päivän matka oli lyhyt eli 17 km Llanesiin. "Tuossa taitaa olla meidän albergamme", sanoi vävy ja osoitti hotelli Paraisoa. Siinä oli äitienpäivälahja ja kiitoslahja matkaseurasta ja matkaideasta. Peregriinon oli yhtäkkiä vaikea kääntää alberga mielikuva hotellin lakanasänkyyn ja PYYHKEISIIN. Fantastico.

Kun Receptionissa sanoin "Alberga del peregrinos", virkailija oikaisi, että tämä on hotelli.

Saimme vaeltaa vielä merimaisemissa, nuorethan päättävät Caminon tähän, mutta camino del vita jatkuu. Viikon vaellus on kuulema kiteyttänyt kymmenen elämän arvoa/tärkeää asiaa. Niitä jaetaan, jos joku haluaa kuulla. Ehkä tänään illallisella kuulen jotain. Tiedossa siis Miehen kauko-ohjaama äitienpäiväillallinen. Perfecto.

Tämän päiväinen ihmetyksen aihe oli meren pieksämät kalliot, joissa oli luolia/onkaloita, joista saattoi pärskyä vettä ilmoille,"bufones". Voin vain kuvitella mitä uskomuksia kallion sisältä ajoittain kuuluva aaltojen pauhu ja jylinä ovat aikanaan ohikulkijoissa synnyttäneet.

Päivä kirkastui puoleen päivään mentäessä ja yhtäkkiä olivat Kantabrian vuoret silmien edessä. Siitäpä päivän aforismi: Kaikille vuorille ei tarvitse kiivetä.

Kuva on kuin pokkarikameralla otettu kuva Lapin linnuista;katseltaessa pitää karttakepillä osoittaa, missä kuvauksen kohde on maastoutuneena.

Buelnasta lähtiessä ihailin taloja, joissa on huolehdittu esteettisestä ilmeestä. Kuumassa ilmastossa kukkien kastelu on oma projektinsa.

Tai krassit joita vaivalla kasvatamme. Täällä nuo puhdasväriset ja monimuotoiset ihanat kukat kasvavat missä vain.

Kyllä kelpaa eläinten laiduntaa tällaisissa maisemissa. Sitä vain ihmettelen, kun härkä, lehmät, hiehot ja vasikat ovat samoilla laitumilla. Perin luomua. Ei tietääkseni ikinä Suomessa. Lapsuuteni muistikuva väkivahvasta naapurin härästä oli, että se oli pidettävä aina sisällä ja kuljetettava nenärenkaasta silloin kun sen oli määrä täyttää elämäntehtäväänsä eli astuttaa lehmiä. Täällä härillä lienee monimuotoisempi tehtävä, siitä muistutuksena Plazas de toros eli härkätaisteluareenat.

Usein ulkomailla kuvaan hautausmaita. Ihmettelen  miten erilaisia ne saattavat olla.

Jannelle kysymys; mikähän lintu on istahtanut portinpieleen?

Viimeiset sillat, viimeiset maisemat, viimeiset raunioihin tutustumiset ja viimeiset pysähtelyt nuorten kanssa.

Viikon vaellus tyttären ja vävyn kanssa ja heillä viikon vaellus äidin ja anopin kanssa. Tuossa ajassa ehtii puhua ja olla hiljaa, kulkea samaan tahtiin ja eri tahtiin. Puhua ennen puhumattomia, selventää luuloja. Hyvä mieli molemmin puolin. Kokemus, joka on ainutkertainen eikä toistu samanlaisena. Nyt sanoivat tietävänsä jotain siitä,mikä vetää minua uudestaan Caminolle.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit. Sydämemme läpi on käynyt miekka monta kertaa. Se tulee käymään vielä tulevaisuudessakin. Se on äidin osa. Silti emme vaihtaisi osaamme pois. Äitiyteen on liittynyt myös lukemattomia pakahduttavan onnen hetkiä. Siunatkoon  Jumala äitiytemme ja lapsemme ja parantakoon kivut, jotka ymmärtämättömyyttämme olemme aiheuttaneet. Se on äitienpäivärukoukseni kaikkien blogia lukevien äitien puolesta, kuka lienetkin.

Siunatkoon Jumala myös miehet, jotka ovat tehneet meistä äitejä. Kiitos siitä.