Saturday, September 4, 2021

Kansallispuistojen kierros

4.9.2021
Kun Caminolle ei tänäkään syksynä pääse, jalkapohjissa tuntui, että kävelemään pitää vielä päästä. Ensin suuntasimme Salamajärven kansallispuistoon Kyyjärven suunnalle.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme Vaatimen kierroksen. Maisema oli ihanan vaihteleva. Suota, aarnimetsää, kuusikkoa, mäntykangasta. Mutta polku on kivistä, erityisen kivistä. Tuli ja laavupaikkoja  oli sopivasti. Mittariin kertyi noin 22 km.


Salamajärven maastossa oli paljon kivipeltoja tai miksi niitä nyt kutsutaan. Vaikuttava näky.

Olimme varanneet Metsähallituksen varaustuvan Sysilammelta. Paikassa oli eri kokoisia tupia ja rannassa oli sauna. Tupamme oli 2 hengen pimeähkö huone kerrossänkyineen. Vieressä oli autiotupa. Se oli niin valoisa, että loikoilin siellä ja luin auringon laskuun asti. Hyvin toimi meidänkin tupamme ää 50 € hintaa.

Aamulla kiersimme soisen  Pakosuon lenkin. Ah niitä suolaisemia.

Pitkospuut ovat mukavia kulkea. Tulipa nähtyä kolme peuraakin.

Jatkoimme Hirvaan reittiä aina Pitkänlahdelle asti. Polku oli helpompi, mutta paikoin edelleen kivinen. Polun varrella oli lampia ja järviä ja soita. Joutsenetkin hilahduttivat meitä.

Sieniä on tänä syksynä. Yritin pitää silmäni muualla, mutta kyllä niitä oli poimittavakin. Herkkutatteja, voitatteja ja suloisia haperoita poimin niin että joka aterialla sain niitä syödä ja sienipaistia oli eväsleipien välissä.

Harvoin olen tavannut karvarouskuja niin paljon kuin täällä ja Seitsemisen mökin ympärillä. Poimin kolme kassillista ja keitettyäni niitä oli noin 5 l pakastettavaksi.

Toisen päivän iltana ajoimme Seitsemiseen yksityismajoitukseen kolmeksi yöksi. 

Lähdimme Koverosta ja kiersimme Liesjärven suuntaan Virkareittiä. Polku oli helpompaa kuin Salamajärvellä. Juurakoita oli paljon. 

Liesjoen myllyn seutu oli mielenkiintoinen. Kaunis.

Missä eväät maistuvat parhaalta? Eväänä meillä oli leivät ja termoskannu keitettyä vettä. Toisella tauolla joimme kuuman kupin, toisella kahvi/kaakaon.

Söimme lounaan Luontokeskuksessa ja jatkoimme vielä Harjukierroksen. Yhteensä matkaa kertyi noi 25 km.

Viimeisenä kävelypäivänä suuntasimme Helvetinjärvelle. Pysäköimme Haukanhiekan parkkipaikalle. Ihastuimme helppokulkuineen polkuun. Maisema oli mäkistä ja siinä tämä poikkesi edellisistä päivistä. Tietysti silloin saimme myös katsella avaria maisemia.


Näköalapaikka Helvetinkolun vieressä oli vaikuttava.Tässä varmaan kansallistaiteilijamme Kallen-Kallela viihtyi.


Kalliolla söimme evääminen mennen tullen. Kävimme Helvetinkolun mökillä ja kiersimme vielä ”turistipolun” Kankimäen parkkipaikalle. Tuo polku on melkein esteetön, ei kokonaan.

Helvetinkolun kävelimme toistakymmentä vuotta sitten. Nyt sitä ei suositella.

Helvetinjärven kansallispuisto on kokenut paljon myrskyjen tuhoista.

Polut on toki raivattu kulkukelpoiseksi. Matkaa mittariin päivälle kertyi 22km.

Vielä yksi yö ja aamulla kotiin sateisen yön jälkeen. Meillä oli kauniit ja jokseenkin lämpimät vaellussäät. T-paita riitti. Onneksi, sillä kiviset tai juurakkopolut voivat olla haastavia sateen jälkeen.

Odottelemme taas poutaista syyssäitä, vielä voisi jossain kävellä.


2 comments:

  1. Hyvä te! Liikuntaa runsaasti tuli ja kauniita maisemia.

    ReplyDelete
  2. Ollaan kiitollisia, että kotimaassa on näitä kävelyreittejä kauniissa luontomaisemissa. Jokuhan niitäkin laittaa ja huoltaa (Metsähallitus?). Helteitäkin on jo yllin kyllin tarjolla keskikesällä, ei tarvitse matkustaa etelään hikoillakseen. - Merinäkymät kansallispuistoista puuttuvat, mutta metsäluonto, kalliot, suot ja jokivarret koskineen puhuvat.

    ReplyDelete