Kansallispuistojen kierros

4.9.2021

Kun Caminolle ei tänäkään syksynä pääse, jalkapohjissa tuntui, että kävelemään pitää vielä päästä. Ensin suuntasimme Salamajärven kansallispuistoon Kyyjärven suunnalle.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme Vaatimen kierroksen. Maisema oli ihanan vaihteleva. Suota, aarnimetsää, kuusikkoa, mäntykangasta. Mutta polku on kivistä, erityisen kivistä. Tuli ja laavupaikkoja  oli sopivasti. Mittariin kertyi noin 22 km.

Salamajärven maastossa oli paljon kivipeltoja tai miksi niitä nyt kutsutaan. Vaikuttava näky.

Olimme varanneet Metsähallituksen varaustuvan Sysilammelta. Paikassa oli eri kokoisia tupia ja rannassa oli sauna. Tupamme oli 2 hengen pimeähkö huone kerrossänkyineen. Vieressä oli autiotupa. Se oli niin valoisa, että loikoilin siellä ja luin auringon laskuun asti. Hyvin toimi meidänkin tupamme ää 50 € hintaa.

Aamulla kiersimme soisen  Pakosuon lenkin. Ah niitä suolaisemia.

Pitkospuut ovat mukavia kulkea. Tulipa nähtyä kolme peuraakin.

Jatkoimme Hirvaan reittiä aina Pitkänlahdelle asti. Polku oli helpompi, mutta paikoin edelleen kivinen. Polun varrella oli lampia ja järviä ja soita. Joutsenetkin hilahduttivat meitä.

Sieniä on tänä syksynä. Yritin pitää silmäni muualla, mutta kyllä niitä oli poimittavakin. Herkkutatteja, voitatteja ja suloisia haperoita poimin niin että joka aterialla sain niitä syödä ja sienipaistia oli eväsleipien välissä.

Harvoin olen tavannut karvarouskuja niin paljon kuin täällä ja Seitsemisen mökin ympärillä. Poimin kolme kassillista ja keitettyäni niitä oli noin 5 l pakastettavaksi.

Toisen päivän iltana ajoimme Seitsemiseen yksityismajoitukseen kolmeksi yöksi. 

Lähdimme Koverosta ja kiersimme Liesjärven suuntaan Virkareittiä. Polku oli helpompaa kuin Salamajärvellä. Juurakoita oli paljon. 

Liesjoen myllyn seutu oli mielenkiintoinen. Kaunis.

Missä eväät maistuvat parhaalta? Eväänä meillä oli leivät ja termoskannu keitettyä vettä. Toisella tauolla joimme kuuman kupin, toisella kahvi/kaakaon.

Söimme lounaan Luontokeskuksessa ja jatkoimme vielä Harjukierroksen. Yhteensä matkaa kertyi noi 25 km.

Viimeisenä kävelypäivänä suuntasimme Helvetinjärvelle. Pysäköimme Haukanhiekan parkkipaikalle. Ihastuimme helppokulkuineen polkuun. Maisema oli mäkistä ja siinä tämä poikkesi edellisistä päivistä. Tietysti silloin saimme myös katsella avaria maisemia.

Näköalapaikka Helvetinkolun vieressä oli vaikuttava.Tässä varmaan kansallistaiteilijamme Kallen-Kallela viihtyi.

Kalliolla söimme evääminen mennen tullen. Kävimme Helvetinkolun mökillä ja kiersimme vielä ”turistipolun” Kankimäen parkkipaikalle. Tuo polku on melkein esteetön, ei kokonaan.

Helvetinkolun kävelimme toistakymmentä vuotta sitten. Nyt sitä ei suositella.

Helvetinjärven kansallispuisto on kokenut paljon myrskyjen tuhoista.

Polut on toki raivattu kulkukelpoiseksi. Matkaa mittariin päivälle kertyi 22km.

Vielä yksi yö ja aamulla kotiin sateisen yön jälkeen. Meillä oli kauniit ja jokseenkin lämpimät vaellussäät. T-paita riitti. Onneksi, sillä kiviset tai juurakkopolut voivat olla haastavia sateen jälkeen.

Odottelemme taas poutaista syyssäitä, vielä voisi jossain kävellä.

Lähtisinkö Pyhän Olavin merireitille?

 Nauvon saarelta Pärnäsissä astuin purjeveneeseen kahden lapsiperheen mummoksi. Samalla saatoin käydä toteamassa Aspön satamassa, että olin ensimmäinen, joka kysyy leimaa pyhiinvaelluspassiin. Heillä oli kaksi vuotta sitten saatu virallinen leimasin,

Aspön kirkon jokaisesta ikkunasta näkyy meri.

Tuolla keinuu pieni pursi.

Jurmossa eikä Utössä tiedetty pyhiinvaelluspassin leimaamisesta mitään.

Auringon laskut olivat pysähdyttävä näkyy

Jurmon kirkon ikkuna. Tästä katselee kirkkoväki.

Ŋ

Utö on niin tuttu lapsuudesta asti säätiedotuksissa, että tuntui aivan erityiseltä päästä sinne.

Rukoushuone, jonka kyläläiset rakensivat kun majakassa olevan kappelin portaat tulivat liian raskaiksi vanhoille nousta ja laskea.

Saaren karua kautta ja mysteeri.

Täällä jos missä hiljaisuus kutsuu

Majakan yläsalissa on kappeli. Sinne vaellus päättyi tällä kerralla.

Lähteäkö? 

Jos et paheksu vaihtelevia teitä: suurin osa. metsäteitä tai kylien maanteitä, mutta mukaan mahtuu pyöräteitä ja Saaristotien reunaa.

Kävellessä näet jokaisen meren pilkahduksen, salmen ja sillan. Vaikka reitin nimi on merireitti, emme kävele varsinaisesti rantaa kuten Camino del Nortella tai Camino Portuguesella.

Jos kuljet teltan ja eväitten kanssa, reitti on loistava. Kevyellä repulla kulkija saa tehdä tarkan ennakkosuunnitelman ja varata majoitukset ja miettiä, mistä saa evästä matkan varrella.

Matkan varrella palvelujen tuottajat eivät yleensä tienneet reitistä. Ihmettelin leimasimen puuttumista, vain Aspön ssarella sellainen oli ja käytössä ensimmäistä kertaa. 

Reitti on hyvin suunniteltu ja merkitty ja sitä toteuttamassa  on ollut työryhmä ja EUn tukirahat.

Polkupyöräilijöille reitti on loistava, paitsi Saaristotien reuna. Maastopyöräilijä voi kulkea koko reitin, mutta retkipyöräilijälle Turku-Kaarina välillä on turhan haastavia kohtia. 

Saarien kirkot ovat auki ympäri vuorokauden. Saarilla on yöpymismahdollisuuksia ja käveltävänä polkuja puhuttelevan karussa maastossa.

Siis Caminolle kaipaavat, matkaa voi tehdä myös kotimaassa. God

Erityinen päivä 24.7.21

 Peregriinojen normi aikaan (7) matkaan ja aamiaiselle Nauvoon ( 4 km) Köpmansin cafe&Ravintolaan. Saaristolaisleipä ilmeisesti edusti paikallista ruokakulttuuria. Ruokakaupan kautta matkaan, sillä edessä oli päivä ilman kahvi-tai ruokapaikkoja.

Vaeltajat ehkä ihmettelevät näitä ravintopäivityksiä. Hehän kantavat kaiken mukanaan ja trangialla saa retkimuonat hetkessä. No kyllä mekin olemme ruokia ja telttoja kantaneet pitkin Lapin tuntureita ja Kungsledenillä. Kun ensi kertaa olimme Caminolla, riemastuimme että ruokaa ei tarvitse kantaa ja matkan voi selvittää 7 kg repulla. Siksi vanhasta muistista kaipaamme fasiliteetteja reitin varrelle. Kun Mies sai mittariin 70, hän sanoi että telttailun kiintiö on täynnä.

Pyhän Olavin vaellusreitin maamerkki löytyi Nauvon kirkon edustalta.

Tämän päivän reitillä saimme korvauksen eiliselle vilkkaalle Saaristotielle. Reitti kulki Nauvon jälkeen kärryteitä, maanteitä ja kylätietä.

Vadelmia olisi, mutta ne ovat jääneet pieneksi. Ne ovat ihanan makeita.

Olipa mukava törmätä tähän keskellä ei mitään.

Olemme seuranneet reittiä outdooractive.comista löytyvästä reitin aktiivikartasta. Se löytyy hakusanalla Pyhän Olavin merireitti ja vaihtoehdoista www. Outdooractive.com. Kun karttaa suurentaa ja klikkaa vasemmassa alareunassa olevaa kompassia, aktiivisuus aktivoituu. Näin ainakin minulle.

Merkit ovat vähentyneet. Silloin tällöin niitä putkahtelee etenkin teiden risteyksissä. Kuitenkin täällä pärjää hyvin kun netin kartta on käytössä.

Pyhän Olavin merireitin info-videossa kerrottiin että reitin varressa on paikallisia pikkupuoteja, joissa on myytävänä paikallista tuotantoa. Sitä varten on hyvä varata kolikoita, koska ne toimivat itsepalveluperiaatteella. No, tämä oli ainoa joka oli meidän reittimme varrella. Matkaamme tarttui rusinakakkuja. Nam.

Evästaukoja varten on tarjolla monia hyviä paikkoja.

Maanviljelijä minussa ihmettelee kypsyneitä vehnäpeltoja

Nämä tiet ovat miellyttäviä kulkea.

Kun 28 km on kävelty, saavuimme Kaptensgårdeniin. Siellä tekstiilitaiteilija Svanhild Åboende pitää vierashuonettaan peregriinoja varten vapaana.

Tästä lasikuistista oli pakko ottaa kuva.

Svanhild teettää suunnittelemansa vaatteet Bennissä ja työllistää sekä naisia että miehiä. Hän kertoi, että työt sujuvat paremmin kun paikalla on sekä miehiä että naisia. Jos työpaikalla on vain naisia, aikaa kuluu paljon juoruiluun!!😀.

Me saimme majapaikaksemme  pihatuvan, koska se oli nyt tyhjänä.

Lämmitimme saunan ja niin saimme lämmintä vettä. Tämä oli hyvä päätös viimeiselle illalle. Huomenna jäljellä 4 km Pärnäsin venesatamaan. Aamiainen on luvattu 10.30. Mitenhän saamme aamun kulumaan kun heräämme viiden jälkeen. Ehkä suuntaamme rantaan.

Laskimme että tällä vaelluksella majoitukset aamiaisineen maksoivat 220/henkilö. Vuorokausi maksoi noin 65€, Caminolla selviämme 30 eurolla. Kotimaassa vaellettaessa selviämme ilman lentohäpeää ja tietty myös hintaa. Suositeltavaa.

Päivän kukka: jälleen tuntematon, mutta kuulunee kurjenpolviin.

……..

Tämän päivä on erityinen. Tänään toteutui tämän pyhiinvaelluksen merkityksellisin asia. Kerroin toisena päivänä Pojasta. Hänen tätinsä oli pyytänyt kuvaamaan onnettomuuspaikan, sillä se konkretisoi yhdellä tavalla läheisten surua. Partiohuivi oli merkkinä paikalla.

Tämän pyhiinvaelluksen päivät ovat sisältäneet rukousta Pojan läheisten puolesta. Joukkoon kuuluu paljon hänen kavereitaan.

Rukous on laajentunut koskemaan muita läheisiään menettäneitä; hukkuneiden läheisiä, Saksan, Kiinan, Belgian tulvien uhrien läheisiä, väkivallan kohteena olleitten läheisiä, koronaan kuolleitten läheisiä….voi miten paljon tähän maailmaan mahtuu tänään menetyksen surua. Mitä rukoilen? Siunaan ja rukoilen shalom-rauhaa.

Itselleni ja kollektiivisesti tällä vaelluksella olen rukoillut:”Herra opeta laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan sydämen”. Paraisten kirkon alttarin vieressä oleva kello muistutti tästä.

Kohti Nauvoa 23.7.21

 Villa Reuter on mitä suositeltavin paikka vaikkapa lapsiperheelle, koska siinä on myös huoneistoja ja sellaisille jotka haluavat katsella saaristoa yhdestä kiintopisteestä käsin. Willeroy&Bochin unikko astiasto kruunasi varustuksen. Tämä ei ole maksettu mainos.

Lähdimme liikkeelle klo 7 kuten kunnon peregriinot tekevät. Matka oli 28 km mutta jalat alkavat jo tottua taivaltamiseen. Jäykkyyden lisäksi ei ole muita vaivoja.Aina Nauvon saarelle asti oli pyörätie, mutta loppupäivä oli tuskallista Saaristotien reunaa ja liikennettä oli paljon. Tosin olisimme saaneet kulkea osan matkasta kylätietä mutta kulinaristiset houkutukset voittivat. Nimittäin jo kotona olin haaveillut Sattvikin kalaherkuista mutta ohitimme paikan jo vaille kahdeksan ja se avautuu klo 10.

Siksi halusimme edes yhden kala-aterian ja jätimme Pyhän Olavin reitin osaksi aikaa ja kuljimme Saaristotietä erkanemisen jälkeen 2 km ja löysimme Fiskmarket& Café Troolen.

Jos kalaruoka jää matkan  ainoaksi, kannatti tulla.

Muutenkin todettakoon että Nauvo-Parainen lautan molemmin puolin on kelpo kioskikahvilat, joten saimmekin itsemme ravittua matkan varrella ilman omien eväiden kaivamista esiin. Kioskit avautuvat klo 10.

Tämä on Nauvon puoleinen

Ja tämä Paraisten suunnassa.

Hyvin tuli Espanjan Camino mieleen tästä bocadillosta!

Yksi odotettu kohde oli lossimatka Lillmällön saarelta Nauvon saarelle.

Matkalla ehti ihailla maisemia.

Muutenkin meri ilahdutti silloin tällöin ja sillat myös.

Norrgårdin mökkikylä oli 1,5 km reitiltä ennen Nauvon keskustaa. Kylä oli luku sinänsä, parhaat päivänsä nähnyt ja ”Siivoa jälkesi” periaatteella toimiva. Tämä on peregriinolle juuri sopiva: vuoteet, tyyny ja peite, itsellä silkkipussi, ja tarjolla myös sähkö. Talousrakennuksessa suihku ja keittiö. Mökin hinta on 30 €. Mitäpä muuta tarvitsemme kahden luxus paikan jälkeen.

Olemme kävelevänä parina monelle ihmettelyn aihe. Kukaan ei ole kuullutkaan Pyhän Olavin merireitistä. Mies usein kuuluttaa ikämme niin ihmettelyn aiheet laajenevat.

Päivän kukka on laventeli. Tätä kasvoi Villa Reuterin rannassa.

Maanviljelijä minussa ihmettelee, että kaura alkaa olla kypsää ja on heinäkuu. Vehnä on monin paikoin keltaista.

Kaksi päivää jäljellä. Huomenna tavallinen ja sunnuntaina lyhyt.