Pinares de Pria

Halusin nähdä albergan, jossa en ole ennen ollut. Tämä on sellainen, tosin vain paikkoja 6, mutta pihapiirissä asuva nuori Rosa rouva on iloinen jokaisesta, jota saa palvella.

Meitä oli kroatialainen pariskunta  italialainen mies ja minä. Miehet kokkasivat illalla pastaa, kun oli äitienpäivä. Söimme yhdessä, jaoimme muutkin eväät. Meillä oli ikimuistoinen äitienpäiväilta, yhteisenä kielenä saksa, jota kukaan ei osannut kunnolla. Camino-tunnelmaa parhaimmillaan -sharing.

Muutenkin äitienpäivä oli mieleenpainuva; huoneeseeni tuotu zumo ja leivos ja lakritsaa laulun kera.

Päivä oli ensin haikea kun hyvästelin S&D. Sama haikeus kuin viikko sitten hyvästellessä. Päivä oli kaunis ja rantoja rannan perään. Viime vuonna kuljin nämä päivät sateessa, joten en ehtinyt kaikkea ympärilöäni rekisteröimään. Leivoskahviloitakin olisi nyt ollut, Llanesissakin sunnuntai aamuna kaksi Confiteriaa auki....kai äitienpäivä.  Minun aamun leivokseni oli niin hyvä, että sen muistolla jaksaa pitkään. Muuten Poo de Laneksessakin oli Heladeria y Confiteria auki.

Päivän miete: Kaikille vuorille ei tarvitse kiivetä eikä kaikille rannoille voi jäädä.

Tielleni osui kovin epäespanjalainen kirkko. Nousuveden aikaan ae on rannalla, joten kirkkoon pääseevaikka veneellä. Tämä kirkko esitellään useissa opaskirjoissakin

Sunnuntaina on aina oma tunnelmansa. Olin kaipaillut caminolla kristillisiä symboleja, niitä kun Portugalissa oli tosi paljon, Espanjassa tosi vähän. Sunnuntaipäivänä tielle sattui muutama.

Salada da mixda on ruokani, jos päivällä pysähdyn syömään.