Saturday, July 25, 2020

Lähtisinkö Pyhille Poluille Suomessa?
Caminolle kaipaava voi miettiä lähtemistä Pyhille Poluille kun Caminolle lähtö ei näytä lähitulevaisuudessa olevan turvallista.

Jos lähdet, älä odota Vaminoa, älä vertaa Caminoon ( vaikka usein vertaakin esim. hintatasoa). Kuljet pyhiinvaellusreittiä Suomessa ja Suomen olosuhteissa.

Aloita tutustuminen menemällä Polut Polut ry:n sivuille.  Sieltä huomasimme että Parikkala-Enonkoski välille luvattiin reittimerkinmät ja GPS-tyyppinen kartta oli saatavilla.

PyhilläPoluilla hyvä kartanlukutaito on tarpeen. Jokaisessa tienhaarassa ei välttämättä ole merkkiä, kun niitä yksi keltaisesti häviää. Koko ajan on pysyttävä kartalla niin että tietää, missä on. Joskus Mies joutui ottamaan kompassin esiin että varmistimme sijaintimme.

Yksin kulkemista en suosittele. Polut kulkee kymmeniä kilometrejä talotonta taivalta salomailla ja metsäteitä. Et voi kysyä keneltäkään neuvoa. Tosiasia on myös että noilla asumattomille seuduilla elää monenlaisia eläimiä, joitten kanssa ei ole mukava sattua vastatusten. Kaksin tai ryhmässä kuljettaessa ihmisten äänet säilyttävät eläimet.

Majoitus on suunniteltava etukäteen ja varattava. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy myös peregriino-ystävällinen hinnasto. Voisin kuvitella, että polun varrelta löytyisi Polun ystävien verkosto, jotka voisivat majoittaa kulkijat Bed and Breakfast- tyyppisesti. Tottakai kulkija haluaa maksaa käyvän hinnan, mutta sen voisi suunnatta Pyhät Polut tilille avustuksena, sillä Polun ylläpitäminen vaatii paljon talkootyötä. Itsekin koimme matkalla vieraanvaraisuus.

Jos inhoat hyttysiä, valitse aika, jolloin niitä ei ole.

Syömiseen suunnittelu on luku sinänsä. Esim. Kerimäellä on varauduttava kahden päivän vaellukseen ilman että sinulla olisi mahdollisuus piipahtaa kuppilassa tai kaupass. Silloin on löydettävä optimi ruuan painon, ravitsevuuden ja täyttävyyden välillä.

Kengät: nilkkaa tulevat vaelluskengät on tarpeen koska välillä ylitämme kosteikkoja ja ruohottuneita polkuja, joista ei tiedä, missä on kuoppa tai missä on tasaista. Myöskin karkeaa soratietä on tarjolla, joten tuleva kenkä antaa vakautta.
Maisemat ovat miellyttävät ja kauniit. Ne vaihtelevat virkistävästi. Olin ilahtunut kun illoin ja aamuin tunsin vilpitöntä iloa siitä että saan kävellä. Tuttu tunne; mitä tämä päivä tuo tullessaan toistui joka päivä. Matka on todellinen time-off, koska satunnaisia matkakumppaneita ei ole.Kiitollisuus on kumppanisi.

Suomen luonto on kävelemisen arvoinen. Autolla tai pyöräillessä näet vähemmän. Ihailin koivikoita, joita tuolla puolen Suomea on ihailtavan paljon.
Enonkosken luostari olisi luonnollinen vaelluksen päätepiste. Nautimme siitä, että saimme levätä loppupäivän ennen kotiinlähtöä ja ikäänkuin laskeutua hitaasti arkeen. Oli myös vaikuttavaa, että luostarin rukoushetkissä voi sanattomasti jättää kaikki mukana kannetut rukousaiheet ikäänkuin alttarille Isompien Käsien kannettavaksi. 

Pyhiinvaellusta kaipaavalle suosittelen Pyhiä Polkuja. Etappien välimatkat ovat kohtuullisia: 12-25 km. Pääset kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä. Tänä päivänä Polun kulkeminen tukee hippusen verran kotimaan matkailua. 

Niinkuin jokainen peregriino tietää, kulkeminen yllättää. Antaa mitä et odottanut. Vie sinut uusille Poluille.

Siunattua matkaa.

3 comments:

  1. Kiitos pohdinnoista. Kiitos matkakertomuksesta.
    Uusille reiteille?

    ReplyDelete
  2. Uudet reitit aina haaveissa niin kauan kun jalat ja mieli toimii. Varsinais-Suomen pyhiinvaellusreitit ja Espanjassa Ruta do Mar-Ingles houkuttelisi. Itä-Suomen pyhät polut voisi mennä hyttysettömänä aikana eli syksyllä.

    ReplyDelete
  3. Suuret kiitokset kokemusten jakamisesta, tästä on meille kovasti hyötyä kun aloitamme 10.8. oman patikointimme Oronmylly - Enonkosken luostari.

    ReplyDelete