Muinaisuuden tuulet ja Caparra

"Nähdessään tähden, he riemastuivat suuresti...".Caminolla olen oppinut ymmärtämään tietäjien tuntoja. Kun olemme kilometritolkulla odottaneet näkevämme nuolen, eikä sitä vain näy ja kun vihdoin ensimmäinen keltainen nuoli ilmestyy, sydän läikähtää ilosta. Näin kävi tänä aamuna kun mielessä oli eilisen aamun harhailut. Nytkään emme olleet varmoja tiestä, suunta oli hyvä ja jotkut muut tuntomerkit stemmasivat, mutta nuolia ei näkynyt. Mutta sitten;

Nuoli on kanaalin vasemmassa reunassa.

Pilvipoudassa ja hiven tuulisessa säässä oli hyvä taivaltaa 20 km matka. Olimme sopineet camino-porukkamme kanssa, että kävelemme Caparraan (siitä myöhemmin) ja siitä Hostal Asturiaan auto hakee meidät klo 14. Albergojen väli olisi ollut 40 km ilman yhtään kuppilaa tai muuta palvelua. Hostal on pari kilometriä tien sivussa ja heillä on ilmainen kuljetuspalvelu. Pääsimme sateen ja yltyvän tuulen alta suojaan. Siis toinen peräkkäinen yö lakanoiden välissä ja täällä on pyyhekin. Double room ja koneellinen pestyä ja kuivattua pyykkiä 35 €. Panimme porukan pyykit yhteen ja saimme koneellisen.

Tämän päivän polku kulki taas kauniissa maisemissa - siis ei mitään uutta. Opin uuden espanjalaisen sanan dehesa. Se on toistunut saksankielisessä oppaassa enkä löydä sanaa sanakirjasta. Tapasimme saksalaisen iäkkään ja paljon kävelleen naisen ja häneltä kuulin, että sana merkitsee avaraa, kumpuilevaa niittyä, missä on harvakseltaan puita ja karja laiduntaa sillä. Opaskirja puhuu aina kauniista dehesasta.

Caparra on ilmeisesti yksi Via la Platan helmiä. Se on esiinkaivettu roomalainen kaupunki (tai toistaiseksi osa). Sen rakennutti vuonna 74 keisari Vespanianus. Ainakin se on ollut huomattava kylpyläkaupunki. Jopa sauna on ollut siinä edustettuna.

Tämän seudun tunnuskuva on Archo de Caparra, tuo kaariportti. Se on opaskirjoissa ja matkailumainoksissa ja jopa reittiä ohjaavissa graniittilohkareissa. Siksi kuva siitä on pakollinen.

Archo Caparra on ollu kaupungin keskellä ja se on ilmeisesti säilynyt jokseenkin alkuperäisenä. No koska katsoja tarvitsee suurennuslasia löytääkseen Archo Caparran tuosta kuvasta, liitetään parempi kuva.

Tänään konkretisoitui psykologian termi tarvejännitys. Kun eilen tiesimme matkan olevan yli 30 km, orientoiduimme pitkään päivään ja voimia riitti hyvin. Tämän päivän orientaatio oli 20 km ja loppumatkasta jo katselimme, eikö määränpäätä näy! Voimia riittää, kun etukäteen motivoituu ponnistukseen. Nyt jäljellä on 105 km ja aikaa vìisi päivää, sillä lauantaina on määrä olla Salamankassa. Ei siis mitään hätää, kunhan vain albergat sijoittuvat sopiviin kohtiin.

Kuntoraportti:
Kahtena ensimmäisenä päivänä tuntui repun paino olkapäillä, nyt on melkein unohtunut, että selässä on reppu. Jalat voivat hyvin. Ensimmäisen viikon kankeus on poissa. Pohkeen kipu häipyi kahden viikon kuluttua. Nyt tuntuu, että jalat ovat tottuneet/alistuneet siihen, että joka päivä lähdetään. Monilla on rakkoja, jotka haittaavat kulkemista. He ihmettelevät niitä, koska ovat kotimaassakin kävelleet paljon eikä rakkoja ole ilmaantunut. En tiedä vastausta. Rasvaan jalat aamuin illoin. Niin tein pitkin kevättä. Jalkahoidossa tapaan käydä viikko ennen matkaa. Kengissä kahdet sukat; ohuet coolmaxit ja itse neulomani ohuet villasukat aloe veera langasta. Siinä jalkahoitoni.
Joku kysyi, kuinka jaksatte pitkiä matkoja. Luulen että taustalla on kohtuullinen kunto ja kun orientoidumme pitkään päivään, tarvejännitys tekee loput. Seuraavana päivänä voi olla aavistuksen väsyneempi olo, mutta ehkä väsymyksiä podetaan sitten ensi viikolla kotimatkan jälkeen.

Päivän eucaristico
* kiitollinen tunneläikähdys kun epäröinnin pitkien kilometrien jälkeen näkyi keltainen nuoli
* kahdenkymmenen kilometrin taival, jossa kuuntelimme vain luonnon ääniä. Tiet olivat kaukana
* iso pyyheliina ja puhtaat hiukset