Alcuescar ja luostarin viileys

Eipä hätää tänäkään päivänä. Baarista aamiaisella ostimme yhden bocadillon ja matkassa oli kaksi banaania. Mitä muuta tarvitsisimme reilun 5 tunnin matkalle. Perillä Alcuescarissa odotellessamme luostarin alberguen avautumista kävimme kahvilla ja söimme uutta tuttavuuttamme tostadaa. Se on paahdettu ison sämpylän puolikas päällystettynä millä haluamme. Siispä jamon iberica, gueso y tomato. Ja paksusti kaikkea sekä öljyloraus.

Luostareissa on oma tunnelmansa, siksi mielelläni yövyn niissä, jos mahdollista. Tämä luostari Casa de la Misericordia näyttää olevan toimiva luostari ja siihen kuuluu laaja kehitysvammaisten ja köyhien hoitolaitos (esitteen teksti). Kuva alla on hoitolaitoksesta.

Kylän katukuvaa värittivät rullatuoleissa istujat ja niitä työntävät hoitajat.Mikäkö luostareissa viehättää? Ympäristö muistuttaa omalla tavallaan pyhiinvaelluksen alkuperäisestä tarkoituksesta, mistä meidänkin vaellus on kaukana. Välillä on hyvä muistuttaa itseään perusasioista, edelläkulkijastakin.

Luostarin puutarhoissa ja sisäpihoissa on oma viehätyksensä.

Tänään ohjelmassa vielä luostariin tutustumiskierros ja peregriinojen illallinen ja messu.
Tämä etelä Espanja on valtavaa  maatalousaluetta. Meridaan asti ihmettelimme silmänkantamattomia viljapeltoja, oliivitarhoja, mantelipuutarhoja ja viiniviljelmiä. Tuntui kuin missään ei olisi joutomaata. Luonnonpuisto oli maisemaltaan poikkeus. Tänään ja eilen kuljimme jo "metsässä" jos tätä nyt metsäksi voi sanoa, puu siellä ja täällä.

Tämän päivän eucaristico
* kevyt askel mieleen asti
* uusien ihmisten ystävällisyys ja kohtaaminen
* kirkonkellojen globaalisti ymmärrettävä viesti, pyhyyden vaimea sointi.

Nytpä muistin, jonain vuonna joku blogia lukenut sanoi, että tekstini ovat pitkiä, että lukeminen jää kesken. Yritän tiivistää.